saako äänen vuotamisen korjattua, kun opettelee hengitystekniikan? vai tarvitaanko siihen ammattilaisen apua? kiitos vastauksista.
äänen vuotaminen
yyy
71636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vuotoisuus johtuu nimenomaan puutteellisesta hengitystekniikasta. Paikallisesti eli kurkusta puristamalla vuotoisuutta saa vähennettyä, mutta samalla tietysti rasittaa omaa kurkunpäätään, josta voi olla seurauksena paljon pahempia asioita kuin vuotoisuus.
Suosittelisin hengityksen opetteluun laulutunteja. Mistään kirjoista tms. en lähtisi sinuna opettelemaan. Kirjallisuus voi toki olla oppimisen tukena, mutta vain ammattitaitoinen opettaja osaa kontrolloida, että ymmärrät asiat oikein.
vuotoisuus VOI olla myös vakava vihje jo aiemmin kehittyneistä äänikyhmyistä tai muusta epänormaalista tilasta äänentuottoelimistön alueella. Jos äänesi on puhuessakin vuotava, eli käheä ja joudut ponnistelemaan kurkulla saadaksesi siihen klangia, aloita kierros FONIATRIN vastaanotolta.
Tosin hyvä lauluopettaja huomaa tuollaisen sairaalloisen kohinan jo ekalla tunnilla ja passittaa sinut sitten foniatrille.
Tarkoittaako vuotoisuus sellaista äänessä kuuluvaa taustakohinaa, samantapaista kuin nauhalla (mikäli pystyin selittämään tämän ymmärrettävästi)?
Todella mielenkiintoinen kysymys, josta minullakin on kokemusta.
Olen sen verran kärsinyt puheäänen huokoisuudesta ja käheytymisestä, että hakeuduin aikanaan mm. yliopistosairaalan foniatriprofessorin puheille.
Äänihuulten toiminta puheessa kuvattiin ja siinä havaittiin lievää väljyyttä. Akuutteihin vaivoihin hoito-ohjeeksi tuli lepo eli lauluharrastuksen keskeyttäminen, koska puhumisen keskeyttäminen tarkoittaisi sairauslomaa työstä.
Olen vuosien ajan näiden puheääniongelmien kestäessäkin ollut aktiivikuorolaulaja ns. hyvissä kuoroissa, joissa perusteelliset äänenavausharjoitukset ovat aina edeltäneet lauluharjoitusta.
Laulauharrastuksessa ei ole ollut mitään erityistä ääniongelmaa. Pystyn laulamaan esimerkiksi täyden leiripäivän aamusta iltaan ilman käheytymistä tai huokoisuuden tunnetta. Matalissa kohdissa on joskus tuntunut jotakin äänen vuotamisen tapaista.
Itse pidän todennäköisenä vastauksena, että olen jostakin syystä nuoruudessa (kurkunpään kehitysharppauksen aikana) omaksunut liian matalan, itselleni fysiologisesti luonnottoman rekisterin puheääneeni. Puheääni on matala, huokoinen ja käheytyy, lauluääni toimii oikealla alueella ja kestää.
Luin mielenkiinnolla juttusi lävitse.
Mitä tarkoitat fysiologisesti luonnottomalla puheäänen rekisterillä? Pääsetkö laulamalla puheääntäsi alemmas?
Minä en pääse laulamalla kunnolla matalimman puheääneni säveltasolle. Onkohan kyseessä samankaltainen tilanne?
Laulan kuorossa ja opiskelen laulua pakollisina aineina. Foniatri huomasi, että ääni tiivistyy ylöspäin mentäessä eli vuotoisuus vähenee. Laulaminen matalalta (puheäänen alueelta n. H - d) rasittaa enemmän kuin korkealta. Toisaalta rekisterinvaihdotkaan eivät suju ongelmitta.
Lisättäköön, että vuotoisuus ei välttämättä ole vakava ongelma lauluharrastuksen tai puheharjoitusten alkuvaiheessa. Olen itse käynyt juuri vuotoisen ääneni takia foniatrilla, eikä toiminnallisia virheitä löytynyt äänihuulten käytössä. Niskan ja kaulan kireydet ja harjoittamaton hengitystekniikka ovat luultavasti esteinä toimivalle äänenkäytölle. Sain lähetteen Voice Massageen.
Mitenhän puheääntä tulisi kehittää?
Kiitos vastauksestasi. Harrastajalaulajana tunnistan aika hyvin omia äänipulmiani siitä, mitä alan opiskelijana eli tulevana ammattilaisena kerroit laulajan ja puhujan historiastasi.
Omallakin kohdallani on täsmälleen niin, että äänialani (baritoni) matalalla alueella laulaminen rasittaa selvästi eniten. Pakoton ja luonnollinen lauluääneni alue on selvästi puheääntäni korkeampi. Laulaminen jo puheääneni korkeudella tuntuu hieman karhealta ja soinnittomalta (vuotoiselta). Voin minäkin laulaa oikeita säveliä puheääntäni matalammalta, mutta vain ohuesti ja voimattomasti.
Luonnottomalla, liian matalalla puheäänen rekisterilläni, jonka arvelen omaksuneeni kehitysiässä, tarkoitan tosielämän tilanteita. Saan läheisiltä palautetta matalasta ja huonosti kuuluvasta puheesta. Olen myös kärsinyt puheäänen käheytymisestä ja vuotoisuuden tunteesta. Lievä vuotoisuus näkyi äänihuulten toimintaa videoitaessa.
Kuorolaulajana olen pystynyt olemaan mukana kohtalaisen vaativassa ja tuloksellisessa musiikin tekemisessä, ilman mitään erityisiä ääniongelmia. Päättelen, että lauluääneni on oikealla korkeudella.
Tietenkin myös hengitys ja koko kropan rento toiminta ovat tässä mukana. Jotta asia ei olisi liian yksioikoinen, voin sanoa, että minäkin olen ajoittain kärsinyt niska-hartiaseudun jäykkyydestä ja kivuista.
puhumaan korkeammalta. Tämä äänen madallus on kulttuurillemme tyypillinen tapa saada soundiin "uskottavuutta". Eritoten vaivaa puhetyöläisinä esiintyviä naisia, mutta on myös mahdollinen miesten kohdalla.
Muistan, että minua "ojennetiin" lapsena siitä, että "kimitin". Todennäköisesti puhuin tuolloin normaalilta korkeudeltani (suhteutettuna tietenkin lapsen mittasuhteisiin). Myöhemmin tietoisesti pyrin madaltamaan ääntäni, etten kuulostaisi typerältä. JA TÄMÄ JOS MIKÄ ON TYPERÄÄ, MUTTA ISTUU KIUSALLISEN TIUKASSA, VAIKKA OLEN ALAN (laulu) AMMATISSA JA TIEDÄN ASIAN HYVIN.
Lauluääneni on korkea(hko).