Olemme erittäin onnelinen avopari (minä 23 ja tyttöni 20) Tyttöystäväni on kaunis, muidenkin kuin minun mielestäni. Suhdettamme rasittaa hänen jatkuvat itsetunto ongelmansa. Hän käyttää (ikävä kyllä) netin kuvagallerioita (irc ja ii2) ja selailee muiden naisten kuvia, ja masentuu täysin. hän ajattelee vain siltä miltä näyttää, vaikka ennen hän oli rento ja elämänhaluinen, nykyään vaik hiljainen ja yksinäinen.
Vaikka kerron rakastavani kuinka paljon tahansa, sanat ovat kuin ilmaa. Joskus hän tuijottaa peiliin, ja saattaa purskahtaa itkuun, kun huomaa "puutteensa". Minua eivät häiritse hieman vinot hampaat ja pikkuisen epäsymmetrinen nenä.Tiedän kyllä kuinka paljon häntä on kiusattu peruskoulussa hampaistaan, ja olenkin miettinyt, että voisivatko lapsuusiän traumat palautua mieleen nyt myöhemmin? Hän on sisimmässään kultainen ja ihana nainen, juuri se mitä kaipaan ja rakastan...
Vaikka kerron rakastavani kuinka paljon tahansa, sanat ovat kuin ilmaa. Joskus hän tuijottaa peiliin, ja saattaa purskahtaa itkuun, kun huomaa "puutteensa". Minua eivät häiritse hieman vinot hampaat ja pikkuisen epäsymmetrinen nenä.Tiedän kyllä kuinka paljon häntä on kiusattu peruskoulussa hampaistaan, ja olenkin miettinyt, että voisivatko lapsuusiän traumat palautua mieleen nyt myöhemmin? Hän on sisimmässään kultainen ja ihana nainen, juuri se mitä kaipaan ja rakastan...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Huono itsetunto on henkilöstä itsestään kiinni. Jos pitää itsensä kiusaamisesta, niin sitten pitää siitä. Varsinkin jos sinun kommenttisi 'ovat kuin ilmaa' hänelle.
Puhu hänelle asiasta, ja sano että se alkaa rassaamaan, mikä kyllä tulee heijastumaan suhteeseen pidemmän päälle, halusit sitä tai et. Jos hän mieluummin jatkaa tuollaisen tekemistä kuin arvostaa sinun mielipidettäsi, on hän kyllä aika ärsyttävä ämmä.
Jos ei hienovaraisesti toimi, niin sitten täytyy turvautua suorempaan puheeseen.
Osittain totta, mutta kukaan ei vain pidä siitä. Huonoitsetuntoinen uskoo oikeasti, että on huono. Sillä ei ole mitään tekemistä kiusaamisesta pitämisen kanssa.
Minun mielestäni kannattaa pistää kerralla piste tuollaiselle. Sanot lujasti ja päättäväisesti, että mitä mieltä sinä olet ja että et jaksa kuunnella hänen turhaa ruikutusta. Älä ala paapomaan, surkuttelemaan ja säälimään sillä siitä se vain pahenee. Surkuttelu ja paapominen vain lisäävät itkun aihetta aina. Sanot että nyt järki käteen ja tuo ruikutus loppuu heti. JA että jos naamassa on jotakin vikaa niin sinä soitat vaikka kirurgille siitä, mutta et kuuntele enää yhtään. Ja sitten vaihdat puheenaihetta ja sanot ettei tästä enää keskustella! Tulee mieleen pikkutytön itku kaupassa, et mä haluun tuollaisen barbin.. Joudut ehkä olemaan lujana, mutta se on paras keino. Suutut vaikka siitä ruikutuksesta, jos ei muu auta. Ei täällä kukaan ole minkään näköinen jos virheitä aletaan tuijottamaan.
Todella kiusatulla voi olla superhuono itsetunto.
Vahvemmaksi voi tulla vain elämänkokemuksen kautta...
Ja ne vinot hampaat voi myös oi'ottaa hammaslääkärillä.
