Miksi teen näin?

Mulla samanlaisia ongelmia kuin sulla. En tiedä mistä johtuu, mutta tottahan se ihmistä syö kun ei pysty oleen uskollinen kenellekään.
Jokaista kumppaniani oon pettänyt varsinkin edellisten kanssa. Ehkä sitä pitäisi vaan elää sinkkuna niin ei olis tätäkään ongelmaa......

Tiedä tuosta hoidon tarpeesta. Liekö ihminen yksiavioinen alunperinkään!? sanottakoon se että koskaan en ole pettänyt miestäni 10 v aikana.

Onko tekemisilläsi jotain yhteyttä että haluat nähdä vieläkö kelpaat muille? Kaverini oli sellainen että kamala näyttämisen halu miehelle siitä että se saa kenet tahtoo ja oli sitä mieltä että jos hänet jättää niin kaiken mies menettää, on kultaakin kalliimpi nainen. Just joo mitä huttua. Tekemisen puute tai oonko teidän yhteinen elämä KAIKILLA tavalla tyydyttävä. Hellyys ja sen osoittaminen? Mites asioiden keskustelu ja riitely? Anteeksi pyytäminen riidan jälkeen. Nin moni asia vaikuttaa ja alitajuntaan jää juttuja jo lapsuudesta, kuitenkaan sitä ei voi syyttää jokainen on vastuussa pysyykö housut jalassa vai ei. Lapsuudessa voi olla mietittävää ja sinun vanhempien suhteissa. Oma äitini oli sitä mieltä ettei käytössä kulu ja oli hyväksyntä pettämiselle, mutta omat ajatukset ei ole niin sallivia. Toki täytyy antaa mahdollisuus pettäjälle, mutta jos sitä yrittää kätyttää viikottain ei vaikuta jatkaa jos ei pysty olemaan ilman vierasta. Ei toinenkaan loputtomiin voi venyä.

Minäkin toimin ennen juuri noin! Useassa suhteessani petin, yhdessä pitkässä suhteessani niinkin rankasti ja useasti että hävettää kirjoittaa jopa uskottomuus palstalla...

Tapasin elämäni naisen. Upea, liian hyvä minulle.. Hänkin tiesi aiemmasta elämästäni. Hän hyväksyi asian, koska oli itsekin joskus pettänyt. Päätimme, että tässä suhteessa emme mokaa, vaan toimimme oikein. Pidämme pöydän puhtaana. Tämä juttu on liian upea pilattavaksi. Yhteinen loppuelämä kiilui silmissämme.

Jep. Meikä lähti työmatkalle, veti pään täyteen ja heräsi jenkkinaisen viereltä. Morkulat oli suunnattomat... Olimme tuolloin seurustelleet reilun vuoden. Itseinho oli käsittämätön. Yritin ensin jatkaa kuin mitään ei olisi käynyt. Se oli paha virhe! Ja naiseni aavisteli jotain. Hän alkoi kysellä. Lopulta kerroin, ja vielä palan vain kerrallaan. "Flirttailimme..." Viikon päästä: "No, suutelimme..." jne... Tämäkin oli paha virhe! Olisi pitänyt kertoa kaikki ja heti. Sen tiedän nyt.

Emme heti tehneet mitään radikaaleja päätöksiä. Naiseni särkyi täysin. Minä myös. Pian hakeuduin terapeutille. Naistani rakastin niin syvästi, ettei hänessä ollut mitään syytä, miksi olisin pettänyt. Minusta vian olisi löydyttävä, ja löytyikin. Kävin terapeutilla kerran viikossa puolen vuoden ajan. Koko tämän ajan rakensimme luottamustamme ja suhdettamme takaisin naiseni kanssa. Hemmetin kovaa välillä oli, mutta jokin voima meidät yhdessä piti...

Tänäkin päivänä, kaksi ja puoli vuotta tapahtuneesta, naisenellani on itsetuntonsa kanssa ongelmia siksi että minä petin. Pikkuhiljaa, lapsen askelin se paranee.

Syyni pettämiseeni löysin kommunikoimalla avoimesti terapautin ja naiseni kanssa. Syitä voi olla monia, ota selvää mikä on sinun syysi! Ei sitä aina yksin tajua. Minulla se oli menettämisen pelko. Pitkä tarina mistä tämä johtui... Taidan jättää väliin. Mutta pointtini on, että ei terapeutille meneminen tee susta hullua -menemättä jättäminen voi tehdäkin. Ja ei siitä terapautista kaikille kannata kailottaa, jos hävettää. Itse kerroin vanhemmilleni naiseni lisäksi. Vanhempani ovat myös ainoita ihmisiä, jotka tietävät että olen unelmieni naista pettänyt. Asia pysyi meidän välisenä, ja tyyli sopi meille. Naisellani olisi ollut kaikki oikeus asiasta puhua ympäriinsä, mutta hän päätti toisin. Tämä oli meidän kriisimme, ja hoidimme sen keskenämme.

Kerro. Ja selvitä syyt. Vain niin voit oppia olemaan uskollinen.

P.S. Isäni on ollut uskollinen 12 vuotta... Hänkin oppi.

rakastamaasi miestä vain siinä tapauksessa että olet niin pösilö että kerrot.
Jos todella miestään rakastaa ei tommosia hairahduksia saa kertoa.

sinä itse tiedät varmaan syysi parhaiten, mutta heitän tässä joitain ajatuksia:

a) et itse uskalla/halua heittäytyä täysillä ko. suhteeseen
b) oletat, että aidan takana löytyy aina jotain uutta ja ihanaa
c) antaudut helposti vastakkaisen sukupuolen ihailulle ja hillitset heikosti itsesi ko. tilanteissa

Vaikeita kysyt. Tunnistan itsessäni samoja oireita. Avioeroonkin päädyin juuri siksi. Nyt orastaa uusi upea suhde, mutta pelottaa että menen sotkemaan myös sen. Mutta nyt olen oppinut jotain. Täytyy vain tunnistaa riskikäytös. Sitä on omalla kohdallani esimerkiksi baari-illat ja alkoholin nauttiminen. Tästä lähin baariin vain seurustelukumppanin kanssa. Onneksi ikää alkaa olla päälle 30, tämän ikäisellä ei enää niin helposti ole tilaisuuksiakaan.

Kärsin myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Lievästä tosin, mutta se liittyy tähän siinä mielessä, että pettäminen ja liiallinen alkoholinkäyttö ja muu holtittomuus liittyy maniakausiin. Tähänkin auttoi ratkaisevasti, kun ymmärsin tämän.