jotka olette monikulttuurisessa suhteessa miten teillä näkyy normaalissa arjessa esim. eri uskontojen vaikutus? Entäs kulttuurit? Syöttekö suomalaista ruokaa, käyttekö tanssimassa tai leffoissa tms.
Kertokaa vaimot ja miehet
Merja
303595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Minä kuulun kansankirkkoomme perinteiden, en uskonnon takia. Vaimo uskoo jonkinmoiseen re-inkarnaatioon, muttei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Niinpä uskonto ei näyttele suhteessamme minkäänlaista osaa. Onneksi, sillä en haluaisi olla naimisissa minkään uskonnon aktiivisen harjoittajan kanssa.
Erilaisten kulttuurien vaikutus kulkee mukana kaikessa tekemässämme. Erilainen puhetapa, tavat, tottumukset jne... Vuosien saatossa tähän on vain niin tottunut, että harvoin sitä enää tulee ajatelleeksi. Oikeastaan elämä ei poikkea juurikaan aiemmasta avoliitostani suomalaisen naisen kanssa.
Syömisessä on ehkä suurin ero aiempiin suhteisiini. Vaimo syö omia, melko kasvispainotteisia ruokiaan ja minä omiani. Toki molemmat meistä pitävät myös joistain toistemme tekeleistä. Elämä olisi toki helpompaa, jos en olisi näin nirso. Asia ei tosin ole meille mikään ongelma, joillekin tuttavillemmet tuntuu kylläkin olevan. Vaimo sen sijaan on kaikkiruokainen, mämmit ja mustat makkaratkin menevät, mutta haluaa syödä terveellisemmin kuin minä.
Koska olen intomieleinen disco-hile, käymme tanssimassa kerran viikossa. Vaimo haluaa tanssia lattareita ja minä vanhaa listapoppia, joten kompromissejä tehdään. Leffassakin käydään silloin tällöin. Tässäkin asiassa makumme poikkeaa, mutta minä lähden hänen mielikseen katsomaan draamoja ja hän minun mielikseni komedoita ja toimintaa.
Mieheni on muslimi, joten se jo itsessään vaikuttaa arkielämäämme. Hän rukoilee viidesti päivässä, mutta se ei vie aikaa paljokaan pois yhteisistä hetkistä. Mieheni syö halal-lihaa, kalaa ja kasviksia, joita minäkin silloin tällöin syön hänen seurakseen. Muuten syön normaalia suomalaista kotiruokaa, tosin sianlihan olen jättänyt vaikken itse muslimi olekaan. En ole siitä koskaan ennenkään välittänyt, joten siitä oli helppo luopua.
Joskus tilataan pizzaa, käydään leffassa ja kierrellään kaupungilla. Baareissa emme käy, kun emme kumpikaan juo, eikä se muutenkaan ole meidän juttumme. Vaikka kulttuurimme ovat hyvin erilaisia, niin se ei ole silti luonut ongelmia suhteeseemme, kun pystymme molemmat tekemään kompromisseja ja ymmärrämme olevamme erilaisia. Erilaiset kulttuurimme ovat vain rikkaus, ja onni kukoistaa meidän elämässämme :-)
Me emme käy tanssimassa, mutta leffassa käydään ja kyläillään paljon.
Alkoa ei käytetä ja sianlihaa ei syödä. Mieheni syö halal-lihaa mutta minä en syö punaista lihaa ollenkaan . Kala on meidän yhteinen ruokaherkkumme jota syödäänkin sitten tosi paljon.
Miehelläni on muutenkin erikoisruokavalio vatsaongelmien vuoksi, ja hän on hyvin tarkka muutenkin siitä mitä syö.
Hän on harras muslimi, ja rukoilee 5 kertaa päivässä, ja viettää Ramadania tiukasti. Minulla on oma uskontoni.
