Mitä kuuluu kurdien kulttuuriin, uskontoon??? jne. Olen palavasti ihastunut mieheen, joka kylläkin nykyään asustelee saksassa, mutta on alkuperältään kurdi Turkista. Tällaiselan modernina naisena vaan on varuillaan, kun ei kulttuuria tunne...
Vastatkaa, ja vain ne joilla on TIETOA! Ei mitään perättömiä rasistisia haukkuja. Esimerkiksi kurdit itse. Kertokaa...
Vastatkaa, ja vain ne joilla on TIETOA! Ei mitään perättömiä rasistisia haukkuja. Esimerkiksi kurdit itse. Kertokaa...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Taas tämä lukihäiriöinen psykopaatti asialla.
luepa vastaukseni alemmalle. Minut taidetaan sotkea johonkin toiseen...
Ja hih... Tässä koneella tulee kirjoitettua aika huolimattomasti, mutta voin vakuuttaa ettei minulla ole lukihäiriötä. :) En vain ehdi tekstejäni tarkistelemaan, kun teen samalla koulutöitä.
T:Äidinkielen kirjoituksista L aikoinaan, sittemmin paljon viestinnän opintoja yliopistossa, ja töitä toimittajana. Hyvin olen pärjännyt näillä lahjoillani. :)
Jaetaanko harjaantumisluokallakin arvosanat kirjaimina?
ehe.
...alemmassa viestiketjussa väitti olevansa "norskin nainen"...Nutter.
En ole Norkin nainen. Nyt meni pieleen. Olen ihan eri tyttö, oikeasti. Olen kovasti ihastunut 25 vuotias opiskelijaneito, joka kaipaa oikeasti apua ja tietoa. Norskin naisen jutut vaikuttivat vähän karskeilta... Mutta toivottavasti on onnellinen norjalaisensa kanssa. :)
Itselläni ei ole mitään pahaa sanottavaa suomalaisista miehistä. En olekaan aiemmin kiinnostunut muista kuin suomalaisista miehistä. Mutta tunteet ovat ennalta-arvaamattomia... Nyt sydämeni sykkii kurdille.
Kyllä sinut tunnetaan palstalla ja varsinkiin tunnistetaan lukihäiriösi takia. Ai vielä viestinnän opiskelija? Menepäs päiväunille ja keksi taas uusi juttu uudella nimimerkillä. HEIHEI.
No, enpä minä juuri mitään voi sanoa, kun et usko. Toivottavasti joku jolla on tietoa kurdeista, uskoo minua. Ja minä kirjoittelen tänne palstalle todella harvoin, joten tuskin minua tunnetaan.
Lukihäiriötä ei ole, vaan naputtelen koneella nopeasti ja keskittymättä. En tarkista näitä tekstejäni. En ilkeä omaa nimeäni antaa, jotta voisit katsoa Tampereen yliopiston tiedoista, mitä olen siellä opiskellut. (Sittemmin olen muuttanut muualle, ja alakin on vaihtunut.)
No, samapa se minulle keneksi sinä minua luulet. Mutta uskompa että näitä kirjoitusvirheitä saattuu täällä muillekin kuin sille joksi sinä minua luulet. Täällä kuitenkin piipahtelee lukuisa määrä ihmisiä.
Uskompa tosiaankin, että sinua saattuuu, mutta lopetapas se pelleily, sinä missään ole koskaan opiskellut. Olet paljastunut. Hei!
"Äidinkielen kirjoituksista L aikoinaan"
"Mutta uskompa että näitä kirjoitusvirheitä saattuu"
:DDDDDD
Sinä alk.peräisen viestin lähettäjä. Täällä kirjoitellessa voi noilta nulikoilta odottaa mitä vaan. Kun eivät enää muuta keksi kuinka ihmistä kiusata, täytyy alkaa väittää jotain typerää. No..toivotaan että elämä opettaa heitä joku päivä. (hui hui täytyy olla varovainen ettei vaan lipsahda yhtään kirjoitusvirhettä, täälläkun on yo-kirjoitusten tasoinen raati paikalla moittimassa) Ja sitten eikun odottelemaan mitä vikaa mun kirjoituksesta löytyy :)
Päätit sitten puolustella itseäsi toisella nimimerkillä.
Etkö ymmärrä, kuinka noloa on valehdella täällä viestinnän opinnoista ja äidinkielen Laudaturista. Sellainen ihminen, joka on äidinkielestä Laudaturin kirjoittanut, ei kirjoita sanaa "uskonpa" muotoon "uskompa", vaikka olisi kuinka kova kiire.
Pilkutuksen voi unohtaa vuosien varrella, mutta ei sitä, kuinka kirjoitetaan "uskonpa", "mitali" tai vaikkapa "sydämellä".
Ja ihan varmana selitetään täällä ihan yhtä paljon kuin sinäkin. Minä voin sanoa ettei minulla ole laudaturia mistään, kun en ole edes lukiota käynyt, muita kautta olen sairaanhoitajaksi opiskellut. Olisi kiva tietää minkälainen moku-suhde sinulla on kun täällä pörräät niin ahkeraan? Vai ihanko huvin ja harrastuksen vuoksi olet täällä meitä ihastuttamassa ääliö-kommenteillasi?
Ihan huvikseni. Eihän sinullakaan mitään varsinaista asiaa ollut.
mutta tähän viestiin en oikein mitään osaa enää sanoa. Pahentaa varmaan vain asiaa. Kyllä minä sen L:n kirjoitin, 99 pistettä ropsahti. Aineenikin sai kotiseudullani, jossa on (muistaakseni) 5 lukiota, parhaan aineen stipendin. Jee... Julkaistiin lehdessäkin, ja pari ihmistä intoutuivat jopa kirjoittamaan vastineen. Pieniä mukavia muistoja, jotka siivittivät matkaa yliopistoon. Nykyään opiskelen tosin taloustieteitä, enkä edes enää Tampereella. Muutama vuosi sitten vaihdoin yliopistoa.
Ja ei täällä kirjoittaessa ole kysymys siitä, etteikö tietäisi miten kirjoitetaan. Nuo M ja N kun ovat näppäimistössä virekkäin... Oho, siis viErekkäin... heh.
Ja mikäli et vielä ymmärtänyt, niin Emmi ei ole minä. :) Oikeasti.
Tämä on kyllä huvittavaa... Kirjoittaako joku tänne oikeasti ajatuksella ja tekstinsä tarkistaen?? Miten voi olla aikaa! Tai sitten pitää olla todella kokenut koneen käyttäjä. Itse tässä puurran kymmensormijärjestelmää pohjana 1 tentistä.
Ei tässä ole kyse mistään kymmensormijärjestelmästä. Te kirjoitatte äidinkieltänne järjestelmällisesti väärin ja selittelette osaamattomuuttanne lyöntivirheillä. Ei 99 pisteen YO-kirjoittaja kirjoita tuollaista alakoulutekstiä.
terv. 93 pistettä kymmenisen vuotta sitten.
Hmm... Mietin hetken, että niin, miksi selitän. Siksi varmastikin, että juuri lahjallani kirjoittaa olen menestynyt monella tapaa elämässä. Olen saanut opiskelupaikan, töitä, olen voinut auttaa ystäviäni monissa tilanteissa (kirjoittanut runoja tarpeseen, tehnyt puheita koulukavereille...)
Siksi varmasti loukkaa ja kolahtaa, jos joku todella vetää näppäilyvirheistä sellaisia johtopäätöksiä, että en osaa kirjoittaa. Ne kun ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Ja sekä koulutöissä että työpaikalla tarkistan toki tekstini. Täällä en! Minusta nimenomaan näppäilyvirheet on huomattavasti helpompi pongata ja jälkikäteen korjata, kuin esimerkiksi huonosti rakennetut lauseet.
