Ollaan seurusteltu tiiviisti reilut pari kuukautta, puhuttu tosi paljon meille kipeistäkin asioista. Luulin todella meidän jutun olevan erilaista, sellaista mihin voi täysin luottaa ja heittäytyä. Iloittu ja nautittu elämästä yhdessä, ollut tosi kivaa yhdessä.
Kuitenkin silmieni eteen aukeaa iso, merkityksellinen asia, joka vaikuttaa koko loppuelämäämme (jos sen yhdessä aiomme viettää). Ymmärrän, että asia on kipeä (kun nyt viimein sai sanotuksi) ja että kokee tulleensa huijatuksi... eikö silti tyhmempää ole jättää kertomatta? Aikaa kuluu, aina vaikeammaksi tulee kertoa... mikä logiikka siinä on? Vai onko se vain ikävän asian sulkemista pois tästä päivästä... -että hoitaa sen joskus- minä en tiedä. Pelottaa vaan että mitä tämän jälkeen. Vannoo, että niin ei enää käy... tuntuu niiiin tyhmältä.
Kuitenkin silmieni eteen aukeaa iso, merkityksellinen asia, joka vaikuttaa koko loppuelämäämme (jos sen yhdessä aiomme viettää). Ymmärrän, että asia on kipeä (kun nyt viimein sai sanotuksi) ja että kokee tulleensa huijatuksi... eikö silti tyhmempää ole jättää kertomatta? Aikaa kuluu, aina vaikeammaksi tulee kertoa... mikä logiikka siinä on? Vai onko se vain ikävän asian sulkemista pois tästä päivästä... -että hoitaa sen joskus- minä en tiedä. Pelottaa vaan että mitä tämän jälkeen. Vannoo, että niin ei enää käy... tuntuu niiiin tyhmältä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos yksityisyytesi suojelemiseksi halusit kertoa hieman epätarkasti tilanteesi, mutta itse ainakin osaisin auttaa paremmin jos tietäisin edes suuntaa antavasti, että minkä tyylinen ongelma on kyseessä (fyysinen, henkinen...?), ja että oliko ongelmasi siis siinä ettet saa tätä suurta asiaa kerrottua, vai että sinulle ei kerrota, vai että kerrottuasi kaikki muuttui?
Saatan olla vain tyhmä kun en tajua mutta olisi kiva ymmärtää.. :)
No hänhän sai sen sanotuksi? Vittuakos vielä siinä itket?