TV2:n eilinen dokumentti pisti taas liikkeelle ajatuksen, jota olen kehitellyt jo pitemmän aikaa.
Elämme itsekeskeisessä markkinataloudessa. Oman edun tavoittelu kaikin keinoin on yleisesti hyväksyttyä. Moraalia pidetään heikkojen hyveenä, vahvat sen kuin porskuttavat ja ottavat mitä mieli tekee. Jos lain rajoja vähän tulee venytettyä, maksaa sakot pois tai käy vähän lusimassa, ja sen jälkeen taas bisnekset kulkevat.
Kun Ulf Sundqvist hankki helpotuksen velkoihinsa (kai jokainen muistaa taannoisen Alho-jupakan), kukaan ei kyseenalaistanut Uffen moraalia. Päin vastoin, Uffelle löytyi ymmärtäjiä. Kukapa ei edullista sopimusta ottaisi, kun sellainen on tarjolla. Alho sen sijaan joutui tuleen.
IT-miljonäärien tekemiä rahastuksia ei myöskään ole moraaliselta kannalta juuri pohdittu. Kaikki on tapahtunut lain sallimissa rajoissa, ja olenpa kuullut sellaisenkin viisauden tässä yhteydessä, että eihän tyhmä ole se joka paljon pyytää, vaan se, joka paljon maksaa.
Vielä yhtenä esimerkkinä on jälleen ajankohtainen optiojärjestelmä. Tällä kertaa Fortum, aiemmin Nokia. Syyllisinä ei pidetä niinkään optioiden saajia, vaan niiden järjestäjiä.
Asian ydin on siis tämä: Markkinataloudessa ei ole moraalia. Jokainen tekee sen, mitä voi, oman etunsa hyväksi. Oman edun tavoittelu on yleisesti hyväksyttyä.
Tästä päästään seuraavaan: Jos minun mielestäni työttömyys on minulle parasta ja se mitä haluan, ja minulla on mahdollisuus jättäytyä työttömäksi, niin markkinatalouden logiikan mukaan olisin pelkästään tyhmä, jos en tilaisuuteen tarttuisi. Olisin yhtä tyhmä kuin optioista kieltäytynyt Ollila, tai sopimuksesta kieltäytynyt Sundqvist.
Saksio ja muut elämäntapatyöttömät toimivat siis pelkästään markkinatalouden pelisääntöjen mukaan, kun työtä välttelevät. Heidän mielestään heidän etunsa on työttömänä oleminen. Oman edun tavoittelu on sallittua kaikille muillekin. Miksei siis myös heille?
Onnea työn välttelyssä, Saksio ja kumppanit!
Terveisin
Työllistetty työvoimatoimiston tahdosta
Elämme itsekeskeisessä markkinataloudessa. Oman edun tavoittelu kaikin keinoin on yleisesti hyväksyttyä. Moraalia pidetään heikkojen hyveenä, vahvat sen kuin porskuttavat ja ottavat mitä mieli tekee. Jos lain rajoja vähän tulee venytettyä, maksaa sakot pois tai käy vähän lusimassa, ja sen jälkeen taas bisnekset kulkevat.
Kun Ulf Sundqvist hankki helpotuksen velkoihinsa (kai jokainen muistaa taannoisen Alho-jupakan), kukaan ei kyseenalaistanut Uffen moraalia. Päin vastoin, Uffelle löytyi ymmärtäjiä. Kukapa ei edullista sopimusta ottaisi, kun sellainen on tarjolla. Alho sen sijaan joutui tuleen.
IT-miljonäärien tekemiä rahastuksia ei myöskään ole moraaliselta kannalta juuri pohdittu. Kaikki on tapahtunut lain sallimissa rajoissa, ja olenpa kuullut sellaisenkin viisauden tässä yhteydessä, että eihän tyhmä ole se joka paljon pyytää, vaan se, joka paljon maksaa.
Vielä yhtenä esimerkkinä on jälleen ajankohtainen optiojärjestelmä. Tällä kertaa Fortum, aiemmin Nokia. Syyllisinä ei pidetä niinkään optioiden saajia, vaan niiden järjestäjiä.
Asian ydin on siis tämä: Markkinataloudessa ei ole moraalia. Jokainen tekee sen, mitä voi, oman etunsa hyväksi. Oman edun tavoittelu on yleisesti hyväksyttyä.
Tästä päästään seuraavaan: Jos minun mielestäni työttömyys on minulle parasta ja se mitä haluan, ja minulla on mahdollisuus jättäytyä työttömäksi, niin markkinatalouden logiikan mukaan olisin pelkästään tyhmä, jos en tilaisuuteen tarttuisi. Olisin yhtä tyhmä kuin optioista kieltäytynyt Ollila, tai sopimuksesta kieltäytynyt Sundqvist.
Saksio ja muut elämäntapatyöttömät toimivat siis pelkästään markkinatalouden pelisääntöjen mukaan, kun työtä välttelevät. Heidän mielestään heidän etunsa on työttömänä oleminen. Oman edun tavoittelu on sallittua kaikille muillekin. Miksei siis myös heille?
Onnea työn välttelyssä, Saksio ja kumppanit!
Terveisin
Työllistetty työvoimatoimiston tahdosta
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä analyysi!
Itse en ko. ohjelmaa nähnyt joten en voi kommentoida sitä mutta on piristävää lukea aihetta koskeva erittelysi.
Kun itse lopetin töissäkäymisen tapahtui päätös osittain järki- osittain tunnepohjalla.
Luterilaismoraalinen kasvatukseni haittasi järkevän ratkaisun tekemistä mutta oli onneksi ohimenevää.
Kysyin itseltäni: Miksi elän, mitä odotan loppuelämältäni? Elänkö omien tarpeitteni mukaan vai annanko ulkopuolisten paineiden ja kuviteltujen tarpeiden ohjata päätöksentekoani?
Vanhusten houkuttelu töissäpysymiseen 68 vuotiaiksi paremmalla eläkkeellä tuntuu minusta irvokkaalta. Mitä he tekevät lyhyen loppuelämänsä aikana niillä lisäeuroilla???
Mutta, on hienoa, että on ihmisiä jotka työssään voivat toteuttaa itseään ja saavat siitä tyydytyksen, onnea heille.
Havaintojeni mukaan kuitenkin huomattava osa ikääntyneemmistä töissäroikkujista ovat urautuneita, arkoja ja mielikuvituksettomia jotka pelkäävät kaikkea uutta, myös työpaikan vaihtoa.
Näkyy selvimmin julkishallinnossa ja paperitehtaissa. 10 - 15 työvuoden jälkeen, vaikka olisivat miten tympääntyneitä työhönsä, eivät enää uskalla vaihtaa muualle, eivät kyllä enää kelpaisikaan.
Johtuisikohan paprujen vaativuus ja arkavarpaisuus tästä turhautumisesta. Helpointa purkaa sitä etujenvaatimisen ja rahan kautta.