Mutta se ei meitä häiritse, minä kasvoin jo jakaantuneessa perheessä, jossa me lapset (4 kpl)harjoitimme uskontoa jonka opimme tädiltämme, ja meidän vanhemmat eivät ole tänä päivänäkään uskovia. Mutta hyvä välit on siitä huolimatta.
En tiedä onko suhteemme kovin monikulttuurinen, kun itse olen ruotsinkielinen suomalainen ja tyttöystäväni on ruotsalainen, mutta kysyit syödäänkö suomalaista ruokaa. Eipä juuri. Enkä muista, että suomalaisen exäni kanssakaan olisi kovin usein suomalaista ruokaa syöty.
Ei oikeastaan näy paljonkaan normaalissa arjessa. Itse olen tapakristitty ja mieheni uskovainen muslimi. Mieheni ei kuitenkaan rukoile päivittäin, vaan käy vaan joskus harvoin perjantairukouksella. Nyt Ramadanin aikaan tietysti paastoaa. Seksiä ei siis meillä harrasteta ennen auringonlaskua nyt, mutta muuten kyllä itse syön ja juon normaalisti kuten tein myös mieheni kotimaassa Ramadanin aikaan.
Sianlihaa ei meillä syödä eikä mieheni myöskään juo alkoholia. Itse juon alkoholia silloin tällöin ja syön sianlihaakin kylässä jos tarjotaan. Naudanlihaa syömme molemmat joskus harvoin, eikä sen mieheni mielestä tarvitse olla halal-lihaa vaan ihan normaali käy hyvin. Lampaanliha onkin sitten jo sellainen herkku, että sitä vähän liian harvoin saa ostettua. Enimmäkseen syömme kanaa ja kalaa. Perinteistä suomalaista ruokaa syömme joskus, mutta turkkilaista ruokaa todella harvoin. Kumpikaan kun ei oikein tuota turkkilaista ruokaa osaa laittaa. Aika sekalaista keittiötä muuten harjoitamme, eli italialaista, meksikolaista, intialaista jne jos nyt lokeroimaan pitää ruveta. Sanoisin kuitenkin että loppujen lopuksi todennäköisesti aika tavallista nykysuomalaista arkiruokaa. Minä yleensä suunnittelen mitä syödään ja mies sitten auttaa valmistuksessa sen minkä osaa. Leffassa ja tanssimassa käymme joskus yhdessä tai erikseen kun vaan aika antaa myöden.
Mieheni on muslimi...Ramadan ei vaikuta mitenkään meillä!
Syömme molemmat sianlihaa,käydään yhdessä Baarissa ja pidetään muutenkin hauskaa yhdessä!
Ollaan molemmat vakkari duunissa.
Ei tarkoita että jos on muslimi,niin aina pitää mennä koraanin mukaan,ei todellakaan!!
Elämä on ihanaa..ei sen ihmeempää!
Wanna change your bullshit story? Muslim ei syö sianliha.
Niin miksi ei? Ei kristittitykään usein täytä kaikkia uskonnon vaatimuksia, mutta on siitä huolimatta krititty.
kristityiksi kutsutaan yleensä kirkon jäseniä, kun taas muslimeiksi vain niitä jotka uskontoon oikeasti haluavat kuulua. Muslimiksi tuloon kun ei vaadita muuta kuin halu uskoa, mitään luetteloa ei kukaan pidä. Tuohon haluun uskoa puolestaan liittyy myös halu noudattaa uskonnon tärkeimpiä sääntöjä. Koraanikin sen jo sanoo että sääntöjä pitää noudattaa jos muslimi haluaa olla. Nuo säännöt kun ovat paljon olennaisempi osa islamia kuin kristinuskon "vaatimukset". Tietysti kaikkia sääntöjä harvempi noudattaa, mutta sianlihan syöntikielto on kyllä yksi niistä ehdottomimmista. Mielestäni se, että miehen perhe on musliminuskoinen, ei vielä tee miehestä muslimia jos hän ei itse halua uskontoaan harjoittaa edes jollain tasolla. Kaikki tuntemani harjoittavat muslimit joiden kanssa olen jutellut, ovat olleet asiasta samaa mieltä.
