surullista

..... kirjoitti:

kuinka ystävät menettää kun he alkavat seurustelemaan. olisi mukavaa jakaa heidän kanssaan edelleenkin ilot ja surut, mutta enemmän mahdollisuuksia onkin enää jakaa ne ilot, koska tulee niin tyhmä olo, kun rupeaa selittämään sydänsurujaan ystävälle, jolla menee erinomaisesti rakkaansa kanssa. tuntuu aivan siltä, että ei heitä kiinnosta kuunnella minun surujani. ei sitä sitten kehtaa enää niin paljon niitä kertoakaan..onko se sitten enää kunnon ystävyyttä, kun ystävät ei jaa enää kaikkea. raivostuttaa, kun olen tällä hetkellä menettänyt sekä ystävät, että rakkauden. kun luulin asioiden olevan hyvin, niin sitten lyödään ja lujaa. eli kaikki on yhtäkkiä toisin, ei sydänystävää ja mieskin vain "hiljeni" eikä enää koskaan soittele, emmekä pidä yhteyttä. juuri kun minä luulin, että nyt on löytynyt joku muista miehistä poikkeava, joku ihana ja välittävä mies. olisi mukavaa jos olisi joku ystävä jolle nykyäänkin jakaa sekä ilot että surut, jauhaa kaikesta tärkeästä ja vähemmän tärkeästä, miehistä ja ilmoista. nauraa ja itkeä. onko muilla täällä samanlaisia tunteita, onko moni muukin tilanteessa jossa sydän on särkynyt enemmänkin kuin yhden miehen takia? (en vähättele yhtään, jos edellinen lause siltä jostain kuulostaa, nimittäin minua koskee niin niin niiiiin paljon miehen menettäminen, itkua pukkaa ja henkeä ahdistaa)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä