Tarvitsisin yhden (1) kappaleen keittotaitoisia naisia. Hyvä lisääntymiskyky on suotavaa. Hän on ehkä entinen uranainen joka on tajunnut että elämässä onkin tärkeintä hoitaa lapsia kotona... ;-)
Minä, uramiehenä tarjoan täyden ylläpidon kunhan nainen tekee mut onnelliseksi. Mm. lämmin ruoka odottaa siivotussa kodissa kun tulen töistä. Saat kukkia, hellyyttä ja rakkaudessa en todellakaan pihtaa.
Miksei tälläistä voi olla kuin unelmissa? Miksi ihmiset kuluttaa itsensä loppuun työllä ja parisuhteet on pelkkää kertakäyttötavaraa. Toiseen ihmiseen täytyy panostaa, muuten rakkaus kuolee. Sosiaalinen kanssakäyminen on maailman tärkein asia.
Minä, uramiehenä tarjoan täyden ylläpidon kunhan nainen tekee mut onnelliseksi. Mm. lämmin ruoka odottaa siivotussa kodissa kun tulen töistä. Saat kukkia, hellyyttä ja rakkaudessa en todellakaan pihtaa.
Miksei tälläistä voi olla kuin unelmissa? Miksi ihmiset kuluttaa itsensä loppuun työllä ja parisuhteet on pelkkää kertakäyttötavaraa. Toiseen ihmiseen täytyy panostaa, muuten rakkaus kuolee. Sosiaalinen kanssakäyminen on maailman tärkein asia.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mulla taas olis paikka auki miehelle,joka on lämmin,rehellinen,uskollinen,toiset huomioon ottava,turvallinen,perheeseen ja kotiin panostava,kätevä käsistään...
Voishan tätä luetteloa jatkaa vaikka kuinka.
Todellisuutta tällainen ei oo.Ei ainakaan mulle.Porskutanpa siis eteen päin ihan itsekseni.
Minä taas olen ajatellut, että jos löydän hyvätuloisen miehen, niin jään pois töistä ja alan opiskella kaikkea kivaa, vailla valmistumispäämääriä. Ja keitän kyllä miehelle ruoat ja pidän muuten hyvänä, mutta lapsia riittää yksi. :)
No tämä on tällä hetkellä haave, mutta ensi vuonna voi taas olla eri asiat tärkeämpiä.
Voishan tollanen aikansa toimia: olla kotona, hoitaa lapset, tehdä ruokaa, leipoa, siivota...*haaveilee* Todellisuudessa se ei kuitenkaan varmaan riitä loputtomiin...Töitä on tehtävä, että olet hyväksyttävä yhteiskunnan jäsen...
Kertakäyttöparisuhteet taas...Voisiko olla niin, että kaiken maailman deittipalstojen kautta tutustuminen uusiin ihmisiin on nykyään liian helppoa? Loputon täydellisyyden etsintä johtaa oravanpyörään, jossa kukaan ei enää kelpaa eikä mihinkään ole aikaa panostaa...
T. Keittotaitoinen, luultavasti lisääntymiskykyinenkin, ehkä tuleva uranainen 31v(lue:opiskelija), joka arvostaa kotia ja perhettä, pysyvyyttä ja sosiaalista kanssakäymistä ;D
Näitä nuorempaan vaihdettuja, ikänsä kotia hoitaneita, entisiä rouvashenkilöitä piisaa tuolla psykan osastolla riittävästi ilman minuakin.
Valitettavasti ihmissuhteet on niin häilyviä, että en suosittele kenenkään heittäytyvän toisen hyvän tahdon varaan. Pitäkää ammattinne ja tulonne kaiken varalta.
Keittotaitoista Naista minäkin etsiskelen. Naista joka ymmärtää ja arvostaa tällaista karhumaista jänkien tallaajaa. Naista joka valmistaa sen lämpimän ruuan kun tulen hirvimetsältä.
jauhelihasoppaa ota sieltä ja lämmitä itse!
erämies joka ei osaa sapuskaa itte laittaa.
