Kävi katkerasti ja päädyin yhteen ihastukseni kanssa juuri pari päivää ennen tämän muuttoa 400km päähän. Tai no, en edes tiedä puhuako mistään "suhteesta", kun emme ehtineet kunnolla tutustua ja viettää aikaa yhdessä ennen tämän muuttoa. Nyt olemme lähes parin kuukauden aikana nähneet vain parina viikonloppuna, olemme tekstailleet lähes joka päivä, soitelleet pitkiä puheluita harvakseltaan.
Ehkä tämä nyt on taas tällainen katkera valitusvirsi, koska on raastavaa elää tällaisessa epämääräisessä tilanteessa. On ihanaa nähdä tätä, koska olemme yhdessä kuin jotain höperöjä ihastuneita, kumpikin tuntuu viihtyvän kun olemme yhdessä. Mutta sitten kuitenkin, en tiedä johtuuko vain omasta hemepilynkaipuustani, mutta harmittelee välillä ettei tämä mies esim. sano minulle koskaan mitään nättiä varsinaisesti. En tiedä johtuuko siitä ettei osaa, vai ettei viitsi tai koe tarpeelliseksi. Sitäkin enemmän tämä kyllä kiusaa, nälvii, härnää ja kaikkea sellaista, tiedän ettei tosissaan ja suurimmaksi osaksi se on mukavaakin sellainen. Ehkä olen vain liian "tyttö" kun haluaisin kuulla jotain nättiä. Toisaalta olen myös järkeillyt että liika ikävän julistaminen tässä vaiheessa menettäisi lopulta merkityksensä. Hankalaa.
Viihdyn kyseisen ihmisen kanssa valtavan hyvin, tuntuu että voisin puhua tälle mistä vain. Tuntuu että tästä voisi tulla paras kaverini, ja se merkitsee minulle paljon. Valtava ikävä on ollut viime aikoina, kamalan levoton olo ja halu päästä toisen luo. Ja kuitenkin ahdistaa koska tuntuu että säikytän toisen pois jos alan puhua "meistä". Olen kai liian arka kysymään.
Kaukosuhde on perseestä :(
Ehkä tämä nyt on taas tällainen katkera valitusvirsi, koska on raastavaa elää tällaisessa epämääräisessä tilanteessa. On ihanaa nähdä tätä, koska olemme yhdessä kuin jotain höperöjä ihastuneita, kumpikin tuntuu viihtyvän kun olemme yhdessä. Mutta sitten kuitenkin, en tiedä johtuuko vain omasta hemepilynkaipuustani, mutta harmittelee välillä ettei tämä mies esim. sano minulle koskaan mitään nättiä varsinaisesti. En tiedä johtuuko siitä ettei osaa, vai ettei viitsi tai koe tarpeelliseksi. Sitäkin enemmän tämä kyllä kiusaa, nälvii, härnää ja kaikkea sellaista, tiedän ettei tosissaan ja suurimmaksi osaksi se on mukavaakin sellainen. Ehkä olen vain liian "tyttö" kun haluaisin kuulla jotain nättiä. Toisaalta olen myös järkeillyt että liika ikävän julistaminen tässä vaiheessa menettäisi lopulta merkityksensä. Hankalaa.
Viihdyn kyseisen ihmisen kanssa valtavan hyvin, tuntuu että voisin puhua tälle mistä vain. Tuntuu että tästä voisi tulla paras kaverini, ja se merkitsee minulle paljon. Valtava ikävä on ollut viime aikoina, kamalan levoton olo ja halu päästä toisen luo. Ja kuitenkin ahdistaa koska tuntuu että säikytän toisen pois jos alan puhua "meistä". Olen kai liian arka kysymään.
Kaukosuhde on perseestä :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Päästä mies vapauteen tästä häkistä. Anna miehen lentää. Naisia hän saa varmasti lähempääkin. Kamuja voitte tietty edelleen olla.
Mulla vähän samankltanen ongelma... Tai no, sellanen puol vuotta ollaan nyt oltu yhessä, mutta ihan saamarin epävarma olo koko ajan, ja varsinkin kun välillä on ollu taukoa ja sen sellasta... Ja silti, vaikka ollaan puol vuotta tapailtu, niin ei tiedä mitä oikein uskaltaa sanoa ja mitä ei, ettei toinen vaan pelästy. En halua häntä kuitenkaan menettää.
Tosin meillä ei välimatka ole noin pitkä, mutta tarpeeks paljon kuitenkin, ja hermo menee kun ei pysty näkee ku viikonloppusin... Välillä mietin sitäkin että ollaanko me yhessä vaan seksin takia, että haluaako tää jätkä mitään muuta... Mä kans haluaisin kuulla jtn "kaunista" välillä... Kyllähän niitä kommentteja on välillä tullu, mutta mun mielestä liian harvoin. Ja ahistaa ku mietin vaan et vaadinko mä liikaa?
Oon sitten kai liian tyhmä tai jotain, kun en voi suoraan vaan kysyä et mikä tää juttu on... Mut pelkään vastausta vähän liikaa.
Meillä on kyllä ihan vakaa suhde mutta sama vikaon että haluaisin useammin kuulla noita rakkauden osoituksia jne... Alussa niitä saikin riittävästi mutta nyt ovat vähentyneet...asiasta ollaan puhuttukin mutta miehen mielestä runsas välittämisen osoittaminen ei ole enää kovin tarpeellista kun "molemmat titävät että rakkaus on molemminpuolista".
Itse haluaisin kuitenkin edelleen kuulla että rakas välittää ja kaipaa...
Eli vuosi ollaan tunnettu ja asuttu 350 kilsan päässä toisista, nähdään pari kertaa kuussa.
Soitteluista ja viestittelyistä, mies haluaa jutella puhelimessa joka päivä eikä sellaista päivää olekaan siis vuoteen ollu etteikö oltais juteltu. En jaksa näpertää puhelimella tekstareita joten niitä ei lähetellä juuri ollenkaan. Mies sanoo silloin tällöin että on ikävä ja että tykkää musta, se on ihan ok. Mutta joka päivä soitteleminen ei olisi minulle välttämätöntä. Tapaamisten välit tuntuu muutenkin pitkiltä ja tuntuu että ne kestäisi paremmin kun ei juttelis, vaan keskittyis omiin puuhiin. Illalla tulee ihan älytön ikävä ku kuuntelee ja kertoilee toisilleen kuinka ikävä on. Tavallaan se mielestäni pahentaa asiaa. Nojuu, tää on mun mielipide, ajattelin vaan että jos teijän miehillä on samoja fiiliksiä ku mulla.
Ja yleinen neuvohan kaikkiin asioihin että niistä pitää jutella. No sillähän ne yleensä selviääkin. Itekin tässä mietiskelin kauheesti asioita enkä saanu sanottua tai kysyttyä. Kirjotinpa sitten pitkän mailin jossa kerroin tunteistani ja ajatuksistani. Jälkeenpäin totesin että syy miksi ei uskalla ottaa asoita puheeks on ehkä pelko että saa kuulla jotain mitä ei halua. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Ensimmäisen puoli vuotta suunnittelimme yhdessä että muutan hänen luokse. Nyt huomasin ettei hän vähään aikaan ole puhunut asiasta. Ja kirjoittamani mailin jälkeen hän kertoi että oli sitten miettinyt asiaa ja ettei hän ole valmis muuttamaan yhteen, eikä tiedä tuleeko koskaan olemaankaan. Haluaa kuitenkin kovasti että jatketaan tätä kaukosuhdetta koska hänestä on mukava kuitenkin olla yhdessä, mutta arkea hän ei ole valmis jakamaan. Siinä sitten rikkoutu mun unelma ja mietin mitä tekisin. Kattelen tilannetta vähän aikaa, yritän roikkua hänessä vähemmän, eli suunnittelen viikonloppuja ja muutenkin elämää ilman häntä, ja toivon että hän tajuaakin että haluaa elää mun kanssa. Itse asiassa tuntuu että tää on jo alkanut tepsimään. Ei oo kivaa taktikoida mutta kuka oikeesti noista miehistä osaa ottaa selvää!?! Mutta voihan olla, ettei tilanne tule muuttumaan ja sillon mulle jää vaihtoehdoiksi jatkaa näin loppuelämä tai.... Noh, sitä en halua ajatella.
Ketkä ei elä kaukosuhteessa varmaan ihmettelee miksi sitä jaksaa itseään tällaisessa "kiduttaa", mutta kaikki te jotka olette samassa tilanteessa tiedätte kyllä. Kun löytää ihanan ihmisen ei välimatkalla ole väliä.
Tsemppiä kaikille! Kyllä me selvitään!
että liika ikävän julistaminen tässä vaiheessa menettäisi lopulta merkityksensä. Hankalaa'
Joo sama olo mulla tuon suhteen,pelkään myös samaa...
Mulla on kaukosuhde menossa sen kolme kuukautta,
Mä lähetän miehelle aika usein textareita jossa kerron jotakin ja sitten perässä elikkä kuinka häntä kaipaan ja ikävöin mutta,itse en saa ikinä mitään vastausta tai textaria takaisin ollenkaan jossa mies antaa tietää ja vastaa tunteisiini,tai sitten saan oskus ihan lyhyesti jotakin takaisin jossa lukee joo, mullakin suukkoja.