ihan turha kuvitella, että kaikki muslimit(=oikeasti itsensä muslimiksi tuntevat) olisivat niin puhdasoppisia, että noudattaisivat kaikkia Koraanin oppeja. Eivät edes tiukasti sen sianlihan syömisen suhteen. Vaikka sianliha kinkkuna tai kyljyksinä ei kelpaisikaa, niin harvapa sitä kyselee onko juustossa tai jäätelössä mitään siasta peräisin olevaa, mutta onhan niissä ja hyvin maistuvat muslimeillekin. Ja kuten sanoit - "jos hän ei itse halua uskontoaan harjoittaa edes jollain tasolla" - niin se "joku taso" ei kaikilla tule eteen just ruokapöydässä.
"Tietysti kaikkia sääntöjä harvempi noudattaa, mutta sianlihan syöntikielto on kyllä yksi niistä ehdottomimmista."
Kaikki eivät tosiaankaan noudata kaikkia Koraanin oppeja, mutta miksi kutsua itseään muslimiksi jos ei edes yritä noudattaa yhtä niistä tärkeimmistä. Asiahan ei tietysti minulle kuulu, kutsukoot itseään vaikka miksi, mutta muslimien keskuudessa tämä on kyllä melko yleinen ajattelutapa. Enkä nyt puhu mistään liivatteen jokakertaisesta tarkistamisesta, vaan siitä että ehdoin tahdoin syödään vaikkapa nyt grillikyljyksiä. Ymmärtääkseni tästä kuitenkin tuossa alkuperäisessä viestissä oli kysymys. Sianlihan syöntikielto todellakin on erittäin tärkeä osa muslimina olemista. Jos ei tosiaan millään tasolla edes yritä harjoittaa sitä uskontoaan, en tosiaankaan ymmärrä miksi ihminen haluaisi itseään muslimiksi kutsuttavan. Olen myös itse syntyperäinen muslimi, joten uskon tietäväni mistä puhun.
Amerikkalaiset muslimiksi kääntyneet mustat eivät ainakaan syö sianlihaa, eivätkä koske valkoisiin niggerdigger naisiin.
Olisi se teidän muhammed kieltänyt koko syömisen kaikilta muslimeilta, niin maailma olisi paljon parempi paikka:)
iranilainen tuttuni syo porsaanlihaa ja juo alkoholia siina kuin muutkin, muutenkin ihan normaali mies.
Tiedätkö mitä uskontoa tuttavasi edustaa? Iranilaisethan eivät läheskään kaikki ole muslimeja.
Syntyperäisenä kritittynäkään en voi väittää jonkun toisen kristityn olevan sen parempi tai huonompi vaikka hän toteuttaisi uskoaa toisin kuin minä. Jos sulla omalla kohdallasi kantti kestää arvioida ihmisten uskoa yhden, vaikkakin tärkeän asian kohdalla, niin onnittelen lämpimästi. Monet tuntemani muslimit ei siihen pysty/halua sellaista tehdä. Mielestäni on aika helppo valinta keskittyä juuri tuohon yhteen asiaan ja sillä todistaa olevansa kunnon muslimi. Vaikeampaa se varmaan olisikin jos sen joutuu todistamaan joillain muilla eettisillä vaatimuksilla mitä on uskonnossanne. Siis noudattamaan monia muita hyviä elämänohjeita joita Koraanissa on. Tämä nyt on ns. ulkopuolisen näkemys asiasta. Ei pidä loukkaantua sillä tarkoitus ei ole muuta kuin keskustella.
