Tiedän, että tämä herättää paheksuntaa ja saa aikaan kaikenlaisia omituisia reaktioita, mutta kerron sen silti. Teimme vaimoni kanssa jo muutama vuosi sitten sopimuksen, jonka mukaan hänellä saa olla ulkopuolisia suhteita, jos hän niin haluaa eikä se vaaranna avioliittoamme. Kyse oli tavallaan jo olemassa olevan tilanteen hyväksymisestä, sillä sain selville, että hänellä oli ollut vastikään lyhytaikainen suhde erään miehen kanssa, ja että tällaisia oli ollut aikaisemminkin.
Itse olen uskollinen, en voisi edes harkita hänen pettämistään, eikä hänkään hyväksyisi sitä.
Hyväksyn vaimoni seikkailut ja uskon, että niistä on hyötyä myös omalle suhteellemme.
Itse olen uskollinen, en voisi edes harkita hänen pettämistään, eikä hänkään hyväksyisi sitä.
Hyväksyn vaimoni seikkailut ja uskon, että niistä on hyötyä myös omalle suhteellemme.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Itselläni on vähän samanlainen tilanne, eri syistä tosin. Kerrotko mitä tuntemuksia toi tilanne herättää sussa? Ahdistaako, kun vaimo on muualla tai pelottaako, että jättää? Tai muuta negatiivista? Mitä vaimosi voisi tehdä olosi helpottamiseksi?
Jos mahdollista, laita meiliosoitteesi, voisimme vaihtaa ajatuksia!
En tiedä oikein mitä vastaisin, sillä olen joutunut kokemaan / tuntemaan vuosien varrella lähes kaikkea, laidasta laitaan. Polttavaa mustasukkaisuutta, kateutta ja pelkoa, lyhyen hetken ehkä vihaakin, mutta myös entistä syvempää rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä voi kuulostaa hieman ristiriitaiselta, mutta olen samaan aikaan sekä polttavan mustasukkainen että suunnattoman ylpeä ja kiihottunut hänen vahvuudestaan ja niistä reaktioista, joita hän herättää muissa miehissä. Tiedän, että en voi omistaa häntä koskaan aivan täysin, niin kuin aviomiehen tässä yhteiskunnassa ehkä pitäisi, mutta tiedän myös, että hän ei jätä minua, sillä olemme kaikesta huolimatta hyvin läheisiä toisillemme. Pystymme myös puhumaan kaikesta rehellisesti keskenämme, joten tiedän aina suurin piirtein, missä mennään, vaikka en pysty siihen ehkä vaikuttamaankaan.
Mielestäni tunteesi ovat hyvin ymmärrettäviä, eikä ainakaan minulle ristiriitaisuus vähennä sitä. Olen toiselta puolelta kokenut sen tunteen kuinka kaipaan omaa miestäni entistä enemmän ja koen hänet läheisemmäksi, vaikka joku vieras tuntuisikin hyvältä.
Noi tunteet samanaikaisesti tuntuvat tosi hämmentäviltä, kun yhteiskunnassa on ajatus, ettei tämän pitäisi olla mahdollista. On todella ristiriitaista, kun ympäristö toimii kuin näin ei voisi olla, mutta silti käytännössä havaitsee, ettei se ympäristöstä opittu pidäkään täysin paikkaansa.
On todella hyvä, jos voitte puhua keskenänne rehellisesti. Se todennäköisesti vahvistaa teidän yhteyttänne. On tietenkin riski, että ajaudutte erillenne, mutta se riski näyttää olevan aika suuri ns. normaaleissa liitoissakin.
Taidat olla harvinaisen kypsä mies - ja
näet metsän puilta. Olen itse vastaavassa
tilanteessa. Erikoista, että miehet voivat
suhtautua puolisonsa uskottomuuteen
paljon järkevämmin kuin naiset.
Jos te olette tehneet sopimuksen siitä, että vaimollasi saa olla ulkopuolisia suhteita, niin eihän siinä mitään ihmettelemistä sitten ole. Minun käsitykseni mukaan ei vaimosi ole "uskoton" jos hänellä on liittonne ulkopuolinen suhde, vaan hän elää täysin sopimuksenne mukaan. Eikös?