P.S. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1999. Ja niin... sen L:n kirjoitin silloin. Nykyään kirjoitan taatusti kypsempää ja kauniimpaa tekstiä. Ja teen enemmän näppäilyvirheitä, koska ainehan kirjoitetaan kynällä...
Miksi ihmeessä valehtelisin täällä? Tehdäkseni vaikutuksen kehen? Voin minä myös kertoa, että pitkä matikka aikoinaan tökki, ei oikein kiinnostus riittänyt. Kirjoitin A:n. Muutama vuosi sitten, kun hain opiskelemaan taloustieteitä, korotin YO-arvosanaani C:hen. Ihan tavallinen ihminen siis olen, hyvä jossakin ja huono toisessa ja keskinkertainen kolmannessa.
Osa on muslimeja, osa nimi-sellaisia, osa zarathustralaisia..riippuu ihmisestä, varsinkin kun saa elää vapaammin Euroopassa.
Kurdille oma kulttuuri on hyvin tärkeä ja totta kai perheessä naisen paikka on kotona - eri asia sitten nuoret naiset, jotka eivät ole vielä aviossa - ex kälyni oli opettaja ja toinen kampaaja jne.
Muslimitausta vaikuttaa paljon: miesten mielestä heillä saa olla tyttöystäviä, mutta jos nainen ei sitä hyväksy, voi ottaa miehestään eron.
Tiedän kuitenkin Turkissa erään pariskunnan, jossa miehellä oli tyttöystävä ja vaimo hyväksyi tämän. No, kaikki eivät hyväksy.
Naiselle ei kuulemma tarvitse kertoa omista menoistaan, nainen ei uskalla edes kysyä, muslimivaimo varsinkaan (suomalaiset on nyt ihan eri juttu).
Olen tavannut useita Turkin kurdeja ja heidän perheitään, olivat aikoinaan perhetuttujamme: joka tapauksessa aina sama homma: mies ei koskaan ollut kotona, vaikka oli lapsia, aina "kavereiden" kanssa, just joo...
Kotona käytiin vaan kääntymässä, vaatteet pesetettiin ja joskus syömässä - muu aika sitten vietettiinkin ihan muualla: niiden tyttöystävien luona.
Ex-miehenikin vaihtoi kaikessa hiljaisuudessa maisemaa, kun oli pilannut maineensa täällä Suomi neitojen kanssa ja loppujen lopuksi kuitenkin toi oman kotimaansa tytön tänne.
Noin on käynyt suurimmalle osalle niistä, joita olen tuntenut - oman kotimaan neitsyt on arvossaan, eurooppalaiset naiset ovat vain linkki uuteen maahan.
Turkkilaiset ovat kurdilaisten silmissä "ei mitään", sillä poikkeuksella, että toinen sattuu olemaan Turkin kurdi, mutta mitä olen itse huomannut niin nämä aidot turkkilaiset, jotka ovat täällä Suomessa, ovat olleet paremmin koulutettuja ja sivistyneempiä kuin Turkin kurdit.
Tietysti syntyperä on hyvin paljon vaikuttanut siihen, että kurdilaiset eivät ole pystyneet hankkimaan samanlaista sivistystasoa kuin länsimaalaiset, vaikka paljon tilanne on varmasti muuttunut sen myötä mitä se ennen on ollut.
Vanhoilliset kurdit eivät siis pidä eurooppalaisia minkään arvoisina..ex-mieheni äitikin kuvitteli, että olen joku katuhuora, joka menee poikansa kanssa avioon! Eivät he arvosta eurooppalaista avioliittoa lainkaan - vain heidän oman maansa tytöt ovat niitä oikeita.
Tunnen kurdiperheen, jossa on yhdeksän lasta...
pari vuotta sitten perheen vanhin tyttö lähetettiin Norjaan kurdipojan vaimoksi. Koti-ikävä on tietysti valtava, mutta minkäs teet.