Niin, ja mikä ero sillä sitten on syökö kyljyksiä vai sikaa liivatteessa? Ymmärrän, jos ihminen ei tiedä juustossa/jäätelössä sikaperäistä ainetta nauttivansa, mutta jos/kun sen tietää, miksi syödä kun uskonto kieltää? Oletan, että sinä ainakin tarkistat kaikki juustot ja jäätelöt ennen kuin suuhusi laitat, vai kuin?
Enhän minäkään suoranaisesti halua arvioida jonkun toisen uskoa. Minun puolestani ihminen saa loppujen lopuksi kutsua itseään miksi haluaa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi hän haluaisi kutsua itseään muslimiksi jos syö sianlihaa. Toisaalta, ehkä minun ei tarvitse kaikkea ymmärtääkään. Jos tämä henkilö kertoo kenelle tahansa muslimituttavistani syövänsä sianlihaa ja olevansa muslimi, nauravat he todennäköisesti hänelle päin naamaa tai vähintäänkin pitävät hänen muslimiuttaan perin häilyvänä käsitteenä. Tähän kannattaa siis varautua, jos sianlihaa syö ja itseään muslimiksi haluaa kutsuttavan. Itse olen myös samaa mieltä siitä, että loppujen lopuksi nuo sisäiset arvot ovat kuitenkin sianlihan syöntiä tai syömättömyyttä tärkeämpiä. Valitettavasti vaan yleensä juuri sillä sianlihan syömättömyydellä pystytään näyttämään muslimiutta kun ne sisäiset arvot harvemmin ulospäin niin näkyvät.
Islamin oppien mukaan kaikenlaisen siasta peräisin olevan aineksen syöminen on kielletty, joten aivan sama tietysti on syökö kyljyksiä vaiko liivatetta. Harvat, varsinkin Suomessa vain vähän aikaa asuneet muslimit vaan valitettavasti tietävät tuon liivatteen käytöstä tai sen alkuperästä. Toiset taas saattavat kuvitella ettei sen syöminen ole vastoin islamin oppeja. Monet harvoin tulevat toisaalta ruokapöydässä miettineeksi, että mitä jokin harmittomalta näyttävä tuote sisältää ja voiko sitä syödä. Itse tarkistan nämä asiat aina, enkä siis ole koskaan syönyt liivatetta tai sikaa minkäänlaisessa muodossa. Lisäksi tarkkailen mm. rasvojen emulgointiaineiden ja juustojen juoksutteiden kasvisperäisyyttä.
Lopuksi vielä, että islamissa on sekä ehdottomia että henkilön "valinnanvaraisia" sääntöjä. Esim. sianlihan syönti on ehdoton, kun taas esim. huivin käyttö henkilön omassa harkinnassa. Tuosta valinnanvaraisuudesta varmasti on eri maissa aika erilaisia tulkintoja ja käytäntöjä, mutta sianlihan syöntikiellosta tuskin missään.
"Jos tämä henkilö kertoo kenelle tahansa muslimituttavistani syövänsä sianlihaa ja olevansa muslimi, nauravat he todennäköisesti hänelle päin naamaa tai vähintäänkin pitävät hänen muslimiuttaan perin häilyvänä käsitteenä."
Tämäkin on mielenkiintoinen kommentti. Saamieni tietojen mukaan muslimin ei kuulu arvostella ketään vaan se arviointi pitää jättää Allahille. Siis taas ollaan siinä samassa: olen saanut väärää tietoa tai "kuka tahansa muslimi" toimii väärin eli tavalla jolla ei uskontonsa mukaan pitäisi toimia. No söi sian lihaa tai pilkkaa toisen uskoa, eiköhän se ole ihan inhimillistä heikkoutta, mutta jo tässä minun mielestäni on oiva esimerkki siitä kuinka vaikeaa niitten eettisten ja moraalisten sääntöjen noudattaminen on verrattuna siihen, että jättää sianlihan syömättä.
