Mulla on yks kaveri, joka on 20v ja änkyttää jonkun verran, ei tosin koko ajan ollenkaan. Hän on aivan varma ettei tule koskaan saamaan tyttöystävää tästä syystä. Onko tosiaan niin, että tuollainen jokseenkin nolo "vika" estää seurustelun? Olisin iloinen, jos voisin kertoa hänelle yleisiä mielipiteitä "kentältä", joten puhukaa, hyvät ihmiset! : )
Kiitos jo etukäteen.
Niin, ja en puhu itsestäni, mulla kun on r-vika : )
Kiitos jo etukäteen.
Niin, ja en puhu itsestäni, mulla kun on r-vika : )
Vastaukset 7
Vanhimmat
..jo on pinnallinen ihminen jos hylkaa toisen pienen puhevian vuoksi.
Vikojahan me kaikki ollaan taynna, joten yks puhevika ei joukossa haittaa enaa mitaan.
Rakkaus ei kuule änkytystä..=) Jos nainen (?) ei voi "vikaa" hyväksyä ei hän ole sen arvoinen.
Siinä hyvä periaate joka on monessa asiassa hyväksi koettu!
Sisin on tärkein. Tuo lause on kyllä jo aikasen kulunut, mutta aivan totta. Mullakin on r-vika, ja poikaystväni nimessä esiintyy r.. Ei sitä kyl näytä haitavan etten edes osaa aina sanoa hänen nimensä.. :) Joten on se niin että sisin on tärkein. Ja kyllä mä seurustelisin vaikka rakas olisi kokonaan mykkä, se ymmärrys kyl saattaisi vaan käydä joskus hankalaksi, mutta hei, jokaisessa parisuhteessa on ongelmii :)
Jos omistat fyysisen tai henkisen "vamman", voi ajatukset ruveta pyörimään itsesäälillä maustettuna tämän asian ympärillä, halliten kaikkea elämiseen liittyvää päätöksentekoa.
Tähän "vammaan" vedotaan joka helvetin tilanteessa ja surkutellaan kohtaloaan.
Se on "hyvä" syy minkä taakse voi mennä piiloon, kun pitäisi tehdä elämäänsä liittyviä ratkaisuja!
Ei tietenkään!!! Jos PIKKUvikoja lähdetään etsimään niin niitä löytyy JOKAISELTA! Täytyy kyllä olla aika kypsymätön/pinnallinen tapaus jos pienen änkytyksen takia ei voisi alkaa muuten mukavan henkilön kanssa seukkaan ;) Tsemppiä! Meri on kaloja täynnä, kyllä se oma kultakala vielä kaikkuun löytyy!!!
Seurustelin aikanani 2 vuotta miehen kanssa jolla oli r-vika. Koko suhteen aikana emme keskustelleet tästä asiasta, mikä mielestäni oli outoa. Ajattelin et jos mies ei halua puhua niin en minäkään ota asiaa esille. Ja siis todellakin 2 vuotta kului niin ettei asiasta puhuttu, elin puhevikaisen miehen kanssa niinkuin en olis huomannut koko asiaa, ja pidemmälle kun mentiin niin vaikea sitä oli enää esiin ottaa. Siitä tuli tabu.
Monien riitojen yhteydessä olis ollut todella helppo satuttaa tätä miestä viittaamalla tähän puhevikaan, sitä en kuitenkaan tehnyt, koska ajattelin sen olevan liian alhaista piikittelyä ja uskoin että se voisi vaikuttaa koko suhteemme laatuun. Sisin oli kuitenkin siinä vaiheessa vielä tärkeintä.
Mies kuitenkin itse päätti suhteemme muuttumalla inttiaikana väkivaltaiseksi. kerta turpaan riitti. Sen jälkeen otin käyttöön myöskin törkeimmän aseeni ja ilmoitin etten näe tulevaisuutta agressivisen idiootin kanssa joka ei myöskään osaa sanoa nimeäni oikein.
Cést la vie..
Todella loukkaavaa riidan aikana haukkua toista tuolla lailla, sama asia kuin hän haukkuisi vaikka sun rintojasi. Miltä tuntuisi? Ei taatusti kivalta.