Ero rakkaasta ihmisestä on vain hetkellinen. Kuolema on siirtymävaihe tästä elämästä ikuiseen elämään, parempaan elämään. Tässä maailmassa säryt ja kivut vaivaa mutta tulevassa maailmassa niitä ei ole. On vain loputon Jumalan rakkaus ja ikuinen rauha ihmisten kesken.
Vielä joskus vietämme aikaa lähimmäistemme kanssa taivaassa siellä ei ole pimeää eikä yötä ja mikään ei enää ikinä erota meitä lähimmäisistämme.
Vielä joskus vietämme aikaa lähimmäistemme kanssa taivaassa siellä ei ole pimeää eikä yötä ja mikään ei enää ikinä erota meitä lähimmäisistämme.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joka tapauksessa kannattaa tämä elämä elää niin hyvin, ettei tarvitse miettiä, onko sitä ikuista elämää. Ja ihan vain uteliaana, mitäs hienoa siinä ikuisuudessa olisi, luulisi kyllästyttävän.
Ja olen myös sitä mieltä, että heräämme tästä unesta toiseen todellisuuteen. Kun synnymme siihen toiseen tasoon huomaamme että edellinen elämä olikin vain pelkkää unta.
Älä pahastu, mutta onko sinulla selvännäkijän taitoja ? Jos on, niin jatkan lisää...
Olen iloinen että saan tunnustaa olevani hiukan enemmän yli - aistillinen. En nyt mikään mahtava haamujen kanssa pellehtijä, mutta tiedän joskus oikein tarkasti asioita ja joskus en tiedä mitään riippuu minun olostani. Jokaisella on vuoron perään ne ylä ja alamäet..Minulla myös..katselen Taroteista kun omat tiedot loppuvat.
Hieman alempana oli juttu "Enkö osaa surra?". Vastasin siihen "Et ole ainoa"...
Kommentoisitko jotain tästä, jos viitsit...
Kiitos !
jotka vaivalla löysin.. Jos joskus haluatte jotain minun kommentteja laittakaa Otsikko ja ketjun aloittajan nimi. Turhaa ajan haaskuuta hajeskelu. Mieluummin käytän senkin ajan vastaamiseen. Ystävällisesti tarkoitettu huomautus.
Haluaisin vain jakaa tähän minun tarinani. Hiljattain erosin naisesta joka oli kaikki mitä elämässäni olin koskaan halunnut. En koko vuosien suhteen aikana ollut epäillytkään että ero voisi tulla eteen. Olimme keskustelleet suhteemme aikana tulevaisuutemme suunnitelmat ja miten tulisimme toimimaan yhdessä ja kaikki vaikutti täydelliseltä. Meillä oli ikään kuin kaukosuhde sillä näimme vain viikonloppuisin mutta tiesin että tulisimme muuttamaan yhteen ja alkaa toteuttamaan elämänsuunnitelmaamme. Kaikki sujui mallikkaasti kunnes nainen kertoi tuntevansa olonsa kahlituksi ja halusin tietenkin että nainen ei näin tuntisi mutta oli jo myöhäistä. Kerroin että saisimme suhteen toimimaan jos molemmat siihen uskoisi mutta nainen ei ollutkaan näin vakavaan suhteeseen valmis. Minä olin pitänyt itsestään selvyytenä että molemmat ovat valmiita vaikka loppuelämän kestävään suhteeseen kun vuosia oltiinkin oltu jo yhdessä. Mutta kaikki kaunis on katoavaista ja näin kävi myös suhteellemme. Itse yritän jatkaa eteenpäin vaikka rakkaus häntä kohtaan ei lähtenytkään eron yhteydessä ja toivon vielä palaavamme yhteen vaikka se varmaan mahdotonta onkin.
Niin se valitettavasti usein aikanamme käy. Tuskin sitä kukaan uskoo että tiet lähtevät eri suuntiin kun kaksi ihmistä rakastuu ja tahtoo olla vain toistensa seurassa. Muistan silloin 70-luvulla kun tutustuin nuoreen mieheen, josta tuli sitten aviopuolisoni. Olin kahdeksan vuotta nuorempi ja koulut kesken ja minulla ei olisi ollut vielä kiire sitoutua. Sanoin, että minulla se tarkoittaa sitten sitä, että pysytään yhdessä kunnes kuolema erottaa. Hän vakuutti puoleltaan, että sitähän sen pitkään tarkoittaa ja ollaan sitten yhdessä. Vuosia, jopa vuosikymmeniä vierähti ja taisi se lupaus sitten unohtua. Reissuhommissa tuli uskottomuus peliin ja mieli ei enää kaivannut viikonlopuksikaan kotiin.
Olisin kyllä pitänyt puoleltani lupauksen, mutta ymmärrän sen että vaikea se on jatkaa yhteiselämää jos tunteet ovat kuolleet ja joku toinen on koko ajan mielessä.
Vaikka ihmiselo ei niin jären pitkä ole, niin ei sitä tiedä mitä sitä kokee ja ajattelee joskus parin-, kolmenkymmenen vuoden päästä.
Ymmärrän ja osaan samaistua tuntemuksiisi, sinä jätetty mies. Minulla tosin on aika tehnyt tehtävänsä ja en enää haikaile menetetyn perään.
Läheisemme todelliseen arvoon ja tärkeyteen havahdumme vasta todellisesti kuoleman hetkellä, kun läheisemme on nukkunut pois.
Siinä hetkessä tunnemme, että olemme menettäneet jotain todella arvokasta, jota emme enää saa takaisin tähän ajalliseen elämäämme ja suuri kaipaus jää elämäämme.
Ainoa toivo on jälleen näkemisen toivo sitten kuoleman jälkeen, jota todella odotan.
Ihmisellä on ruumis ja sielu, joista vain hauras ruumis jää tänne maan poveen ja maatuu.
Sielu, jossa ihmisen persoona on, siirtyy Taivaaseen.
Ruumis on eloton ilman sielua, vaikka ruumiintoimintoja pystytään ylläpitämään, mutta ilman sielua ruumis on eloton.
Sielua eivät tiedemiehet pysty luomaan, vaikka maailmana on luotu hyvinkin monimutkaisia asioita.
Se mitä kuoleman jälkeen tapahtuu on vaikea käsittää, mutta kuoleman jälkeen sekin asia selviää ja uskon, että ihminen on silloin saavuttanut sen ymmärryksen, että hän voi todeta tuonpuoleiseen siirryttyään, että näinhän sen pitikin tapahtua.
Voisko se olla kuin nukkumaan mennessäkin, että kun heräät aamulla ja avaat silmäsi, niin et olekaan enää täällä, vaan oletkin siirtynyt Taivaaseen.
Nää taivaat,paratiisit neitsyineen,lottovoitot ja Wincapitat on semmoisille velliperseille jotka eivät uskalla katsoa itseään peilistä silmiin ja todeta että kun lähtö käy niin se käy ja kuopassa ollaan, ei siinä tule kultaisia rekiä,fanfaaria, ilotulitteita,lemmenlomaa ja kaviaaria suuhun vielä.