Hmm. 25 vuotias ja sinkku, reilun vuoden. Kivannäköinen, huumorintajuinen, empaattinen, mukava, keskustelutaitoinen, akateeminen koulutus, työelämässä, sosiaalisuutta, itsevarmuutta ja seksikkyyttäkin havaittavissa... Haluaisin löytää rakkauden ja perustaa perheen joskus tulevaisuudessa. Uusien ihmisten tapaaminen ei kuitenkaan ole helppoa... Ehkä pitäsi tosiaan toistaiseksi luopua haaveistaan ja todella tottua yksinäiseen elämään. Mitä kauemmin on yksin, sitä vaikeammalta tuntuu mahdollisuus elämän jakamisesta, sitä uppoaa omiin elämän uomiinsa. Ja mitä kauemmin on sinkkuna sitä enemmän tuntuu kokemuksia karttuvan vähemmän järkevistä seksiperusteisista jutuista, hellyyden ja seksin perustarve kun ei sinkkunakaan ole mihinkään kaikonnut. Ja mitä ennemän tuolliaisia kokemuksia kertyy ja mitä enemmän asioita miettii ja jäsentää omaa "sinkkuidentiteettiään", sitä kauemmas edelleen mahdollisuus parisuhteeseen tuntuu ajautuvan. Toivo jää... usko ja rakkaus ovat jo uupuneet.
Vaikeaa olla sinkku...
neito
81107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
VUODEN? Mitä vittuu, mä oon ollu aina! Huoriin vaan jonnekin venäjälle! Siellä on ainakin halpaa! Painukaa suomalaisnaiset vittuun!
Ota ihan rauhallisesti, vedä vaikka henkeä välillä. ymmärrän toki jos asia saa tunteet pintaan, mutta ei sitä tarvii alkaa kiroilemaan ja haukkumaan noin rankasti.
se tuntuu aina vaan kaukaisemmalta ja oudommalta ajatukselta ottaa joku siihen jatkuvasti jäkättämään..;) on NIIN helppoa olla itsekseen. Ei tartte miettiä toista lainkaan, kukaan ei puutu mihinkään ajankäyttö- ynm. asioihin..
Itse oon ollu tällä hetkellä kohta viisi vuotta itsekseni, sitä ennen edelliset 15 vuotta oikeastaan koko ajan jonkun kanssa kimpassa. Oikein hirvittää välillä, kun ajattelee, miten helpolta ja vaivattomalta tää olomuoto toisaalta tuntuu. Kuinka paljon sais selitellä ja suunnitella elämäänsä enemmän, jos olis joku kumppani...!? Tällä menolla edessä ON yksinäinen vanhuus. Eikä niinku mukamas mitään kiinnostusta korjata asiaa nyt, kun siihen ehkä olis vielä mahdollisuus..
JA SILTI KAIPAA.
On se ihmisen mieli vaan niin pöljä, ettei se välttämättä tyydy koskaan mihinkään, eiks vaan..;)
Olen ylpeä itsestäni. Olen 31 vuotias, enkä ole harrastanut yhtään näitä kylmiä yhden yön juttuja, vain siksi että olisin saanut lohtua yksinäisyyteen. Olen kumminkin sen verran tunteellinen, ettei sellaiset sovi mulle yhtään. Mikäs ongelma sulla sitten siinä on, kun se uusien ihmisten tapaaminen ei ole niin helppoa? Luettelit sellaisen litanian alussa, että ei sinä pitäisi olla minkäänlaista ongelmaa. Ainakin tunnut saavan äijiä mukaasi seksileikkeihin...hmmm.. Kannattaisi lähteä leikkiin mukaan vähän vakavammalla mielellä, eikä heruttaa niin helpolla. Tuon alun litanian jälkeen, voisin kuvitella että sulla on aika korkea vaatimustaso itselläsi. Toivottavasti et kuulu niihin vaatimuslistan kanssa ympäriinsä juoksijoihin.
IHmetyttää tuo että jotkut muistavat aina korostaa olevansa akateemisia. Onko se sinusta jotenkin hieno saavutus että olet istunut koulun penkillä pitkään. Miten se liittyy kumppanin etsimiseen ? Vai oletko hakemassaa työpaikkaa ?
mikähän siinä on niin saatanan hienoa mainostaa aina niin kuin ilta-sanomien lööppiä "että olen akateeminen, olen parempi ihminen kuin muut" Oikeesti ei vois vittu vähempää kiinnostaa oletteko akateemisia vai et!
Kysyntään ja tarjontaan liittyvät lainalaisuudet tuntuvat liittyvän tähänkin melkoisen vahvasti. Kyllä se on parempi alkaa harkitsemaan sitä vapaampaa elämänmuotoa, vaikka luonto muuta vaatiikiin. Aina ei saa mitä haluaa, valitettavasti.
helppoa ole.
Mä ainakin huomasin itsestäni sen, että kun jättää väkisin noita ylimääräisiä seksisuhteita vähemmälle, niin alkaa oppia katsomaan toista syvemmälle silmiin. Eli tulee katsottua alussa asioita sieltä himon toiseltakin puolelta. Tosin tästä syystä sitä ihastuu(puutteen takia) ja pettyy helpommin, mutta on kuitenkin valppaampi sen "oikean" kävellessä vastaan.