Siis olen alkanut miettiä että,kannattaako sitä ilmaista tunteitaan kaukosuhdellesi liikaa? jottei mies vain pelästy? kun suhde on myös niin tuore? Ollaan oltu yhdessä vasta kaksi kertaa välimatkan takia joka on meillä melkein 700 kilometriä,mutta ollaan ihan hulluna toisiimme mutta kuitenkin..
Välillä alan pohtia tässä jo että tuleeko tästä mitään kun toinen asuu niin kaukana,ja ihan ahdistaa välillä kun ikävä on niin älytön.. :(
Ja noita texti viestejäkin en voi joka päivä lähettää koska tiettyyn paikkaan se maksaa enemmän kuin 'tavallinen' texti viestit.
Ja joskus ajattelen kun lähetän niitä miehelle melkein joka päivä ettei ne menetä vaan merkityksensä jos toinen saa niitä joka päivä??
Mies soittaa minulle kaksi-joskus 3 kertaa viikossa ja sitten tulee yhtäkkiä kummallinen hiljaisuus eli ei soita moneen päivään,ja sitten kun mies taas soittaa niin mies kertoo kuinka ikävöi minua,ja sitten olen taas niin hyvällä tuulella ja alan taas lähettää miehelle viestejä joka päivä mutta, mietin ihan samaa kuin sinä eli,kannattaako sitä toimia/tehdä noin ja ilmaista tunteitasi liikaa kun joskus toisesta ei kuulu pari päivään mitään takaisin niin minua alkaa ihan ahdistaa..
ja sitten luulen että se ehkä kyllästyy mun viesteihin ja rakkaudenosoituksiini jos lähetän niitä liikaa? puhelimessa niitäkin ilmaisen,koska tältä tuntuu..
Pitäisikö vähän olla lähettämättä niitä?
myös koska toinen ei ikinä vastaa niihin? vaikka soittaa,no olen iloinen että hän soittaa mutta haluaisin saada joskus samaa,siis enemmän rakkaudenosoituksia..
Minulla on ollut myös valtava ikävä viime aikoina,ja kamalan levoton olo ja halu päästä toisen luo,niin, ja kuitenkin minuakin ahdistaa koska tuntuu että säikytän toisen pois jos viestittelen tai puhun puhelimessa liikaa tunteellisia juttuja,jottei ne menetä vaan merkityksensä,tai että mies ajattelee että se on saanut mut ihan pussiin kun joka päivä jaksa textailla sille jotakin ihanaa?
en oikein tiedä mitä tehdä suhteen kanssa siis pidemmän päälle kun havoin voidaan olla yhdessä, ja aina on vaan niin kamala ikävä.. :(
joo kaukosuhteet ovat oikeastaan perseestä :(
Kaukosuhde menossa vajaa vuosi. Välimatkaa 500 km. Tapaamme aina kuin mahdollista, noin kaksi kertaa kuukaudessa. Vuorotellen kuljetaan. Kesällä onneksi lomien aikana oli mahdollista olla enemmänkin yhdessä. Myönnän, että aina erossa oloaikana mieliala vaihtelee varmuudesta epävarmuuteen.
Me ollaan kyllä yhteydessä päivittäin toisiimme. Tekstaillaan, mailaillaan, harvemmin soitellaan (tietystä syystä :) ) Mutta tekstiviestejä lähetellään puolin ja toisin useita päivässä.
Minäkin haluan ilmaista tunteeni, rakastan häntä. Ja kyllä hänkin sanoo samoin minulle. Ei kuitenkaan niin usein kuin minä. Mutta toisaalta hän saattaa osoittaa tunteensa monilla muilla hauskoilla tavoilla. Esim. tuo minulle jotain pientä, hauskaa tuliaisiksi tullessaan, tai lähettää jopa postissa. Ja silloin tiedän, että hän on ajatellut minua kun on hankkinut ko. jutun. Eikä sen tosiaan tarvitse olla mikään iso juttu.
Ensi viikolla taas tapaamme ja odotan sitä melkeimpä malttamattomasti. Minä en usko, että hän olisi kanssani vain esim. seksin takia. Teemme nimittäin yhdessä paljon erilaisia juttuja ja meillä on paljon yhteisiä suunnitelmia pitkälle eteenpäin. Ja joskus tosiaan saatan yhtäkkiä saada tekstarin, jossa hän on taas keksinyt jotain yhteistä hauskaa. Ja siitäkin tietää, että taas hän ajatteli meitä. Eli välittämisen voi sanoa monellakin tapaa.
Kaukosuhde on välillä raastavaa ikävän takia, mutta en vaihtaisi tätä mihinkään. Niin totaalisen ihanaa on aina tavata.