Kyllä ruuanlaittotaito kuuluu jokaisen miehen perustaitoihin...tana.
Muissa kotitöissä en ehkä ole "hääppönen", mutta kyllä kaikki jutut verhojenkin ompelemisesta alkaen onnistuu.
Naiset vaan ei osaa arvostaa miestä joka osaa tehdä ja osaa (ja haluaa) vielä puhuakin.
Minä (ja monet muut) arvostan itsenäistä miestä joka osaa ruokansa laittaa ja muitakin taitoja omaa vaikka sitten ompelutaitoja.
Mistäs sinä minun keittotaidot tiedät!
Herää jo unestasi, eletään 2000-lukua! Haaveesi on viime vuosituhannelta. Todella harva nainen haluaa olla taloudellisesti riippuvainen miehestä ja miehen hyväntahtoisuuden armoilla enää. Toista oli 50-luvulla.
Miksi aina tämä vastakkainasettelu uranainen/kotirouva(äiti)? Ihan kun muuta ei olisi. Ei kaikki työssä käyvät naiset ole uranaisia. Kaikista ei voi tulla, eikä halua esim.johtajia, professoreita, politiikkoja tms. Ja niille jotka haluavat onnea valitsemallanne tiellä! Kyllä enemmistö naisista haluaa osallistua työelämään jollain lailla, rahan, itsensä toteuttamisen, sosiaalisten kontaktien, itsenäisyyden ym.takia. En tiedä juuri ketään, joka olisi loppuiäksi valmis jäämään kotiin miestä passaamaan.
Idästä päin vielä löytyy haaveilemiasi naisia, ainakin vielä joten mahdollisuutesi taitavat olla siellä suunnalla.
Tarkoitin tuolla viestilläni pohjimmillani sitä, että parisuhteen eteen täytyy tehdä töitä. Homma ei mene niin että molemmat on poissa kotoa 10 tuntia päivästä, 8 tuntia nukutaan ja 6 tuntia jää parisuhteelle. Jos jää, nekin tunnit saattaa mennä harrastuksiin ja kotitöihin jne. Tai muuten vaan stressaamiseen.
Oma äitini on ollut kotiäitinä koko elämänsä, muistan kuinka mukavaa oli lapsena kun äiti oli aina kotona. Nykyään lapset kiikutetaan tarhaan muutaman kuukauden ikäisenä. Jos lapsia vielä teen lisää, niin tätä uutta yksilöä ei ainakaan vaunuilla tarhaan viedä. Onneksi nykyään on miehellekin mahdollista jäädä kotiin, kyllä se käy niinkin päin että nainen elättäis mua :-)
Kyllä nainen voi töissäkin käydä, mutta sen ei saisi mun mielestä olla ihmiselle(M/N) tärkeintä. Haluaisin että mun lapsi olisi äidilleen maailman tärkein asia.
Taidan olla vähän sekava, kuumetta on 39 paikkeilla :-)
ja suurin osa sen luultavasti ymmärsi mitä tarkoitit....tai ehkä mäkin olen jostain syystä yhtä sekavassa mielentilassa ja ymmärsin sen takia? ;D
eiköhän suurin osa lapsista ole vanhemmilleen se tärkein asia elämässä huolimatta siitä, että töitäkin on tehtävä. toki poikkeuksiakin varmaan on.
Kiva että ajattelet noin! Erityisen kiva, että joku uramies ajattelee noin. Itse olen nimittäin kiikuttanut lapsen 2-vuotiaana hoitoon miehen voimakkaasta tahdosta. Kyllä ahdisti ja harmitti.
Ja seuraava mieskandidaatti antoi ymmärtää ajattelevansa samoin. Itsekään en ole mikään loppuelämän kotiäiti, mutta kyllä ne kolme vuotta haluaisin keskittyä lapseen.
Omassa elämässä on vaan semmoinen vaihe että ajattelen että asiat voisi tehdä toisinkin. Panostaa erilaisiin asioihin. Olis hienoa olla onnellinen välillä, en oo tainnut olla sitä moneen vuoteen oikeasti.