Tietysti tytöllä olisi ollut mahdollisuus palata takaisin, mutta kun elanto on turvattu niin kurdityttö valitsee mieluummin rahan kuin oman onnensa.
Millaista työtä ihastuksesi on Saksassa tehnyt ja millainen koulutustausta hänellä on?
Uskon, että se ratkaisee paljon.
Tässä jotain taustatietoa..itse en enää voisi kuvitellakaan, että haluaisin kurdin miehekseni.
Kuusi vuotta sitä kesti: mies vain ryyppäsi ja tupakoi rahansa ja käytti ne muihin naisiin.
Meidän perheessä oltiin sitten perseauki tuon takia!
Minua syytti mustasukkaiseksi ihmiseksi, vaikka kaikki aika meni kavereiden ja niiden naikkosten kanssa. Yhdelle teki lapsenkin, kun minä en suostunut sellaisen hulttion kanssa niitä tekemään!
Tuo olikin viimeinen pisara ja laitoin eron vireille...hän sen sijaan yritti saada minua vielä takaisin kaiken tuon jälkeen!
Meillä on eräs ulkomaalainen ystäväperhe(peruja ex-liitosta), jonka kanssa olen tekemisissä uuden mieheni kanssa..tosin nämä ovat katolilaisia. Joskus ovat sattuneet yhteisten kavereiden kautta olemaan tekemisissä exäni kanssa.. ei se minua vaivaa, hyvä vaan että exänikin saa tietää kuinka ihanaa elämää nykyään vietän.
Sen verran vielä, että Kurdistanissa naisen oikeus on tappaa aviomiehensä, jos kuulee että tämä on häntä pettänyt. Kuten huomaat, meillä eurooppalaisilla on tähän asti ollut vaan velvollisuuksia...hmm...oikeus tietysti erota, jos mies pettää, mutta sekö on parempi vaihtoehto, kuin "oikeus onneen"?
Sitä en ainakaan minä koskaan saanut kurdimiehen kanssa kokea, joten en voi olla kateellinenkaan niille, jotka kurdin ovat miehekseen valinneet!
Tjaa... melkoisen pelottavalta kuulostaa.
No, tämä mies opiskelee yliopistossa taloustieteitä, joten koulutusta on. Hän on asunut lähes koko ikänsä Saksassa.
Hänen aatteistaan tiedän sen, ettei hän arvosta pätkääkään Turkin armeijaa. Ja hän inhoaa väkivaltaa. Hän on itsekin sanonut, että turkkilaiset eivät pidä kurdeja minään, ja hän siksikin puolestaan ei arvosta turkkilaisia. Siksi hän painottaakin olevansa kurdi, ei turkkilainen.
No, täytyy edetä varovasti. Olen vahvatahtoinen nainen, ja tie nousee kyllä pian vastaan, jos naisen väheksymistä tms. tapahtuu. Mutta en ole vielä sellaista huomannut. Hänen ystäväpiirissään on naisia ihan samalla tavalla kuin kaikilla länsimaisilla nuorilla miehillä. Katellaan...
Älä välitä noista kommenteista. Harvempi se mitään täysin virheetöntä tekstiä tänne nettiin jaksaa/ehtii kirjoitella. Eräillä kun on elämässä niin paljon muutakin tekemistä kuin vahtia jokaisen pilkun paikkaa jossain netin keskustelupalstalla.
Olen itse asunut Turkissa ja tunnen muutamia Turkin kurdeja. Perinteinen kurdikulttuuri alistaa naista paljon, mutta eri asia on sitten kuinka monet tuota perinteistä kurdikulttuuria enää tänä päivänä noudattavat. Itäisessä Turkissa ehkä vielä suht laajoilla alueilla nuo vanhat tavat ovat osin voimissaan, mutta toisaalta kurdeja asuu paljon myös lännen suurissa kaupungeissa. Lännen kurdit eivät paljoa eroa turkkilaisista jokapäiväisessä elämässään. Uskonnoltaan suurin osa Turkin kurdeista on muslimeja, mutta kristittyjäkin löytyy. Tuo uskonto ei tosin paljon paina ikivanhojen perinteiden tiellä.