Itse kärsin vinoista hampaista ja päätin tehdä asialle jotain. Nyt on kaunis tasainen rivistö.
Kyllä sekin nosti itsetuntoa, kun ri tarvitse enää miettiä uskaltaako nyt hymyillä.
Puhumattomuus ja asioiden jyrkkä kieltäminen ei ole hyvä keino. Se tarkoittaa vähän kuin, että nainen on oikeasti niin ruma, että siitä ei voi edes keskustella. Ihan kuin hyväksyisit, että nainen on ruma.
Naista pitäisi vaan kehua kauniiksi ja sanoa vaikka, että menee sinne oikojalle, jos haluaa suorat hampaat. Ei vinoista hampaista tarvitse kenenkään kärsiä.
Et voi paljon auttaa tyttöäsi. Jokaisen pitää itse kehittää oma itsetuntonsa.
Itseään pitää kyetä rakastamaan ennen kuin muita osaa todella rakastaa.
Itse olen samanlainen kuin tyttöystäväsi. Silti jos poikaystäväni kehuu minua niin uskon kyllä. Poikaystävän on tärkeintä olla uskollinen, ei leikkiä tunteillani (esim sanomalla ihan kiusallaan miten kaunis tuo suorahampainen nainen on). Sanat haavoittavat usein pahemmin kuin miekka, sehän on legendaarinen lause
Oletko pyytänyt tyttöystävääsi ottamaan kuvansa pois galleriasta? Se voi oikeesti olla ensimmäinen askel.
Olet ilmeisesti itsekin joskus ollut kiusatun asemassa. Vaivaako vanhat "kiusaukset" vielä nytkin Sinua, vai oletko jo päässyt yli.
Tyttöystäväni kärsii selvästi edelleen näistä lapsuusiän kiusaamisesta, ja haluan auttaa hänet siitä yli. en vain tiedä oikeita tapoja siihen
Kyllä vaivaa, ne voivat jättää -ja usein jättävätkin- ikuiset jäljet. Itse käyn terapiassa, olen käynyt jo vuosia. Olen nyt 23 v.
Se on ehkä auttanut jotenkin. Helpottaa kun saa puhua jollekkin kolmannelle osapuolelle.
"Tiedän kyllä kuinka paljon häntä on kiusattu peruskoulussa hampaistaan, ja olenkin miettinyt, että voisivatko lapsuusiän traumat palautua mieleen nyt myöhemmin?"
Ihan pyskologisesti järkevä ja luonnollinen reaktio. Parikymppisenä on aikuistumisen ja itsenäistymisen vaihe. (Vaikka kotoa olisi muutettu jo nuorempana, tulee oikea henkinen itsenäistyminen usein paljon myöhemmin.) Tällöin on hyvinkin yleistä käydä läpi lapsuuden ja nuoruuden ongelmat "lopullisesti".
Jotain kuitenkin pitäisi tehdä, ettei ongelma kasva ylisuureksi ja "jää päälle". Sillon kun toinen piehtaroi omassa kurjuudessaan, on turha kehua. Ne menevät kuuroille korville tai kehut ottaa lohdutteluna ja hyvittelynä. Ei aitona palautteena. Sen sijaan ensilääkkeenä sanoisin hänelle yllättävässä ja neutraalissa tilanteessa, jotain kannustavaa hänen ulkonäöstään. Siis tilanteessa, jossa hän ei mieti ulkonäköään. Vaikkapa kesken kauppareissun kuultu kehu loistavista silmistä tai söpöstä sormista, antaa hänelle motiivia katsoa itseään uusin silmin. Hän on obsessoitunut hampaisiin ja nenään, eikä ole välttämättä koskaan tullut ajatelleeksi muita puoliaan. Sinä voit auttaa häntä luomaan näihin muihin osiin positiivisen suhteen, jolloin hän pikkuhiljaa hyväksyy muutkin piirteensä ja pian rakastaa itseään kokonaisuutena vaikka "vikoja" löytyykin.
Luonnollisesti parasta on, että kehusi tulee täydestä sydämestä ja tarkoitat sitä oikeasti.