Kuinka moni on joskus jättänyt miehensä/joutunut eroamaan hänestä hänen nöhverömäisyytensä, appivanhempiensa tai näiden yhdistelmän vuoksi?
Kuinka kauan katselitte kamalaa tilannetta, ennen kuin teitte sen lopullisen ratkaisun?
Ihan uteliaisuuttani kyselen, vastailkoon ken katsoo tarpeelliseksi.
Nimim. "Mielessä käynyt"
Kuinka kauan katselitte kamalaa tilannetta, ennen kuin teitte sen lopullisen ratkaisun?
Ihan uteliaisuuttani kyselen, vastailkoon ken katsoo tarpeelliseksi.
Nimim. "Mielessä käynyt"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mieheni on vieläkin nössö (tuosta kriisitilanteesta on n. 10 vuotta), mutta on hän avannut silmänsä ja aikuistunut.
Itse erosin itserakkaasta, täysin itseensä keskittyneestä miehestä, ja pääsein samalla eroon hänen kamalasta äidistään. Siinä olisi ollut anoppi from hell, onneksi näin ei käynyt :)
En ole jättänyt ketään appivanhempien takia. Tärkeintä on analysoida kahden ihmisen välillä oleva suhde. Jätin exäni ihan muun asian takia mutta hänellä tosiaan oli kauhea isä, hänen äitinsäkin oli hieman erikoinen mutta tulimme hyvin toimeen. Olen NIIN onnellinen että se suhde on ohi koska en jaksais loppuelämääni elää exän isän kommenttien ja ylimielisyyden kanssa ja hänen vaikutus exääni oli hyvin vahva. Tajusin oikeastaan vasta jälkeenpäin asian.
Nykyään on onneksi ihanat appivanhemmat ja tällaisena "perhe-ihmisenä" huomaa miten tärkeätä se on.
Itse juuri parhaillaan funtsin, onko toisen äiti tosiaan hyvä syy erota. Alkaa vaan pänniä kun mieheni ja äitinsä asuvat saman katon alla, eikä tilanne häiritse kumpaakaan. Mieheni ei ole ikinä kasvanut aikuiseksi, vaan äiti on aina elämän ykkösnainen ja äitinsä näyttää etsivän hänestä jonkinlaista miehenkorviketta itselleen.