Lähtökohta on se, että kumpikaan ei saa asettaa toiselle velvollisuuksia.
Kun siis mies ja nainen kohtaavat hiekkarannalla...
He juoksevat toisiaan kohden ja lopulta törmäävät...
Tätä ennen kumpikin ovat olleet täysin itsenäisiä olentoja. Esimerkiksi minä, itse, olin monta vuotta sinkku ennen kuin naiseni tapasin. Osasin jo tehdä kaiken itse, olin opiskellut, olin töissä, asuin omassa asunnossa, siivosin, tiskasin, lakaisin, pesin pyykit, huolsin auton, maksoin vuokran... Oli pakko tehdä kaikki jo silloin itse.
Kun siis naiseni tuli minun elämääni ja me törmättiin hiekkarannalla, tuli nainen minun elämääni, ei tekemään noita asioita, mitä minä olin jo koko elämäni tehnyt. Vaan että me olemme yhdessä. Minun työtaakka ei ole helpottanut yhtään, ja miksi pitäisikään. Enhän voi ketään vaatia tekemään sitä, mikä jo elämään kuuluu valmiiksi tehtäväksi, itsestään täytyy miehen pitää huolta.
Vaimoni siis on. Me elämme yhdessä. Se on niin yksinkertaista.
Myös naisella on ollut oma itsenäinen elämä ennen kuin miehen kohtaa. Nainen on hoitanut siihen asti kaiken yhtälailla itsenäisesti.
En ole naiseni elämässä antaakseni hänelle lisää työtä, vaan tahdon antaa hänelle jotakin vallan muuta, minut.
Ei nainenkaan ole tullut minun elämääni antamaan minulle lisää työtä, vaan olemaan minun kanssani.
Tilanne on se että juoksimme hiekkarannalla ja törmäsimme yhteen. Ei kummankaan elämä siitä helpotu, mutta muuttuu moninkerroin mukavammaksi. Ei ole sellaisia töitä, joita yhtä-äkkiä antaisikin toiselle tehtäväksi ja itse ei enää niitä tekisi. Toki on asioita joita voi tehdä yhdessä, silloin ne työt ovat kaksin helpompia.
En voi asettaa vaimolleni yhtään omia töitäni hänen tehtäväksi, pesen omat pyykit, omat astiat, teen oman ruuan. En voi asettaa niitä vaimoni tehtäväksi. Jos minä niin tekisin, minä käskisin ja määräisin. Miksi minä, joka ennenkin jouduin tekemään kaiken itse, yhtä-äkkiä omat tehtäväni työntäisin vaimolle. Ikään kuin olisi jotakin tehtäviä elämässä jotka voisi tuosta vain toiselle siirtää. Ei kukaan voi siirtää omia tehtäviään toiselle.
Ja miltä se tuntuu, kun puolisosi antaisi yhtä-äkkiä sinulle jonkin oman tehtävänsä, sehän tuntuu pahalle.
En minä sano että en tulisi toimeen ilman vaimoani, koska hän pesee pyykkini tai tekee ruuan ja että ilman vaimoa ne hommat eivät enää toimisi. Ei niin. Ei vaimo ole sitä varten. Ei vaimo ole minun palvelijani.
Minä sanon niin, että en tulisi toimeen ilman vaimoani, koska vaimon kanssa on hyvä olla. Vaimo on onnellista elämää varten, yhteiseloa varten aivan kuin mies on vaimolle yhtälailla. Ei siis mikään ”orja”.
Ennen olin 8 tuntia töissä ja tulin yksi kotiin, tein ruuan ja tarvittaessa siivosin ja pesin pyykit. Nyt elämäni on aivan samanlaista, paitsi että elämässä on paljon enemmän makua koska on elämänkumppani. Kaikkien noiden tehtävien jälkeen pystyy kunnolla rentoutumaan ja pitämään hauskaa ja elämään.
En minä voi sitoa vaimoani mihinkään. Vaimo on vapaa tekemään mitä tahtoo. Itsekin olen vapaa tekemään tahtoni mukaan.
Tässä on se lähtökohta.
En koskaan sano vaimolle että peseppä pyykit. Tai että teeppä ruokaa. En koskaan. En sano että siivoa roskat. En sano milloinkaan.
Aina varaudun tekemään kaiken itse, onhan ne kaikki minun omia sotkuja, minun omia tarpeita.
En voi antaa niitä toisen tehtäväksi. Se ei olisi reilua.