Kannattaisi ehkä vähän kysellä mieheltä, mistäpäin Turkkia hän on kotoisin. Toisaalta jos hän on jo kauan asunut Saksassa, on saksalainen elämäntapakin varmasti jo vaikuttanut miehen ajattelutapaan. Kysele vaikka miehen mahdollisista sisarista tai muista naispuolisista perheenjäsenistä niin saat ainakin vähän tietää naisten asemasta hänen perheessään. Sekään ei tietty takaa että mies omaan elämäänsä haluaisi samaa. Mutta siis tutustukaa hiljalleen ja jutelkaa asioista. Häneltä varmasti saat kuitenkin paremmin vastauksen noihin mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin kuin täältä netin keskustelupalstalta.
Minä epäilen, että kiireellä ei ole mitään tekemistä em. kirjoitusvirheiden kanssa. Kun ei osaa, niin ei osaa. Ei sitä tarvitse selitellä.
Kiitos asiallisesta viestostä! Yritän olla välittämättä moisista. Vaan kyllähän se harmittaa, jos muuksi luullaan.
Ehkäpä täytyy ottaa härkää sarvista, ja tutustua ihmiseen paremmin. Sen tiedän, että Saksassa hän on asunut lähes koko ikänsä. Isoisä ainakin asuu yhä Turkissa. Uskontoakaan en tiedä, kun tuntuu ettei se ole sellainen asia, jota töksäyttäen kysytään... Kovasti hän ainakin vastustaa väkivaltaa, ja moittii Turkin armeijaa hävyttömistä teoista. Poliittisesti siis selvästi kurdi.
Pienin askeli... Ei se vain ole niin helppoa, kun suunnaton ihastus roihuaa rinnassa. Ja sen verran herkkä nainen olen, että jos vällyjen väliin pääsyn halujeni takia, niin se on sitten menoa... Sen jälkeen sattuu ja lujaa, jos asiat menee pieleen. Mutta tämä mies on ollut herrasmies, eikä sellaisesta ole vihjaillut. Flirttaillut toki, mutta käyttäytynyt erittäin asiallisesti.
Yritin netistäkin etsiä tietoa. Tuo naisten alistaminen hieman pelottaa. Täytyy olla tarkkana, ihastuksenkin vallassa.
Mitä mahtaa sinunkin päässä liikkua kun lähdet vapaaehtoisesti KURDIN panopuuksi Saksaan, jossa kaikki alkuperäiset saksalaiset halveksivat niitä. Mene vaan, mutta älä tuo sitä tänne seisoskelemaan. SUOMI on todella Euroopan filippiinit. Naikkoset onnistuvat aina löytämään sen pohjasakan joka maasta.
Täällähän minä juuri kyselen, että millaisesta kulttuurista on kyse... Eli mikä siinä mättää? Vai ovatko väärinymmärrettyjä? Tai vain toisinajattelijoita?
En minä ole Suomea jättämässä. Vaikkakin Saksassa asuukin muutama ystävä, ja sinne lähteminen ei olisi ylivoimaista. Ja viittauksesi panopuuhun... Olen tuntenut/tiennyt/ollut ihastunut tähän mieheen jo usean kuukauden ajan. En vieläkään ole edes hitaita hänen kanssaan tanssinut. Etenenkö nyt liian nopeasti ja varomattomasti? :)
Ja tuskin hän vain seisoskelisi, jos tänne jäisi. Ahkera opiskelija hän on, joten voisin kuvitella hänen olevan myös ahkera työelämässään.