Ns. "vapaa suhde", - ehkä aikarajoitettu -, voi olla hyvä keino oppia paremmin tuntemaan itseään. Itse halusin tehdä sellaisen kokeilun muutama vuosi sitten ja Elämänkumppanini suostui siihen. Sen kokeilun perusteella tiedän nyt, ettei minusta ole toisen miehen kanssa sänkyyn hyppääjäksi, ei edes luvan kanssa. Elämänkumppanini taas ei ollut sellaisista kokeiluista kiinnostunut omalta kohdaltaan, mutta hän hyväksyi ja ymmärsi minun kokeilunhaluni.
Nyt jatkamme tätä yhteistä taivalta elämänkokemuksista entistä rikkaampana ja rakkaampana toisillemme...
Vaimoni tunnusti monta vuotta sitten käyneensä kerran vieraissa. Se oli humalapäissä ulkomailla koettu hetken hurma. Olin yllättynyt omasta reaktiostani.
Keskustelimme asiasta avoimesti ja annoin hänelle luvan edelleenkin harrastaa muita miehiä jos mieli tekee. Minulla on tietysti myös vastaava oikeus. Hän ei ole sen jälkeen sitä harrastanut, enkä minä, ainakaan toistaiseksi. Meillä meni silloin ja menee edelleenkin parisuhteessamme erittäin hyvin.
En millään voi ymmärtää joittenkin kerrasta poikki -periaatetta. Vaimoni ei siitä kerrasta pilalle mennyt. Päinvastoin.
Tuota, saanko kysyä, oletko itse ollut sellaisessa tilanteessa jossa sinulla olisi ollut mahdollisuus olla suhteessa jonkun toisen kanssa, mutta olet valinnut sen pois? Vaimosi vuoksi, vai itsesi, vai muusta syystä?
Minä hämmästyin itse suuresti omaa reaktiotani kun en yksinkertaisesti pystynyt menemään sexiin asti. Olen myös iloinen siitä että Elämänkumppanini antoi minulle elin-tilaa omiin "kokeiluihin" oppiakseni tuntemaan itseni syvemmin. En olisi koskaan saanut sitä itsestäni tietää, jos en olisi saanut vapaasti kokeilla.
Jos minulta kysyt, niin olinpa monesti sellaisissa tilanteissa ennen sitä vaimon seikkailua.
Hölmö ehkä olin, kun en suostunut naisten vokotuksiin. Tai ehkä oikeastaan olin vain surkea pelkuri, joka pelkäsi jäävänsä kiinni. En tiennyt vaimon suhtautumista moiseen ja tiesin, että se näkee suoraan lävitseni, enkä osaa punastumatta valehdella yhtään.
Esim yksin baarissa istuessa vieras nainen saattoi tulla samaan pöytään ja yrittää iskeä. Olin tietysti imarreltu ja valmis suinpäin syöksymään seikkailuun, mutta jostain syystä suuni möläytti, että minulla on vaimo, vaikka sillä hetkellä olikin reissussa. Saman tien kaduin sanomisiani, mutta se oli jo myöhäistä. Nainen häipyi.
Näin kävi monesti. Kieltäydyin vaistomaisesti ehdotuksista, vaikka jos nainen olisi ollut sinnikkäämpi, olisin ollut helppo saalis kelle vain.
Nyt myöhemmin, kun olisin luvan kanssa valmis mihin vain, ehdotuksia ei jostain kumman syystä enää ole kuulunut. Ehkä se johtuu siitä, etten viitsi enää juosta kapakoissa tai olen yksinkertaisesti jo liian vanha.
Vaimon kanssa menee hyvin, saan riittävästi seksiä, meillä on samoja harrastuksia, oikeastaan teemme kaikkea aina yhdessä.
Kaikissa tilaisuuksissa vertailen vaimoa muihin naisiin ja minun täytyy toistuvasti todeta, että oma naiseni on kaikista kaunein ja haluttavin. Miksi ihmeessä sitten nähdä vaivaa ja sekoilla muualla?
Kiva kun kerroit :)
Tästä asiasta voisi jutella paljonkin, sillä se on kiinnostava aihe. Empä tiedä, mutta luulen että tässäkin pätee se, että jos jokin asia on kiellettyä, niin se myös enemmän haluttua.
