Olenpa tässä 29 vuotta maailmaa tallannut ja aika paljon myös nähnyt. Olen havainnut itseni moneen paikkaan liian rumaksi, tylsäksi ja ei-mielenkiintoiseksi. Etenkin Suomessa tuntuu olevan ihan turha yrittää mitään, ellei ole kovaääninen, macho, komea, naistennielijä... ainakaan ravintolassa.
Tapasinpa keväällä oikeastaan ensi kertaa suloisen naisen, jota suuresti rakastin (eikä muuten ollut suomalainen) ja joka myös rakasti minua. Jouduin kuitenkin luopumaan tästä, kun ko. henkilö lähti USA:han opiskelemaan ja töihin.
Tässä on sitten muutama kuukausi tullut huomattua, että taas on palattu luuseriksi. Ravintoloissa naiset säikähtelee, kun meikää katsoo - TAI sitten olen muuten vaan se "ei-ikinä-ainakaan-tollasta-hyi-saatana"-kaveri.
Noo... ehkä vielä jonain päivänä meikäläinenkin taas tapaa jonkun. Ujot ja hiljaisemmat kaverit kun ei tunnu olevan kovin muodissa... no, mutta tätä se on. Olenpahan ainakin hengissä.
Tapasinpa keväällä oikeastaan ensi kertaa suloisen naisen, jota suuresti rakastin (eikä muuten ollut suomalainen) ja joka myös rakasti minua. Jouduin kuitenkin luopumaan tästä, kun ko. henkilö lähti USA:han opiskelemaan ja töihin.
Tässä on sitten muutama kuukausi tullut huomattua, että taas on palattu luuseriksi. Ravintoloissa naiset säikähtelee, kun meikää katsoo - TAI sitten olen muuten vaan se "ei-ikinä-ainakaan-tollasta-hyi-saatana"-kaveri.
Noo... ehkä vielä jonain päivänä meikäläinenkin taas tapaa jonkun. Ujot ja hiljaisemmat kaverit kun ei tunnu olevan kovin muodissa... no, mutta tätä se on. Olenpahan ainakin hengissä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on aivan samantyylisiä kokemuksia kuin sinulla. Tosin olen nainen, en nyt kovin ruma, mutta melko arka. Ravintoloissa ja tansseissa olen aina se joka on seinäruusuna. Vaikka otan joskus alkoholiakin, en osaa rentoutua muiden seurassa. En pysty edes kuvittelemaan, että menisin yksin ravintolaan ja vain juttelemaan ihmisten kanssa. Täysin mahdoton ajatus. Tällä tavoin jään varmaankin vanhaksipiiaksi...
Olen muutama vuosi sitten kokenut elämäni suuren rakkauden, mutta kuinka ollakaan: mies jätti minut toisen takia. Hän särki sydämeni, enkä ole uskaltanut sen jälkeen tosissani edes harkita uutta suhdetta. Ehkä joskus vielä kaikki on toisin.
Toivon, että Sinä löydät toisen puoliskosi jonakin päivänä.
Hei!! Ettekö huomaa että kummatkin on sinkkuja ja sama "kohtalo" ja kokemus..Nyt sähköpostiosoitteet vaihtoon hopi hopi!!!! =)
Luonto karsii rumat, tumputtajat ja ehkäisijät.
Siksi lestadiolaiset lisääntyvät nopeimmin.
Tulevaisuus näyttää siis ruusuiselta...