Mikä ihme siinäkin on että olen tosi yksinäinen ja haluaisin lisää ystäviä,mutta kun olen ihmsten ilmoilla minua ei kiinnosta jutella ei niin mistään..Sitten menen taas kotiin ja taas vituttaa olla yksin kyttäämässä telkkaria,mutta kuitenkaan minua ei kiinnosta olla kanssakäymisessä ihmisten kanssa..Miehiä en saa koska olen niin tylsä juuri siitä syystä ettei kiinnosta jutella mistään,huumori ei naurata ym..Vai onko se tottumus kysymys?olen tottunut olemaan yksin ja tottunut siihen että en koskaan saa elämääni pysyvää ihmistä?vai olenko masentunut mutta en "tiedosta" sitä?Joa hiljaisuuteni ja tylsyyteni johtuisi masennuksestani..Olen yriittänyt väkisin raahautua ihmisten ilmoille ja muuttua mutta olen vain epäonnistuneista ihmissuhteista tullut enemmän alakuloisemmaksi..En tiedä mitä tehdä,lääkärinikin sanoi etten ole niin masentuntu että tarvitsisin reseptiä,mun pyysin valmistetta mikä kohottaa jotain tiettyjä "arvoja"...en kuitenkaan halua viettää yksin loppuelämääni,onkohan jossain ihminen joka jaksaa tukea minut läpi tämän harmaan kiven ja näkee lävitseni...?
elämä on joskus perseestä!
kyllästynyt
0317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.