Ehkä se on parempi kun on "vapaa pari". Niin mekin olemme. Eihän ketään kuitenkaan voi vangita tai pakottaa. Jos haluaa jonkun kanssa sänkyyn hypätä, niin aina siihen mahdollisuuksia löytyy. Mutta jos asia on niin kuin kirjoitat tuossa lopussa, niin vaikka niitä mahdollisuuksia olisi kuinka paljon, ei sillä ole mitään merkitystä, koska se oma on kuitenkin paras. Miksi siis etsiä toiseksi parasta? :)))
Ei mies voi olla tosissaa, no jos haluat et toiset miehet harrastaa seksiä sun vaimos kanssa ni mikäs siin. tomosta pa**** ite sietäis ikin.
Jos ja kun tänne tulee tuota negatiivistä ja lapsellista sontaa joka ei ole millääntavalla perusteltua vaan keskenkasvusten örinää, niin kokemukseni on, että moni ihminen hyväksyy oman pettämisen, mutta ei tietenkään toisen. Ex-mies jaksoi haukkua minua, kun en ollut neitsyt, kun alettiin seurustelemaan, toki hän itse oli harrastanut seksiä, mutta se oliki eri asia...Naljaili vuosia ja paheksui minua, mutta itse petti minua monta kertaa. Siinä vaiheessa vielä kun itse harhaili toisten sänkyyn. Siksi varmaan syytti minuaa kun itse teki. Vaikka koskaan en pettänyt.
Minusta ei ole mitään pahaa jos pariskunta yhdessä päätyy tuollaiseen ratkasuun. Käyttipä sitten oikeuttaan tai ei, niin eipä tarvitse salaa pettää ja ehkä syyllistää toista. Jos ylipuolet ihmisistä pettää, niin veikkaan että ylipuolella ei kuitenkaan ole vapaa suhde. Kuitenkin samat jotka itse pettää haukkuu toisten päätöksiä jotka tekee sen reilusti eikä salaile. Minusta tuo salaileminen ja valehtelu on pahempaa kuin yksi syrjähyppy. Meillä ei ole mitään vapaatasuhdetta, mutta joskus miehen kanssa puhuttu, että joskus sopivantilaisuuden tullen parinvaihto voisi olla ok ja olen sanonut, että jos pettää, niin kertoo sitten reilusti. En halua hämy soittoja enkä tuttujen suusta kuulla. Reilusti kertoo, niin aikansa voi (tässä suhteessa ei pettämisestä kokemusta)vituttaa tai mitä ikinä, mutta en jättäisi sen takia. Eri asia jos kuukausia saman kanssa vehtaa ja tunteet mukana, niin on kyllä mietinnän aika kannattaako jatkaa.
Jotenkin tuo vaan mietityttää miksi itse juoksee vieraissa ja ei suo sitä toiselle. Se on epäreilua toista kohtaan siinä tapauksessa jos vaikka tahtoisit. Tuohon en suostuisi ettei puolisoni hyväksyisi minun seikkailuja jos kerta itse menee. Toki se voi olla, kun on se hyväksyntä, niin ei edes halua. Jos vuosikymmeniä on yhdessä, niin voihan se alkaa kiinnostamaan.
Sinuna miettisin tuota (vaikka et NYT halua vieraisiin)vaimosi jyrkkää kantaa sinun seikkailuihin. Vaikka sinulla olisi se lupa eihän sinun tarvitsisi lähteä seikkailuihin. Entäs tulevaisuudessa?? Tuppaa ajan kuluessa tapahtumaan vaikka mitä. Jos sitten tapaatkin kiinnostavan naisen ja haluatkin sekstailla teetkö sen salaa? Et voi tietää ettet koskaan halua vierasta. Kunnioitettavaa ettei vieraat kiinnosta, mutta pohja tuolta hommalta tippuu jos sinun pitää hoitaa ehkä joskus hommasi salassa kun naisesi ei hyväksy muita naisia vaikka itse olisi just käynyt retkillänsä. Sillon se varmasti vituttaa. Ajattele jos itse nyt HALUAISIT vierasta ja vaimon luvalla saat ja sanosit vaimolle samassa tilanteessa että ei. Aika kohtuutonta.
