Kiintoisia Schubert-dokumentteja:
15-vuotiaana sävelletty Viel tausend Sterne Prangen D 642 sekakuorolle ja pianolle jo jossain määrin enteili 29-vuotiaan säveltäjän erittäinh merkittävää vokaaliteosta mieskuorolle, tenorisolistille ja pianolle Nachthelle D 892 kuudestoistaosien tähtien tuikkeessa, vaikkein sen tunteen syvyyksiä vielä tuolloin tavoittanutkaan, aivan kuten Schillerin runoon 16-vuotiaana kenties opetustarkoituksiin sävelletty olympolaista atmosfääriä tunnusteleva Dithyrambe D 47 tenori-ja bassosolisteille, sekakuorolle ja pianolle ei voisi olla erilaisempi kuin tunnettu yksinlaulu D 801. Osa runon herkullisesta ja viihdyttävästä viehätysvoimasta on nenäkästä ironiaa musiikkiin investoituna - Schubert ei uskonut jumnaliin ja hän jopa epäili Jumalan olemassaoloa v. 1824.
Sen sijaan Schubert tuskin millään tavoin ennakoi Beethovenin 9. sinfoniaa ja sen finaalin oodia Ilolle 1815 säveltämässään liedissä sekä sen versiossa tenorille, mieskuorolle pianosäestyksellisenä D 189 samaiseen Schillerin runoon An die Freude, vaikka melodiikaltaan onkin sävellyksenä täysipainoisempi kokonaisuus.
15-vuotiaana sävelletty harjoituskappale Enkelten aaria Quell`innocente Figlio D 17 1. version melodialinja puolestaan on profeetallinen Schiullerin runoon sävellettyä Der jUngling am Bache D 30 ajatellen.
Kromaattisesti nousevat asteikkokulut nelikätisestä pianofantasiasta c-molli D 48 toistuvat yli puolivuosisataa myöhemmin R. Straussin sinfonisessa runossa Also Sprach Zarathustra, vaikka kukaan ammattimuusikko ei sitä tiedäkään. Sen lisäksi muodoltaan improvisatorisen teoksen loppufuugineen voi kahden sisarteoksensa, D 1 ja 9, tavoin katsoa ennakoivan tunnettua f-molli fantasiaa D 940 v. 1828, josta pienen pätkän kuuntelin tänäänkin, ja tapailin sen melodiaa pianolla.
15-vuotiaana sävelletty Viel tausend Sterne Prangen D 642 sekakuorolle ja pianolle jo jossain määrin enteili 29-vuotiaan säveltäjän erittäinh merkittävää vokaaliteosta mieskuorolle, tenorisolistille ja pianolle Nachthelle D 892 kuudestoistaosien tähtien tuikkeessa, vaikkein sen tunteen syvyyksiä vielä tuolloin tavoittanutkaan, aivan kuten Schillerin runoon 16-vuotiaana kenties opetustarkoituksiin sävelletty olympolaista atmosfääriä tunnusteleva Dithyrambe D 47 tenori-ja bassosolisteille, sekakuorolle ja pianolle ei voisi olla erilaisempi kuin tunnettu yksinlaulu D 801. Osa runon herkullisesta ja viihdyttävästä viehätysvoimasta on nenäkästä ironiaa musiikkiin investoituna - Schubert ei uskonut jumnaliin ja hän jopa epäili Jumalan olemassaoloa v. 1824.
Sen sijaan Schubert tuskin millään tavoin ennakoi Beethovenin 9. sinfoniaa ja sen finaalin oodia Ilolle 1815 säveltämässään liedissä sekä sen versiossa tenorille, mieskuorolle pianosäestyksellisenä D 189 samaiseen Schillerin runoon An die Freude, vaikka melodiikaltaan onkin sävellyksenä täysipainoisempi kokonaisuus.
15-vuotiaana sävelletty harjoituskappale Enkelten aaria Quell`innocente Figlio D 17 1. version melodialinja puolestaan on profeetallinen Schiullerin runoon sävellettyä Der jUngling am Bache D 30 ajatellen.
Kromaattisesti nousevat asteikkokulut nelikätisestä pianofantasiasta c-molli D 48 toistuvat yli puolivuosisataa myöhemmin R. Straussin sinfonisessa runossa Also Sprach Zarathustra, vaikka kukaan ammattimuusikko ei sitä tiedäkään. Sen lisäksi muodoltaan improvisatorisen teoksen loppufuugineen voi kahden sisarteoksensa, D 1 ja 9, tavoin katsoa ennakoivan tunnettua f-molli fantasiaa D 940 v. 1828, josta pienen pätkän kuuntelin tänäänkin, ja tapailin sen melodiaa pianolla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.