Chanson sans paroles, aiemmin joululauluna tunnettu Toivo Timoteus kuulan soitinsävellys, vaihtoehtoisesti sellolle ja orkesterille tai vululle ja pianolle soitinnettuna, on kenties kaikkein kaunein esimerkki tästä verrattain vähän viljellystä sävellysmuodosta. Aina se Mendelssohnin pesee. Tuo joulunkelloja muistuttava kolmisointuauiheinen kellopeli-tai ainakin pianosäestys tuo eittämättä mieleen Schubertin Ave Marian pianosäestyskuviot. Ei suinkaan Beethovenin karkeatekoisemman rytmisesti hakkaavan epälaulullisen temaattisista konrasteista ja motiivityöskentelystä elävän kirjoitus-ja musiikillisen ajatelutavan, kuten jossain yhteydessä on väitetty. Mutta eihän nuo lehtikritikot silloin aina olleet asoista niin hyvin perillä. Beethoven joutuu yleensä turvautumaan lainamateriaaliin kykenemättä kovinkaan elinvomaiseen itsenäiseen ja spontaaniin melodiseen keksintään, ajatteluun ja kehittelyyn. Fideliokin on tästä hyvä esimerkki. Jopa ilon hymni on muistuma Mozartin motetti-offertoriumin Jumalan armosta laulan ikuisesti, Misericordias domini, viulujen säteilevästti soljuvasta melodiseta fraasista, homofonisesta sellaisesta.
Chanson sans paroles
Hunsvotti
091
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.