Ollaan seurusteltu 4 vuotta josta 2 asuttu yhdessä. Viime keväänä miehelläni oli kriisi, hän halusi elää yksin ja "itsenäistyä". Kesällä menin töihin toiselle paikkakunnalle ja hän sai kaipaamaansa yksinoloa.
Ongelma onkin nyt siinä että kesän aikana itse tajusin että haluaisin elää jonkin aikaa yksin. Nyt kuitenkaan mieheni ei tätä enää halua vaan haluaisi elää kanssani.
Toisaalta parisuhteemme on hyvällä pohjalla, voimme puhua toisillemme mistä vain ja tätäkin asiaa olemme vatvoneet jo kyllästymiseen saakka.
Mutta TOISAALTA haluaisin jollain tavoin elämältäni jotain muuta... En edes ole varma mitä se on, mutta... Hankalaa...
Olemme molemmat sitä mieltä, että jos tämä suhde tällaisena jatkuu niin ei tätä loputtomiin jaksa. Milloin kuitenkin on se viimeinen tikki? Kuinka kauan tällaisessa elämäntilanteessa jaksaa elää ennen kuin pää lopullisesti sekoaa?
Tätä on jatkunut nyt jo huhtikuusta asti ja voimat alkavat olla todella lopussa. Toisaalta kun mietin yksin asumista ja elämistä niin sekään ei kuitenkaan tunnu mitenkään hyvältä, vaan pitemminkin pelottavalta ja kaukaiselta. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Rakastamme toisiamme ja välitämme toisistamme kovasti. Tiedän ettei tällaiseen ole olemassa mitään oikeaa ja helppoa ratkaisua, mutta nyt alkavat kaikki vinkit olla tarpeen:)
Ongelma onkin nyt siinä että kesän aikana itse tajusin että haluaisin elää jonkin aikaa yksin. Nyt kuitenkaan mieheni ei tätä enää halua vaan haluaisi elää kanssani.
Toisaalta parisuhteemme on hyvällä pohjalla, voimme puhua toisillemme mistä vain ja tätäkin asiaa olemme vatvoneet jo kyllästymiseen saakka.
Mutta TOISAALTA haluaisin jollain tavoin elämältäni jotain muuta... En edes ole varma mitä se on, mutta... Hankalaa...
Olemme molemmat sitä mieltä, että jos tämä suhde tällaisena jatkuu niin ei tätä loputtomiin jaksa. Milloin kuitenkin on se viimeinen tikki? Kuinka kauan tällaisessa elämäntilanteessa jaksaa elää ennen kuin pää lopullisesti sekoaa?
Tätä on jatkunut nyt jo huhtikuusta asti ja voimat alkavat olla todella lopussa. Toisaalta kun mietin yksin asumista ja elämistä niin sekään ei kuitenkaan tunnu mitenkään hyvältä, vaan pitemminkin pelottavalta ja kaukaiselta. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
Rakastamme toisiamme ja välitämme toisistamme kovasti. Tiedän ettei tällaiseen ole olemassa mitään oikeaa ja helppoa ratkaisua, mutta nyt alkavat kaikki vinkit olla tarpeen:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
ehdottomasti mielestäni yrittää pelastaa. Kuitenkin rakastatte toisianne. Meillä oli aika samantyylinen tilanne, mikä myös alkoi keväällä. Nelisen vuotta seukattukin ihan vakavissaan. Minulla suhteessa olo kävi vaan aika sietämättömäksi ja oli juuri niitä tunteita, että "tätäkö se loppuelämä sitten on". Aloitin baarissa juoksut ja menin pussailemaan yhden ystäväväni kanssa kerran. Ei rakkaudesta tai himosta vaan ihan siitä, kun kaipasin toista ihmistä vierelleni (puolisoni käyttäytyi 1/2-vuotta minua kohtaan aika paskamaisesti). Sen seurauksena erosimme perjantaina. Kannattaa todellakin yrittää yhdessä selvitellä niitä tunteitaan ja tehkää asioita paljon keskenänne! Jos rakastatte toisianne niin yrittäkää pelastaa suhteenne ennen kuin olette tässä pisteessä...
Kuulostaa erittain tutulle...
Minakaan en ymmarra mita voisin tassa tilanteessa tehda...
Himoitsen muita miehia, mutta haluaisin silti pitaa nykyisestani kiinni!
Itserakkautta se taitaa enimmakseen olla, mutta onhan sita itseaan rakastettava ja ajateltava eika elettava muiden sanelemien ehtojen mukaan, LUULISIN.
Ikava tulisi kumminkin, jos pois lahtisin!!
Mikaan vaihtoehto ei siis tunnu hyvalta :(