Todella, jos syyttä epäilee toisen uskoa, ei itse ole aito muslimi. Eli ei pitäisi näin toimia, mutta käytäntö onkin sitten taas ihan toista. Johtuu ehkä siitä, että suurin osa muslimeista sitä sianlihaa ei kuitenkaa syö. Minulle ei ole koskaan tullut vastaan sikaa syövää ihmistä, joka olisi kutsunut itseään muslimiksi. Se sianlihan syömättä jättäminen on kuitenkin niin paljon helpompaa kuin monien muiden islamin sääntöjen noudattaminen, että useimmat sen tekevät. Ja se on juuri yksi niistä ulkoisista merkeistä, joilla uskoaan voi näyttää muille. Hyvät teot ehkä olisi muiden näkökulmasta sopivampi, mutta valitettavasti näin ei useinkaan asia ole.
Vaimoni on Japanilainen joten uskonto ei kuulu arkipäivään.
Hän ei juuri pidä suomalaisesta ruuasta, liian rasvaista ja suolatonta. Aamulla hän syö lähes aina riisiä, jota sitten itsekin popsin silloin tällöin.
Elokuvissa käydään sen minkä ehditään, tosin useimmiten katsomme DVD:tä.
Tanssimassa, baareissa jne. käymme joko yhdessä tai sitten työkavereiden kanssa varsin paljon.
Se mikä eniten erottaa arkea suomalaisesta on huomattavasti vahvempi työmoraali kaikessa mihin hän ryhtyy. Halu pyrkiä täydellisyyteen.
En nyt äkkiseltään keksi mitään erilaisten kielten lisäksi, joiden perusteella eroamme valtaväestöstä. Olemme nuori lapsiperhe ja elämä on tietenkin lasten ehdoilla eläessä hyvin kotivoittoista. Olemme kuitenkin nuoria siinä missä muutkin ikäisemme 20-30-vuotiaat, joten käymme bilettämässä kun siihen tulee mahdollisuus, pidämme joskus kotihippoja ja käymme ravintolassa syömässä tai elokuvissa silloin tällöin. Enemmän sitä kuitenkin tosiaan tulee oltua kotoa ja haettua vaikka vuokraleffa ja sipsipussi viikonlopuksi...
Ruokapuolella syömme melko tavallisesti. Varsinaista _suomalaista ruokaa_ en tiedä osaisinko edes tehdä ja mitä se todellisuudessa on, mutta ihan sillä tavallisella nakit ja muusi, jauhelihakastike ja spagetti -linjalla eletään. Syömme kaikki myös sianlihaa miehen muslimitaustasta huolimatta. Uskonto ei näy elämässämme mitenkään - emme ole uskonnollisia suuntaan eikä toiseen.
Venezuelasta kotoisin oleva vaimoni tekee ruuat joka sopii minulle mainiosti, jos haluan suomalaista ruokaa niin teen joskus makaronilaatikkoa,lihapullia tai kalaa, muuten syömme kaikkea terveellistä ja vähärasvaista koska vaimoni on malli. Käymme ulkona paljon syömässä ja tanssimassa. Vaimoni rakastaa tanssimista ja minä rakastan tanssia hänen kanssaan vaikka kömpelöltä näytänkin liikkeissäni. Uskonto ei vaikuta Suomessa, mutta vaimoni kotimaassa on eriasia.
Mies on "muslimi" (ei täysin harjoittava mutta koettaa noudattaa joitakin oppeja) itse olen orthodoksi mutta en harjoita uskontoani.
Mies käy joskus perjantaisin moskeijassa mutta ei rukoile kotona.
Perheessämme uskonto ei juuri näy muussa kuin ruokailussa. Sianlihaa mieheni ei syö, (sikaa kyllä on joghurteissa mutta eipä ole jaksanut tarkistaa)
itsekin olen vähentänyt kun kana, kalkkuna ja kala riittävät hyvin=D
Mies tekee omat ruuat ja minä omani joskus tehdään yhteisesti.
