Miten päädyit eroon?

Erosin, kun tilanne oli suunnilleen tota, että eri huoneissa katsottiin eri kanavia, meillä ei ollut enää mitään yhteistä. Seksikin loppui, ja lopulta koko suhde kuihtui. Molemmat söi omia aikojaan, teki mitä teki, ei juuri puhuttu. Sitten kun yritin tehdä asialle jotain, miestä ei kiinnostanut. Otin ja lähdin. Ei ole tarvinnut katua päätöstä päivääkään.

" Kuinka saada mies puhumaan suhteesta ja ymmärtämään tilanne?"

Tehokkain tapa ei kylläkään ole suhteesta puhuminen. Haluatko eroon hänestä? Siinä tapauksessa sano vain hänelle, että suhteenne on lopussa tai mitä haluatkin sanoa. Et tule keskustelulla pääsemään puusta pitkään.

"Toiseksi vielä, mieheni asuu minun kodissani eli omaa asuntoa ei ole. Viimeksi vetosi myös siihen kuinka julma olen,ettei hän saa asuntoa ja takuuvuokratkin ovat kamalat ja kaupungin jonossa oltu iät ajat."

On tilanne asuntomarkkinoilla mikä hyvänsä, niin et ole vastuussa hänestä. Mitä tulee jatkoosi, niin haluatko asua pysyvästi yhdessä tyypin kanssa, joka saa sinut pelottelemalla pitämään itsensä nurkissa, jättää pitämättä lupauksensa ja saa kaupan päälle SINUN omatuntosi huonoksi?

Minä miettisin noita kohtia hyvin tarkkaan.

"Voinko olettaa että kaikki kohta palaa hyväksi, vaikka olen ollut pääasiassa onneton ja eroa harkitseva vuoden päivät?"

Minusta tuntuu, että tiedät jo vastauksen tuohon.

jätkäsi käyttää sua sumeilematta hyväkseen.potku persauksiin ja vapauteen , nainen !

Mulla oli samanlainen tilanne. Olin exäni kanssa 6 vuotta ja oikeastaan hän oli hyvä tyyppi, ihmettelin ja harmittelin miksen rakastakaan häntä. Huomasin loppuvaiheessa että se oli niin platonista. Se oli erittäin vaikeata kerätä vahvuutta ja uskaltaa jättää hänet, mutta jossain vaiheessa en vaan kestänyt enää kun olo oli kuin vankilassa. Halusin nähdä onko elämässä aitoa rakkautta, hyvää suhdetta? Mietin jos tämä "täydellinen mies" ei kelpaa kelpaako kukaan? Se on uskomatonta miten vahvaksi ja itsenäiseksi tulee kun uskaltaa ottaa sen ekan askeleen ja erota. Minäkin eron jälkeen mietin että palaisin takas ja hän halusi sitä kovasti. Mutta se olisikin ollut "helpompi" ratkaisu. Onneksi en koskaan palannut. Olin vihdoinkin vapaa vahva iloinen nainen joka nautti itsenäisyydestään! Sitten tosiaan löysin elämäni rakkauden ja olemme olleet nyt 4v yhdessä. Enkä ole ikinä katunut mitään.

Mä uskon että sinäkin ansaitset parempaa. Olet varmaan päätellyt oikein että kyse on enemmän kiintymyksestä kuin rakkaudesta. Se että tulet jo tänne hakemaan neuvoa, harkitset jättämistä, ja tunteet että et kunnolla rakasta häntä vahvistaa vaan että haluat erota. Kuuntele itseäsi ja tunteitasi. Itse tiedät jo mihin päädyt. Kun olet valmis, sen uskallat tehdä. Lupaan sen. Itse olen kokenut aivan samaa. Tsemppiä sinulle vahva itsenäinen nainen!

Moi, itselläni päättyi ihana 7kk suhde tänään, josta 5kk oltiin kihloissa. En nyt tarkemmin selitä syitä suhteen päättymiselle. Hänen kanssaan ollaan vaan ystäviä tästä lähtien...helppoo ei tule olemaan miulle, mutta eiköhän se "Oikea" joskus kohdalleni osu, jolle voin sydämmeni jälleen antaa:) Eli eikun vaan tsemppiä kaikille!!!!