En oikeastaan tiedä mihin ihmissuhdesoppaan tää kuuluu mut ainakin mun sydän on särkynyt, vaikken eronnut olekaan. Tää särkyny sydän johtuukin toisesta miehestä...
Kaikki alkoi uudella työpaikalla.Sillon en vielä seurustellut kenenkään kaa. Mut ihastuin kuitenki työpaikalla yhteen mieheen. En kuitenkaan tehnyt mitään, koska pelkäsin, ettei hän olisi kiinnostunut musta. Aloin seurustella toisen ihanan miehen kanssa ja aattelin työpaikan miestä vain ohimenevänä ihastuksena.
Eräällä kerralla kuitenki baarissa näin työpaikan miehen ja hän kertoi olevansa ihastunut muhun. Tuntui ihanalta kun hän sanoi sen, mutta kuitenkin seurustelin jo. Hän kuitenki halusi numeroni ja joskus lähetti viestiä. Miesystäväni ei mitään sanonut vaikke kaveerasin toisen miehen kanssa. Eikä ollut syytäkään. Me näimme työpaikan miehen kanssa silloin tällöin ja huomasin kuinka samanlaisia olimme ja kuinka hyvin muutenkin tulimme toimeen. Hänessä oli paljon niitä piirteitä joita miehessä halusin olevan.
Jossain vaiheessa kuitenki työpaikan mies rupesi vaatimaan, että tekisin päätöksen. Haluaisinko hänet vai jatkaisinko seurustelua nykyisen mieheni kanssa. En osannut sellaista päättää. Ja omalla miehellänikin rupesi meneen hermo mun ja työpaikan miehen touhuun. Ei hän jaksanut et aina ku toinen mies pyysi niin olin valmis lähtemään hänen kanssaan vaikka minne. Tiesin itsekin, että tein tyhmästi mutta rakastuin työpaikan mieheen korviani myöten ja samalla tuhosin nykyistä shdettani. Tuhosin myös itseäni samalla.
Meillä on ollu tätä samaa nyt puolitoista vuotta,mutta nyt työpaikan mies on lopullisesti kyllästynyt, enkä tiedä mitä tekisin.Rakastan nykyistä miestäni älyttömästi mutta kaipaan myös toista miestä koko ajan. En halua menettää työpaikan miestä,koska hänestä on tullut tärkeä osa mua. Mutta hän taas ei halua olla vain ystävä.Hän sanoo ettei pysty olemaan. Ja ymmärrän täysin. En mäkään koskaan pystyis ajatteleen häntä vain ystävänä.
Olen satuttanut molempia miehiä enemmän kuin pystyn kestämään. Mieheni ei edes halua että tapaan työpaikan miestä. Jos teen sitä, niin tiedän,että suhteemme on ohi. Hän suuttuu jo jos tekstaan toiselle miehelle.Ymmärrän häntäkin. Kerran täydessä humalassa suutelin työpaikan miestä.Tai oikeastaan oikein kunnolla nuolimme koko illan. Tietojen mukaan ainakin. Ite en asiaa muista ja hävettää kuinka se on koskenut mieheeni..
En oo koskaan tahalteen halunnut satuttaa kumpaakaan mut jotenki vaan satutin. Tiesin että satutan molempia,mutta en vaan osannut lopettaa. Mulla on huono itsetunto, enkä osaa päättää asioista. Jotenki oon vaan paikoillani välillä sen takia ku en uskalla tehdä päätöksiä. Nyt olen jo itkenyt monta päivää ku tajusin, että työpaikan mies on häviämässä elämästäni. Kaipaan häntä koko ajan.. Ja kun en enää ole samassa työpaikassa hänen kanssaan niin en näe häntä välttämättä enää muuta ku sattumalta. Oon ihan lamaantuntut. Toivon vaan et saisin vastaukset pulmaani suoraan. mut se on mahdotonta.
Oon särkeny oman sydämeni jo monta kertaa tänä aikana. En varmaan koskaan pääse yli siitä kuinka hirveä ihminen olen ollut kahdelle miehelle,joista välitän ylitse kaiken. Tällä hetkellä nykyinen mieheni luulee, että olen päässyt työpaikan miehestä yli ja meillä menee tosi hyvin. Mun ajatukset vaan kavaltaa mut joka päivä itselleni..
