No niin. Olen vältellyt näitä kiusaamisjuttuja kun se on osaltani ohi mennyttä.
Tuli kuitenkin tarve kertoa. Kun olin toimistossa töissä niin siellä oli sellainen viisikymppinen nainen. Hän oli hiukan hidas ja viihtyi paljon tupakalla. No ei siinä mitään kun ei samoja hommia tehty. En näitä asioita kellekään myöskään koskaan sanonut.
Sitten työnkuva muuttui ja jouduimme tekemään samoja töitä. Hänelle se oli kova paikka.
Tuli myös yritysfuusioita ja joukkomme suureni.
Alkoi ihmeelliset juorut siitä, kuinka minä olen arvostellut häntä ja kiusaan häntä. Olin aivan huuli pyöreänä. Olinhan nimenomaan välttänyt moisia puheita ja koittanut elää hyvässä hengessä kun olen mieluummin arka ja epävarma kuin hyökkäävä ja tyrannimainen.
Porukat alkoivat naureskella minulle ja välttelivät minua sekä vittuilivat aina mennen tullen. Puhuin tästä pomolle. Hän sanoi kyllä tietävänsä tilanteen ja käski minun pitää puoleni. Hän oli nimittäin myös kuullut näitä ihmejuttuja. Kuunteli kerrankin oviaukossa ja pyörittelimme yhdessä silmiämme. hohhoijaa.
Lopulta kerran tai useammankin kun kuulin, että minusta kuiskutellaan työmiehille niin menin sinne huoneen toiseen päähän ja sanoin,:"onkos jotain asiaa vai minkä takia kieli noin ruskettuu"?. "Kerro toki minullekin mitä olen kertonut tai tehnyt, ettei minun tarvitse arvailla". Sitten hymyilin kaikille ja katsoin jokaista vuoron perään silmiin. Koko ajan hymyillen.
Tätä ei eukon pokka kestänyt vaan lennähti naama punaiseksi ja väheni jutut "hänen kiusaamisestaan". Myös ne porukat, jotka uskoivat aiemmin sen naisen jutut, alkoivatkin jutella myös minun kanssani ja ihan asiallisesti.
Lopulta kävi niin, että äijät tuli minulle kertomaan millainen kääkkä se toinen nainen on. Sanoin, etten tarvitse sitä tietoa.
Eli joskus kyllä on niin, että joku "luulee" olevansa puheenaihe tai sitten hyväksikäyttää sanaa "työpaikkakiusaaminen", jotta saa ihmiset taakseen.
Eräässä toisessa työssä omistaja käyttäytyi kuin skitsofreeninen, joten työrupeama jäi vain 4kk mittaiseksi. Nyt on elämä taas mallillaan ja mielekäs työ. Ihmiset ovat mukavia vaikka kaikista ei mitään pestiksiä tulekaan.
Tuli kuitenkin tarve kertoa. Kun olin toimistossa töissä niin siellä oli sellainen viisikymppinen nainen. Hän oli hiukan hidas ja viihtyi paljon tupakalla. No ei siinä mitään kun ei samoja hommia tehty. En näitä asioita kellekään myöskään koskaan sanonut.
Sitten työnkuva muuttui ja jouduimme tekemään samoja töitä. Hänelle se oli kova paikka.
Tuli myös yritysfuusioita ja joukkomme suureni.
Alkoi ihmeelliset juorut siitä, kuinka minä olen arvostellut häntä ja kiusaan häntä. Olin aivan huuli pyöreänä. Olinhan nimenomaan välttänyt moisia puheita ja koittanut elää hyvässä hengessä kun olen mieluummin arka ja epävarma kuin hyökkäävä ja tyrannimainen.
Porukat alkoivat naureskella minulle ja välttelivät minua sekä vittuilivat aina mennen tullen. Puhuin tästä pomolle. Hän sanoi kyllä tietävänsä tilanteen ja käski minun pitää puoleni. Hän oli nimittäin myös kuullut näitä ihmejuttuja. Kuunteli kerrankin oviaukossa ja pyörittelimme yhdessä silmiämme. hohhoijaa.
Lopulta kerran tai useammankin kun kuulin, että minusta kuiskutellaan työmiehille niin menin sinne huoneen toiseen päähän ja sanoin,:"onkos jotain asiaa vai minkä takia kieli noin ruskettuu"?. "Kerro toki minullekin mitä olen kertonut tai tehnyt, ettei minun tarvitse arvailla". Sitten hymyilin kaikille ja katsoin jokaista vuoron perään silmiin. Koko ajan hymyillen.
Tätä ei eukon pokka kestänyt vaan lennähti naama punaiseksi ja väheni jutut "hänen kiusaamisestaan". Myös ne porukat, jotka uskoivat aiemmin sen naisen jutut, alkoivatkin jutella myös minun kanssani ja ihan asiallisesti.
Lopulta kävi niin, että äijät tuli minulle kertomaan millainen kääkkä se toinen nainen on. Sanoin, etten tarvitse sitä tietoa.
Eli joskus kyllä on niin, että joku "luulee" olevansa puheenaihe tai sitten hyväksikäyttää sanaa "työpaikkakiusaaminen", jotta saa ihmiset taakseen.
Eräässä toisessa työssä omistaja käyttäytyi kuin skitsofreeninen, joten työrupeama jäi vain 4kk mittaiseksi. Nyt on elämä taas mallillaan ja mielekäs työ. Ihmiset ovat mukavia vaikka kaikista ei mitään pestiksiä tulekaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä on ja noin viisikymppinen nainen, joka on periaatteessa kaikesta eri mieltä muiden kanssa. Hänen kantansa asioihin tiedetään jo etukäteen, jos olen itse tätä mieltä, on hän päinvastaista jne. Jokainen vuorollaan joutuu hänen hampaisiinsa, sellaista pientä erittäin inhottavaa nälvimistä.
Ihmiset ovat hänen touhuihinsa kyllästyneinä alkaneet välttelemään häntä. Myönnän, että on syntynyt aivan selkeä kahtia jako. Syynä sille yksinkertaisesti se etteivät ihmiset halua riidellä hänen kanssaan.
Vaan nytpä onkin keksinyt että hän on työpaikkakiusattu. Uhoaa hankkivansa ammattilaiset kertomaan muille kuinta työpaikalla käyttäydytään. Mutta HÄN ei missään tapauksessa osallistu moiseen tilaisuuteen.
Kuitenkin jos hänen käytöksensä muuttuisi, edes vähänkin parempaan suuntaan, ilmapiiri paranisi huomattavasti. Pakko tässä tilanteessa ihmetellä kuka kiusaa ketä.