Meillä on ollut aika erikoinen parisuhde. Olemme tunteneet muutaman vuoden. Oltiin ensin vaan kavereita, sitten tapailtiin... erottiin karmeissa riidoissa ja oltiin erossa, palattiin taas yhteen. Ylä- ja alamäkeä, epävarmuutta, puolin ja toisin. Reilu vuosi sitten kaikki loksahti kohdalleen ja alettiin olla oikeasti yhdessä. Muutettiin pian yhteen ja mentiin kihloihinkin. Ollaan nyt suunniteltu häitä. Ollaan toisiimme ihan järjettömän rakastuneita ja tiedetään että tää on "se" juttu. Mua painaa vain se että hän on kohdellut mua tosi törkeästi menneisyydessä. Valehdellut ja salaillut asioita, pettänyt luottamuksen moneen kertaan. Meno oli aikanaan niin ailahtelevaista etten voinut luottaa koko ihmiseen enää pätkääkään ja se johti eroon aikanaan. Tunteet ei kuitenkaan sammuneet ja ajauduttiin taas yhteen... alku oli takkuista ja vanha kuvio meinasi taas toteutua mutta lopulta saatiin solmu avattua ja hän vakuutti rakastavansa minua ja tekevänsä kaikkensa että tämä toimisi. Tiedän itekin että tää on se oikea juttu, mutta kaivaa silti pelko siitä voinko luottaa siihen ettei mulle enää valehdella, ettei multa enää salata asioita? Valkoiset valheet kun tuntuvat olevan hänen tapansa toimia. Rakastan naistani yli kaiken, mutta en haluu enää tulla satutetuksi ja naurunalaiseksi. Voiko rehellisyyttä oppia?
vaikeuksien jälkeen voittoon?
jaska72
2623
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elämä opettaa, sanotaan. Ja puoliso myös.
Sä olet sun naisesi paras "koulija" sillä sun kanssasihan hän eniten aikaansa viettää. Sun reaktioillasi on siis aina suuri merkitys.
Ottakaa opiksi menneistä ja yrittäkää olla tekemättä samoja töppäyksiä toistamiseen, sillä molemmillahan oli osuutensa siihen, että ero muinoin tuli.
Pidä kiinni sietorajoistasi ja osoita ne naisellesikin. Jos ne taas joskus ylitetään, niin se on sitten palaverin paikka.
Yrittäkää oppia keskustelemaan negatiivisistakin asioista ilman ilkeilyä tai syyllistämistä, siten ei pääse syntymään niin tunteikasta riitaa, että se riistäytyisi taas käsistä.
sinun täytyy hyväksyä tyttöystäväsi sellaisena kuin hän on. Jos siis haluat hänet. Jos tuo valehtelu ja sen sellainen on hänen tapansa toimia, ja oli pitkään näin niin luulen, ettei hän siitä muutu. Muutu siis ainakaan siinä mielessä, että jos teille tulee myöehmmin ongelmia, ja niitähän parisuhteessa tulee, niin hän reagoi niihin samalla tavalla kuin mihin on tottunut; valehtelee ja pettää luottamuksesi.
On aika vaikeaa saada ihmisen perimmäinen toimintatapa muuttumaan. Kysymys kuuluu, aikooko hän muuttaa sitä, hakeeko esim apua jos tunnistaa asioiden siihen malliin taas lipsuvan. Ennenkuin satuttaa Sinua aivan hel*tisti.
Ja juu, kyllä olen sen kokenut itse.