Kaikki alkoi uudella työpaikalla.Sillon en vielä seurustellut kenenkään kaa. Mut ihastuin kuitenki työpaikalla yhteen mieheen. En kuitenkaan tehnyt mitään, koska pelkäsin, ettei hän olisi kiinnostunut musta. Aloin seurustella toisen ihanan miehen kanssa ja aattelin työpaikan miestä vain ohimenevänä ihastuksena.
Eräällä kerralla kuitenki baarissa näin työpaikan miehen ja hän kertoi olevansa ihastunut muhun. Tuntui ihanalta kun hän sanoi sen, mutta kuitenkin seurustelin jo. Hän kuitenki halusi numeroni ja joskus lähetti viestiä. Miesystäväni ei mitään sanonut vaikke kaveerasin toisen miehen kanssa. Eikä ollut syytäkään. Me näimme työpaikan miehen kanssa silloin tällöin ja huomasin kuinka samanlaisia olimme ja kuinka hyvin muutenkin tulimme toimeen. Hänessä oli paljon niitä piirteitä joita miehessä halusin olevan.
Jossain vaiheessa kuitenki työpaikan mies rupesi vaatimaan, että tekisin päätöksen. Haluaisinko hänet vai jatkaisinko seurustelua nykyisen mieheni kanssa. En osannut sellaista päättää. Ja omalla miehellänikin rupesi meneen hermo mun ja työpaikan miehen touhuun. Ei hän jaksanut et aina ku toinen mies pyysi niin olin valmis lähtemään hänen kanssaan vaikka minne. Tiesin itsekin, että tein tyhmästi mutta rakastuin työpaikan mieheen korviani myöten ja samalla tuhosin nykyistä shdettani. Tuhosin myös itseäni samalla.
Meillä on ollu tätä samaa nyt puolitoista vuotta,mutta nyt työpaikan mies on lopullisesti kyllästynyt, enkä tiedä mitä tekisin.Rakastan nykyistä miestäni älyttömästi mutta kaipaan myös toista miestä koko ajan. En halua menettää työpaikan miestä,koska hänestä on tullut tärkeä osa mua. Mutta hän taas ei halua olla vain ystävä.Hän sanoo ettei pysty olemaan. Ja ymmärrän täysin. En mäkään koskaan pystyis ajatteleen häntä vain ystävänä.
Olen satuttanut molempia miehiä enemmän kuin pystyn kestämään. Mieheni ei edes halua että tapaan työpaikan miestä. Jos teen sitä, niin tiedän,että suhteemme on ohi. Hän suuttuu jo jos tekstaan toiselle miehelle.Ymmärrän häntäkin. Kerran täydessä humalassa suutelin työpaikan miestä.Tai oikeastaan oikein kunnolla nuolimme koko illan. Tietojen mukaan ainakin. Ite en asiaa muista ja hävettää kuinka se on koskenut mieheeni..
En oo koskaan tahalteen halunnut satuttaa kumpaakaan mut jotenki vaan satutin. Tiesin että satutan molempia,mutta en vaan osannut lopettaa. Mulla on huono itsetunto, enkä osaa päättää asioista. Jotenki oon vaan paikoillani välillä sen takia ku en uskalla tehdä päätöksiä. Nyt olen jo itkenyt monta päivää ku tajusin, että työpaikan mies on häviämässä elämästäni. Kaipaan häntä koko ajan.. Ja kun en enää ole samassa työpaikassa hänen kanssaan niin en näe häntä välttämättä enää muuta ku sattumalta. Oon ihan lamaantuntut. Toivon vaan et saisin vastaukset pulmaani suoraan. mut se on mahdotonta.
Oon särkeny oman sydämeni jo monta kertaa tänä aikana. En varmaan koskaan pääse yli siitä kuinka hirveä ihminen olen ollut kahdelle miehelle,joista välitän ylitse kaiken. Tällä hetkellä nykyinen mieheni luulee, että olen päässyt työpaikan miehestä yli ja meillä menee tosi hyvin. Mun ajatukset vaan kavaltaa mut joka päivä itselleni..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Fakta 1)
Jos kahta pitää, voi kaksi menettää.