Suomessa on se ongelma että täällä on molempien vanhempien melkein pakko raataa rystyset valkoisina, että pärjää taloudellisesti. Tai sitten me odotetaan liikaa siltä taloudelliselta pärjäämiseltä. Täytyis varmaan panostaa niihin perusjuttuihin. Naiseen vaikkapa, ilman naista en ainakaan mä voi tulla toimeen. Henkisellä tasolla, vaikka teeskentelenkin sujuvasti. Monimutkaista.
mistä se onnellisuus voisi löytyä? mikä se juttu on mikä tekee susta onnellisen?
itse koen olevani onnellinen...sinkku, lapseton, "köyhä" opiskelija. silti tyytyväinen elämääni, iloitsen niistä pienistä asioista ja elän tässä hetkessä panostaen itselleni tärkeisiin asioihin teeskentelemättä mitään...
Se että on onneton johtuu siitä että on asettanut itselleen tavoitteita joita ei ole pystynyt saavuttamaan. Siitä syntyy tyytymättömyys. Näin niinkuin teoriassa. Toi sama pätee stressiin ja moniin muihinkin asioihin. Monet tunneaistimukset perustuu siihen että todellisuus on jotain ihan toista kuin se mitä kuvittelee, tällöin todellisuuden ja kuvitelmien välille jäävä gäppi aiheuttaa jonku fiiliksen.
Koska olet lapseton, opiskelija ja kaiken lisäksi vielä köyhä ;-), niin sulla ei ole niin paljoa menetettävää. Saavutettujen etujen menettäminen aiheuttaa myös onnellisuuden kaikkoamista, silloin onnellisuuden voi saada takaisin ainoastaan siten että pääsee takaisin tilanteeseen jossa oli "kaikki".
Toisaalta sun vahvuus on se, ettet todennäköisesti haaveile liikaa, joten pystyt olemaan tyytyväinen nykyiseen hetkeen. Haaveilu ei oo niin hyvästä kuin luullaan koska siinä keskitytään tapahtumattomiin asioihin ja outputtina taas on tyytymättömyys. Eli seuraavan kerran kun haaveilet niin mieti että aiheutatko vaan tyytymättömyyttä itsellesi toteutumattomia asioita pyörittelemällä...
Toki voi yrittää korvata menetettyjä asioita muilla asioilla, mutta se on vaikeaa joskus. Mutta hei, oli hienoa analysoida tuo asia. Helpotti jo!
On hienoa että olet onnellinen, piristi muakin. Nyt aion mennä sohvalle katsomaan elokuvaa kahvimuki ja Ibusal seuranani ja keskityn nauttimaan elokuvasta, teeskentelemättä.
pätevästä analyysistä vaikken siitä ihan kaikkea allekirjoitakaan...;D
niin, ja pikaista paranemista sinulle...
olen kyllä jo varattu, mutta itse ainakin olen oppinut perheen ja ihmissuhteiden merkityksen läheisten kuolemien kautta. Töitä saa paiskia ja rahaa tienata, mutta jos se kaikki pettää, niin mitään muuta ei jää,(jos jää),kuin perhe. Tai jos terveys menee, niin tuskinpa sitä silloin haikailee niitä työvuosia, enemmänkin varmaan haikailee läheistensä perään.
Itse ainakin erittäin mielelläni olisin kotona lasten ollessa pieniä, jos mies ihan oikeasti huolehtisi taloudellisesti. mutta vaikeaa se varmaan olisi, koska kyllä siinä pää alkaa helposti leviämään jos ei ole muuta elämää kuin siivous/ruuanlaitto... Sitäpaitsi vaikeaa olisi myös, jos mies ei tienaisi riittävästi, eli niin, että saisin ostaa sitä mitä huvittaa.
Siksipä aionkin hankkia itselleni hyväpalkkaisen työn ja yritän tehdä lapset tässä vielä opiskellessa.