Puolenvuoden seurustelu päättyi. suhde oli minusta vakava ja koskaan ei sen laatuista ole ollut.
vaikka olenkin iällisesti vielä täysin lapsi,juuri ja juuri 18, suhde tuntui kovin vakavalta ja ensimmäisen kerran pystyin paljastamaan jollekin ihmiselle jotain mitä minä oikeasti olen ja
näyttämään huonotkin puoleni yms.
nyt sattuu ihan kauheasti ja koko elämänilo on kadonnut. tiedän, että tämä on säälittävää ja typerää sekä täysin normaalia, mutta
tuntuu etten voi koskaan enää rakastua keneenkään, koska tämä mies oli unelmani ja kun kerta unelman on saavuttanut, onko mitään jäljellä enää.
vanhemmat ihmiset, pystyttekö antamaan mitään elämänviisauksianne, tukeanne.
vaikka olenkin iällisesti vielä täysin lapsi,juuri ja juuri 18, suhde tuntui kovin vakavalta ja ensimmäisen kerran pystyin paljastamaan jollekin ihmiselle jotain mitä minä oikeasti olen ja
näyttämään huonotkin puoleni yms.
nyt sattuu ihan kauheasti ja koko elämänilo on kadonnut. tiedän, että tämä on säälittävää ja typerää sekä täysin normaalia, mutta
tuntuu etten voi koskaan enää rakastua keneenkään, koska tämä mies oli unelmani ja kun kerta unelman on saavuttanut, onko mitään jäljellä enää.
vanhemmat ihmiset, pystyttekö antamaan mitään elämänviisauksianne, tukeanne.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kannattaa ekaksi ajatella VAIN miehen huonoja puolia, jollet muuta löydä niin ainakin se oli huono juttu, että mies JÄTTI SINUT - mokoma moukka...Eihän sellaista ihmistä voi kunnioittaa ja arvostaa.. Tämän pitäisi olla esilääkitys...
Sitten kun pääset asian ylitse voit jo alkaa muistella mitä hyvää suhteestanne jäi, ikäänkuin pakata sievään pakettiin (ZIP-tiedostoon..) ja ottaa tarvittaessa elämän varrella käyttöön ja muisteltavaksi.
mä en oo mikkää aikuinen tai vanhempi ihminen mut mä tiiän!!!mä olin kerra yhen vitun ihanan jätkän kans..ja meillä meni poikki!!mut sitte alettii tas olemaan!!mä kerroin siile kaikki huoleni ja suruni..olin se kans vaa 4kk!!mut sit se jätti mut!!!elämäni oli TÄYSIN PILALLA!!!MIELESSÄ VILAHTI ITSARIKII!!mut se oli kaikkein ihanin jätkä..ja on vieläkii!!vaikka oon jo toisen jätkän kans!!mut en mä voi sille mitää!!aina ku se kävelee ohi nii oon pyörtyä!!...mikään ei jätkä ei oo nii ihana ku se!!mut mä koitin sit vaa jaksaa...meni siihe kyl 3kk..mut se oli sen arvosta!!jos se kysyi mua uudestaan nii alkaisin heti..KOSKA SE ON NII IHANA!!siit on jo 8kk ku olin sen jätkän kans..ja oon edelleen siihe!!!
"oltiin yhessa ja se jatti mut. sit alettiin uudelleen ja sit se taas jatti mut".
siis tammoinen suhdeko on mielestasi ihana, tai siis paremmin sanottuna poika? mika "ihana" poika tallaista tekee ja kohtelee tyttoansa noin?
"jos se pyytais mua uudelleen, alkaisin heti"
heraa tytto hyva! et kai todellakaan halua olla kenenkaan pompoteltavana tuolla tavalla? ei se minua kiinnosta, mutta koita kasittaa, etta han (saattaa) pitaa sinua ns. varatyttona. eli kun hanella menee nykyisen kanssa poikki, juoksee han avoimeen syliisi. ja sitten dumppaa myohemmin. ja samaa jatkuu niin kauan kuin sina siihen suostut.
sori..oon ollu vähä tyhmä!!ku luin ton sun viestis nii tajusin miten tärkee mulle on mun tän hetkinen jätkä...se mun ex ei oo oikeestaan mitään verrattanu siihe!!KIITTI!!mä en anna kenenkää pompotella itteeni!!!!!
kuuntele mitä sydämelläsi on sanotavana siitä surusta ja pojasta.anna itsellesi aikaa ja sure niin paljon kuin jaksta.itke vaikka läpi yötkin.viimeiseksi et jaksa enää edes surra.itkun merkitys ihmismielelle on puhdistava ja terapeuttinen.itkun myötä päästät irti hiljalleen siitä ihmisestä.eroa saa ja KUULUU surra,sillä onhan yksi ihminen tavallaan kuollut elämässäsi.Se ihmissuhde kuoli.ei kannata haaveilla siitä enää,haluta se ihminen takaisin elämään.koska ei kuollutta ihmistäkään voi saada enää takaisin.Surun laatu on siis lähestulkoon sama.puhu puhu vaikka tyhjille seinille. ja itke kauniissa kesäyössä.kuvittele ´kaikkein pahinta niin hiljalleen huomaat että elämässä on peniä elämisen arvoisia asioita.ja niistä pienistä osasista saat koottua lopulta eheän palapelin,ihanan ja iloisen elämän
Mulla alkoi ainut vakava suhde sun ikäisenä, joka kesti vuosia...sun elämäsi on vasta alkamassa.
Pidä vähän lepoa välissä ja ala sitten taas elää.
Aika parantaa, vaikka sen odottaminen on rankkaa, niin kyllä se vielä helpottaa, usko pois.
Olin kanssa siinä 18 vuotiaana niin rakastunut että luulin, että suhteen (noin 8kk) loppumisen jälkeen ei olisi enää elämää. Nyt vuosia sen jälkeenkin pistos tuntuu, jos sen tyypin nään jossakin (onneksi todella harvoin, kun asutaan eri paikkakunnilla). Mutta silti elämä on jatkunut ja elämään on kuulunut rakkautta sen jälkeenkin, vähän erilaista kuitenkin. Jokainen ihminen kun rakastaa tavallaan. Muistot on hyviä ja nyt niille voi jo hymyillä eikä aina vaan tuskailla, niin kuin silloin alussa.
Vanha viisaus "älä murehdi sitä, että yhteinen aika on ohi, vaan iloitse siitä, että se on ollut" toiminee tässäkin.