Ja usein näin käykin.
Fakta 2)
Jos kahta pitää, voi olla, ettei kumpaakaan
tarpeeksi rakasta. Siis rakastaa, tottakai,
mutta jos ei rakasta niin paljon, että hän
pelkästään riittäisi... ei taidakaan
rakastaa tarpeeksi...
Jos kahta pitää, niin usein näin myös on.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa. Sinulla ei kohta ole kumpaakaan. Paljosta voisin lyödä vetoa, vuoden päästä olet viimeistään yksin...Ahneella on pask...loppu.
Sitähän mä pelkäänkin..Tuntuu vaan ettei musta oo mihinkään.. Ehkä ansaitsen sit jäädä yksin..
Minulla vähän sama tilanne. Tosin olen elänyt avoliitossa 6 vuotta ja rakstuin työpaikalla toiseen mieheen.
Muutin pois avoliitosta kesällä ja olen tapaillut uutta miestä sen ajan. Yhteyttä olen pitänyt molempiin.
Molemmat rakastavat minua ja haluavat minut. Nyt pitäisi (olisi pitänyt jo 4kk sitten!) päättää kumman haluan. En yksinkertaisesti voi päättää! Molemmissa hyviä ja huonoja puolia. Joskus olen toivonut että jompikumpi löytää toisen naisen, näin mun ongelma ratkeaa itsestään. Olen epätoivoinen.
Mäkin toivon välillä et se työpaikan mies vaan unohtais mut ja löytäis toisen.. Vaik taas toisaalta tiedän et olisin siitäkin kyl surullinen ja mustis, vaik kuinka yrittäisin esittää, et olisin onnellinen hänen puolestaan..
On hirveää kuinka voi olla mustis toisesta miehestä kuin omastaan..
On vaikeaa päättää..Niin ku sanoit molemmissa on hyviä ja huonoja puolia.. Pelkään tekeväni "virheen", jos en edes "kokeile" toista miestä.. Entä jos hän olisi parempi mulle..
Vaikeaa..
On vaan huonoa toivoa, että ongelma ratkeaisi itsestään.. Ei se luultavasti ratkea ja tuntee vaan itsensä hirveäksi ihmiseksi ku satuttaa kahta ihmistä, joista välittää hirveästi.. Mut en vaan itekään osaa päättää.. :/
Kun olen itsekin joutunut olemaan vastaavassa tilanteessa, mutta ns. kakkosmiehenä. Sitä tuskaa kesti vielä kaikenkaikkiaan 2,5 vuotta, josta suurimman osan kuitenkin yritimme olla "pelkkiä ystäviä" aina epäonnistuen surkeasti. :) En kadehdi tilannettasi tai voi kauheasti sinua tuomita, koska tiedän kuinka raastava tilanne on toisellekin. Toisaalta sitä nauttii vastustamattomasta vetovoimasta ja siitä että joku todellakin ymmärtää sinua täydellisesti, ja toisaalta tuntee hirvittävää syyllisyyttä, että tämä on todella väärin.
Valitettavasti tilanteeseen ei taida olla muuta ratkaisua kuin luopua jommasta kummasta ja omalta kohdalta tiedän että vaikka rakastankin tuota naista ikuisesti, niin pystyn elämään, ihastumaan ja rakastumaan muihinkin kun olen jättänyt tuon kappaleen elämästäni jo taakseni. Ystävyys toisi vain samat tunteet uudelleen pintaan ja joutuisin taas elämään niiden vankina.
Kun vaan tietäisi kummasta luopuisi..Viime viikonloppuna kyllä tapahtui asioita, jotka saivat mut tajuaan aika pajon..Mutta kun nyt vielä saisi itseään niskasta kiinni ja tehtyä jotain, niin ehkä tästä vielä noustaan..
Kuitenkin tiedän että rakastan molempia, vaikka tapahtuisi mitä. Vaikka jättäisin molemmat taakseni,niin en unohda..