Vastaavassa tilanteessa kyllä vaatisin itselleni samat "oikeudet" vaikka en koskaan niitä käyttäisikään.
Minulla on ollut vuosien varrella tilaisuuksia ja joskus houkutuksiakin, mutta en ole tarttunut niihin, koska en halua. En tarvitse ketään muita kuin vaimoni ja vaikka tuntisin joskus jonkin-laista vetoakin, en halua vaarantaa onnellista suhdettamme tai loukata häntä millään tavoin muutenkaan. Monet ajattelevat, että tällainen on omituista ja epätasa-arvoista että kaikki olisi hyvin, jos alkaisin käyttäytyä samalla tavalla kuin hän, mutta en ajattele asiaa sillä tavalla. Kyse on enemmänkin henkilökohtaisista toiveista ja tarpeista kuin jonkinlaisesta muodollisesta tasa-arvosta, jota meistä kumpikaan ei kaipaa. Tiedän, että useimmat olisivat minun tapauksessani onnettomia ja järkyttyneitä ja olen pahoillani heidän puolestaan, mutta itse olen onnellinen ja vaimoni myös. Mitä myöhemmin, vuosien tai vuosikymmenten kuluttua tapahtuu on toinen juttu, mutta sitähän ei tiedä kukaan muukaan.
niin varmaan monet sijassasi olisivatkin onnettomia.Eikä minun mielestäni ole omituista tai en pidä teitä hulluina, mutta ITSEÄNI haittaisi tuo jos minulla ei olisi mitään oikeutta sitten haluissani ja mieheni vaikka jättäisi minut sitten yhden syrjähypyn takia. Minusta olisi kohtuutonta jos itse juoksentelee. Toivotan kyllä vilpittömästi onnea valitsemallannetiellä!!!
"Vastaavassa tilanteessa kyllä vaatisin itselleni samat "oikeudet" vaikka en koskaan niitä käyttäisikään."
Tuostapa tämän verran:
Jokaisella (aikuisella)ihmisellä on oikeus tehdä mitä tahtoo. Olisiko mahdotonta luottaa kumppaninsa ikiomaan ratkaisuun, vaikka se olisikin itselle epämieluinen? Vastuunotto omista teoista tarkoittaa joidenkin kohdalla sitä, ettei asiaa levitellä. Ei edes kumppanille.
Luin jostain, että parisuhteessakin voi käyttää järkeä ja harkintakykyä. Ihan totta! Kumppaniin pitäisi voida luottaa niin hyvässä kuin pahassakin. Kumppani on uskoton vain, jos hän sen katsoo tarpeelliseksi. Kertoo siitä toiselle vain siinä tapauksessa, jos se on aivan välttämätöntä.
"Vastaavassa tilanteessa kyllä vaatisin itselleni samat "oikeudet" vaikka en koskaan niitä käyttäisikään."
Mitäköhän ajoit tuolla takaa??
Tottakai tiedän että kaikki toisen tekemät ratkasut ei ole minua miellyttäviä ja ei se minua haittaa sillä kaikki ratkasuni ei välttämättä miellytä siippaanikaan. Paitsi että sellaisia asioita ei ole tullut vielä 10 v aikana esiin puolin tai toisin. meillä kun ei tartte nahistella "missä se kaappi seisoo ja kenen käskystä".
"parisuhteessakin voi käyttää järkeä ja harkintakykyä. Ihan totta! Kumppaniin pitäisi voida luottaa niin hyvässä kuin pahassakin. Kumppani on uskoton vain, jos hän sen katsoo tarpeelliseksi. Kertoo siitä toiselle vain siinä tapauksessa, jos se on aivan välttämätöntä".