En oikein välitä riisistä ja se on miehen yleisin ruoka. Muutenkin mies laittaa joskus liian tulista, että on parempi olla itselle varalta jotakin mihin on tottunut=D
Televisiota, videoita ja dvd:itä katsellaan iltaisin (ja nyt kun on kaksi tietokonetta istutaan kumpikin "omillamme"=D).
Käydään baarissa lähinnä erikseen (mies harvemmin kun on iltatyöt, eikä häntä päivällä huvita mennä.) Tanssia ei "muka osata"=D (mies on sen suhteen "ujo". Itse tanssin, jos olen hiprakassa tai on tanssittava kappale)
Harvoin me yhdessä juomme ulkona, että kyllä se kotona liköörin maisteluksi menee, jos on joku tuonut tuliaisena likööriä tai muuta. Itse en käy Alkossa edes kerran kuukaudessa.
Nyt miehellä on ramadan, itse osallistun siihen "paastoamalla" karkeista ym. ylimääräisestä herkuttelusta (jos joku tarjoaa niin sitten tietysti voi ottaa=D).
äläs akka houri ja tarinoi siellä. en taida uskoo mitään kirjoituksestasi. oletko muka koko ikäs täyttäny lomakkeisiin että orthodoksi? come on. herää tylsään todellisuuteen ja eti vaikka joku mies näin alkuun ettei tartte käyttää mielikuvitusta noin paljon.
Mitäs ihmeellistä Bridalin jutussa oli, kuulostaa melkolailla samanlaiselta elämältä kuin meilläkin, tosin molemmat ollaan muslimeita, sian lihaa ei meilläkään syödä, mutta muutoin elellään pitkälti ihan kuin muutkin, siis vähän vähemmän omaa uskontoa käytännössä harjoittaen.
meinaan vaan sitä että vaikee uskoo tollasen tyypin juttuja joka juttunsa alussa kirjoittaa olevansa orthodoksi. ortodoksin olisin ymmärtäny, mutta taitaa kyseessä olla palturin puhuja, en usko mitään mimmin kirjoituksesta.
Varma tieto.
minulla ainakaan ei ole mitään tarvetta olla yhtään ketään muu kuin minä ihan itse vaan :)
Nyt en ymmärrä jos nyt siitä tulee riitaa että kirjoitin vahingossa oman uskontoni "väärin" niin olin aikeissa kirjoittaa sen ortodoksi...(vrt. islaam,islam esim koraanissa ja muissa teksteissä) toisinaan eritavalla.
olen ihan koko ikäni ollut ortodoksi, uskonnon opettajani on ollut ortodoksi (en edes tunne koko gohar nimimerkkiä)
Olen käynyt ortodoksissa Jumalanpalveluksissa. Lapsesta asti minulle on tilattu Tuohustuli-lehteä (NOL:n lehti). Olen käynyt ortodoksisen rippileirin. Minulla on kotona ikoneja, ukkini puolella lähes kaikki olemme ortodokseja (Karjalasta kotoisin). Äitini kuitenkin on luterilainen joten meillä ei ole paljon pääsiäisenä paskaa(pasha("oikealla" nimellään jota ei yleensä Suomessa käytetä(uskonnon tunilla opittua)))tarjoiltu eikä muniin XB:tä kirjailtu, saatika sanottu vastaantulijoille: Kristus nousi kuolleista! Ja oletettu vastattavan että, Totisesti nousi!
Asun avoliitossa länsi-afrikkalaisen, roomalais-katolisen miehen kanssa. Itse en ole koskaan kuulunut mihinkään kirkkoon. Avomieheni on tapauskovainen. Meillä uskonto ei näy arjessa mitenkään. "We have agreed to disagree", kuten sanotaan. Emme siis keskustele asiasta. Jo tämä meidän monivuotinen avoliittomme kai todistaa sen, että ei tässä nyt niin ryppyotsaisesti tuohon katolilaisuuteen suhtauduta.
