Vajaan viikon sisällä tapahtuneesta sain kuulla syrjähypystä, joka oli uskoakseni ainoa meidän 1,5-vuotisella taipaleella. Kertomus oli uskomaton ja yritin laittaa sen uteliaisuuden ja kokeilunhalun piikkiin. Mutta kun se kertomus tahtoo muuttua sitä mukaa kun aikaa kuluu. Kun mun kerran oli pakko kuulla tapahtunut olisin halunnut kuulla koko totuuden kerralla, nyt mä olen joutunut työstämään sitä asiaa aina alusta uusien tietojen pohjalta ja vaikuttaa siltä, että se olikin ihan muu tarina kuin alun alkaen, siis vieraaseen sänkyyn kapakkaillan päätteeksi ja silleen, siis aivan tavallinen tarina, jossa mun olemassaoloni oli tyystin unohdettu. Ja nyt mä en saisi tästä enää puhua ja "rasittaa" miestäni, kun se on kuulemma jo puhuttu ja siinä ei ole enää mitään puhumista, hänb kuulemma väsyy siihen. Vaikeaksi asian tekee se, että tuo hyppy tapahtui meidän "kotikonnuilla" ja siitä tietää aika moni, kaikki asiat, kaikki paikat jne. muituttaa siitä. Kyllä kokonainen totuus olisi ollut parempi kuin puolinainen...
muuntuva totuus
pää sekaisin
3421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla oli entisen kaa samantyylin ongelma, sen vaan täyty mennä pidemmälle. Se alko yhestä valkosesta valheesta jota seuras useempi. Niitä oli niin monta mies ei enää muistanu mitä on selittäny ja asioita rupes selviään asian ympäriltäki, lisää valheita.. Jätkä sano samaa kaikki on jo puhuttu, mut niin kauan ko uusia asioita riittää ei kaikkee oo puhuttu. Loppujen lopuks en tienny enää kenen kans olin muuttanu yhteen suhde oli yhtä helvettiä, niinku elämä ympärilläki(itsariyritys ym. kivaa). Lopulta äijä lähti menemään, sano syyks en arvosta sitä, mikä oli totta. Kaikki kaunis oli kuollu, jäljellä katkeruus ja tarve pitää kiinni siitä mikä on aikaa sitte kuollu.
Nyt mul on kultanen mies, jonka kans voi jutella, joka on rehellinen(tai ainaki parempi valehtelemaan)=)
Nimikin täsmäisi.. Tarina kuulostaa vähän meidän suhteelta (josta en valitettavasti ole pystynyt lähtemään).
No eilen kai sitten sain kuulla sen version miten kaikki oikeasti tapahtui. Ei kuulemma halunnut sitä alunalkaen kertoa kun oli kuulemma jotenkin "niskan päällä" kun en tiennyt kaikkea, tai oikeastaan en tiennyt totuutta juuri lainkaan. Asia inhottaa mua ja tunnen itseni tosi kurjaksi, minut voi noin vaan unohtaa kun lähtee viettiensä perään. Surullista, että tiedän kyseisen naisen, että sellainen koko kylän yhteinen rääväsuu päihitää minut; vaikkakin vain yhtenä iltana, mutta kuitenkin, tappio tuntuu katkeralta. Nyt pitäis viettää viikonloppua yhdessä, ahdistaa ja pää on edelleen ihan sekaisin. Toivottavasti joku teistä muistaa minua muutamalla lämpöisellä ajatuksella. Yritän nyt ensin selvitä tästä päivästä katsotaan sitten...