Tällä elämänkokemuksella en vielä ainakaa ole samaa mieltä. Vaikka en ole minkään uskonnon kannattaja ja mielestäni asioista pitää itse olla vastuussa silti minusta: tee se toiselle minkä haluat itsellesikin tehtävän on enemmän mun motto, kun nussi vieraita kerro sitten jos huvittaa. Olisiko esimerkiksi kaikkien miesten/naisten mielestä välttämätöntä kertoa jos tämä hoito tulisi raskaaksi(tai pettävä nainen)!? Ei ole ja siitä on sukulaisenkin kokemus sekä se, että moni nainen synnyttää vieraalle miehelle lapsen ja avioliitossa se on aviomiehen ellei toisin toodisteta. sehän tarpeellisuus on aivan sen pettäjän käsissä. No joillekkin sillä ei ole sitten väliä kenen lapsi on, mutta mulle on ja jos mieheni alkaisi naapureihin sikiämään todella haluaisin tietää. No naapurissahan on yksi tällainen tapaus, kun isä luule olevansa isä vaikka ei olekkaan sekä on pari muutakin tapausta tiedossa näiden naisten kertomina. Yksi niistä oli epävarma kenen on kun 5 (aivan oikein VIISI)isäehdokasta.
Mikä sitten on "tarpeellisa" uskottomuutta?? Sekö että toisen pärstä ei miellytä ja töissä stressiä? Vaimo raskaana ja ei seksiä puoleen vuoteen? Siinä tapauksessa mielestäni ero tekisi terää jos luonne ja ulkonäkö tai ylipaino stressaa eikä toista halua ja sillä verukkeella hakeutuu vieraisiin. Mielestäni asioista pitäisi puhua ja selvittää asiat siten eikä vieraisiin menemällä. Jos yhteinen sopimus asiasta on eri juttu, mutta se ei olekkaan pettämistä. En jaksa kyllä perustella yhtään enempää koska en aijo "käännyttää" sinua ja aina pitäisi jotenkin perustella jos jotain mieltä on ja tuossa nuo on suht lyhyesti.
Ihan totta mun mielestä tuo sinun mielipide ei saa vakuuttuneeksi kyllä minua. Eikähän se varmaan ollut tarkoituskaan.
eli moikka, sulle jää vain elarit.
Miten niin parempi? Sellainen, joka kahlitsee ja on mustasukkainen?
olet ainakin sisäistänyt sen, että toista ihmistä voi rakastaa, vaan ei omistaa.
Minulle heräsi sellainen kommentti, koska itsekin olen asiaa miettinyt aika paljon, että ns. avoin suhde voi toisissa tapauksissa viedä 'maun' pettämiseltä. Kun se ei olekaan enää salaista, ja turmiollista, se menettää osan kiihottavuudestaan sitä kautta. Sitävastoin, mitä tiukemmin yrittää toista vahtia ja omistaa, sitä varmemmin se kalahtaa jossain vaiheessa omaan nilkkaan (toki varmasti on ihmisiä, jotka ovat onnellisia täysin toisen omistuksessa. Luultavasti minäkin, sitten kun sellaisen löydän). Tietty oma vapaus on kuitenkin säilytettävä jokaisen.
Etkö tollo tajua että toi on lapsettomien noin kolmekymppisten juttu. Se on biologiaa ja siinä haetaan sitä oikeaa spermapankkia. Kun se oikea isäkandi löytyy, aletetaan hänen kanssa elämään ns. normaalia parisuhdetta".
Kuten edellä sanottiin, veikkaan että kiimainen naisesi löytää sinua paremmat geenit, jolloin saat fudut. Teillä on ilmiselvästi epätasapaino parisuhteessa eli MUIJASI ON HUOMATTAVASTI PAREMMAN NÄKÖINEN KUIN SINÄ, joten sinulla ei ole vaihtoehtoa. Yrität epätoivoisesti pitää kiinni naisestasi antamalla hänen käydä vieraissa.
Sisimmässään hän ei arvosta sinua, vaan pitää pehmona, helppona tapauksena. Ajan mittaan häntä alkaa suorastaan vituttaa, että olet tuollainen nahjus, koska hän saa päättää kaikesta. Nainen haluaa että mies ns. vie. Ja sellaisen miehen hän haluaa.
Olet finito.
En voi muuta sanoo sinusta. Et oot todella säälittävä. Kun tuollaista touhua jaksat katsella...huh huh. Vai vaimollani oikeus...joo o. Ovesta pihalle sellainen nainen, paranis sullakin elämänlaatu...ja huomattavasti...