Annoin avomiehelleni luvan päättää, haluaako hän lastemme kuuluvan kirkkoon, vai ei. Ei minulla mitään uskontoa vastaan ole, joten jos asia olisi ollut hänelle tärkeä, en olisi pistänyt hanttiin. Eipä ole vielä kuulunut kutsua ristiäisiin, joten tämä elämänkatsomusasia taitaa jäädä lasten itsensä päätettäväksi :-) Olemme sopineet, että kumpikaan meistä ei omaa mielipidettään ala toitottaa, vaan kerromme, että isä ajattelee näin, ja äiti näin ja te voitte ajatella, miten parhaaksi näette.
Samoin kävi poikamme ympärileikkauksen kanssa. En näe siinä mitään järkeä, mutta tiedän, ettei se vaarallistakaan ole. Tiesin, ettei mies sitä ala yksinään järjestää, joten annoin päätös- ja toimintavallan hänelle. Ei sitten ole poikaa ympärileikattu, kappas vaan. Rehellisiä jos ollaan, olisin kyllä pistänyt jarrut päälle, jos mies olisi aikonut sen teettää. Mutta eipä tarvinnut tapella :-D
Meillä nämä kaksi kulttuuria ovat sekoittuneet ja sulautuneet omaksi, meille sopivaksi sekamelskaksi. Avomieheni on niin kauan ollut jo Suomessa, että on omaksunut suomalaisia tapoja, ja siis länsimaistunut ihan ilman minun vaikutustanikin. Arvostaa suomalaisia ihmisiä ja suomalaisuutta ja on ihan tietoisesti pyrkinyt omaksumaan niitä suomalaisia toimintatapoja, jotka kokee kotimaansa tapoja paremmiksi. Toisaalta pitää sitten kiinni joistain omista tavoistaan, koska pitää niitä parempina.
Esimerkkinä tästä "kulttuurien vertailusta" voisivat olla vaikka kaikki nämä perhe-elämään liittyvät tottumukset ja tavat. Meillä on perussuomalaisperheitä tiivimmät ja läheisemmät suhteet sukulaisiimme sekä Suomessa että Afrikassa. Ihmisistä kannetaan vastuuta ja pidetään huolta aivan eri tavalla kuin useimmissa suomalaisperheissä. Ja lapsilla on huomattavasti tiukempi kuri. Toisaalta taas olemme pyrkineet välttämään afrikkalaista patriarkaalista hierarkiaa. Tarkoitan tällä sitä, että Suomessa isän on lupa olla läheinen lapsilleen, rakastava, hellä, leikkisä ja turvallinen. Afrikassa usein isä on herra talossa eikä hänelle väitetä vastaan. Lapset eivät opi välttämättä edes tuntemaan isäänsä. Tähän vääryyteen mieheni on kiinnittänyt kunnolla huomiota vasta Suomeen tultuaan eikä missään nimessä halua tuollaista traditiota jatkaa omassa perheessään.
Syömme suomalaista tai afrikkalaista ruokaa riippuen siitä, kumpi meistä kokkaa. Joitain reseptejä olemme toisillemme opettaneet, mutta silti tykkäämme kokata niitä ruokia, jotka parhaiten luonnistuvat. Suomalaisista ruuista meillä on käytössä tavallista hiukan mausteisemmat versiot, kun kaikki olemme tottuneet vahvoihin makuihin.
Käymme usein ulkona. Yleensä erikseen, joskus yhdessä. Mieluiten bilettäisimme aina yhdessä, mutta lastenhoitoa ei aina voi "nakittaa" muiden niskoille. Emme ole mustasukkaisia tai rajoita toistemme menoja - lapset hoitavat sen homman ihan luonnostaan.
Tässä joitain vastauksia, joita mieleen tuli. Paljon enemmänkin voisi kirjoittaa, mutta eihän tätä kukaan enää jaksa lukea.