- Ikävä kyllä monen nykymiehen mieleen on iskostunut ns. tasa-arvo, ja epäilenkin vahvasti että tätä kirjoitusta jotkut miehet alkavat kritisoimaan, että miksi minä suostun ns. ”orjaksi”. Tuleehan minun palkkatuloista meidän perheen elanto, teen työtä 8 tuntia päivässä, joskus enemmänkin. Jos hyvän naisen mies tahtoo saada ja onnellisen liiton, niin miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Jos mies katsoo että on hänen asiansa tuoda perheelle leipä, niin silloin asia on niin. Mutta siltikään yhtään mitään velvollisuutta vaimolla ei ole pestä minun pyykkiä. Mies ei voi sanella naisen velvollisuuksia, eikä nainen miehen velvollisuuksia. Ainoastaan nainen voi määritellä omat velvollisuutensa ja mies omansa.
- Myös. Joku saattaa sanoa, että kun mies tuo leivän perheelle, niin vaimon pitää hoitaa puolestaan koti. Mutta sehän on juuri vaimon velvoittamista. Eihän kukaan miestäkään pakota töihin. Velvoittaminen ja pakottaminen ovat pahoja asioita. Molemmilla puolisoilla on vapaus tehdä kuten he haluavat. Jos olisi niin, että kumpikaan ei kävisi palkkatöissä, niin silloin he tahtovat tulla vähällä toimeen. Ja silti olisivat onnellisia.
- Olen onnellinen nykytilanteessa. Se raha mikä perheeseen tulee, riittää meille. On vapaa-aikaa, yhteistä nimenomaan, paljon. Ei vaimo vaadi minua tekemään hikihatussa töitä, kaikki on oma-ehtoista.
- Onnellisuus on tärkein mittari.
- Tärkeää on että molemmilla on perhe-lähtöinen ajattelutapa, molemmat tekevät asioita perheen puolesta. Asioita toisilleen. Kaikki työ on suhteellista. Kaikki on suhteellista.
- Sen olemme huomanneet, että kun kumpikaan ei vaadi toiselta, niin sitten kun toinen tekee toisen Puolesta minkä tahansa asian, niin siitä asiasta on Oikeasti Kiitollinen toiselle. Siitä Tulee Hyvä Mieli Kun Huomaa Että Toinen On Tehnyt Toisen Puolesta Jonkin Asian.
Olemme olleet jo pitkään yhdessä, mutta silti me kiittelemme toisiamme usein.
Kun siis mies ja nainen kohtaavat hiekkarannalla...
He juoksevat toisiaan kohden ja lopulta törmäävät...
Tätä ennen kumpikin ovat olleet täysin itsenäisiä olentoja. Esimerkiksi minä, itse, olin monta vuotta sinkku ennen kuin naiseni tapasin. Osasin jo tehdä kaiken itse, olin opiskellut, olin töissä, asuin omassa asunnossa, siivosin, tiskasin, lakaisin, pesin pyykit, huolsin auton, maksoin vuokran... Oli pakko tehdä kaikki jo silloin itse.
Kun siis naiseni tuli minun elämääni ja me törmättiin hiekkarannalla, tuli nainen minun elämääni, ei tekemään noita asioita, mitä minä olin jo koko elämäni tehnyt. Vaan että me olemme yhdessä. Minun työtaakka ei ole helpottanut yhtään, ja miksi pitäisikään. Enhän voi ketään vaatia tekemään sitä, mikä jo elämään kuuluu valmiiksi tehtäväksi, itsestään täytyy miehen pitää huolta.
Vaimoni siis on. Me elämme yhdessä. Se on niin yksinkertaista.
Myös naisella on ollut oma itsenäinen elämä ennen kuin miehen kohtaa. Nainen on hoitanut siihen asti kaiken yhtälailla itsenäisesti.
En ole naiseni elämässä antaakseni hänelle lisää työtä, vaan tahdon antaa hänelle jotakin vallan muuta, minut.
Ei nainenkaan ole tullut minun elämääni antamaan minulle lisää työtä, vaan olemaan minun kanssani.
Tilanne on se että juoksimme hiekkarannalla ja törmäsimme yhteen. Ei kummankaan elämä siitä helpotu, mutta muuttuu moninkerroin mukavammaksi. Ei ole sellaisia töitä, joita yhtä-äkkiä antaisikin toiselle tehtäväksi ja itse ei enää niitä tekisi. Toki on asioita joita voi tehdä yhdessä, silloin ne työt ovat kaksin helpompia.
En voi asettaa vaimolleni yhtään omia töitäni hänen tehtäväksi, pesen omat pyykit, omat astiat, teen oman ruuan. En voi asettaa niitä vaimoni tehtäväksi. Jos minä niin tekisin, minä käskisin ja määräisin. Miksi minä, joka ennenkin jouduin tekemään kaiken itse, yhtä-äkkiä omat tehtäväni työntäisin vaimolle. Ikään kuin olisi jotakin tehtäviä elämässä jotka voisi tuosta vain toiselle siirtää. Ei kukaan voi siirtää omia tehtäviään toiselle.
Ja miltä se tuntuu, kun puolisosi antaisi yhtä-äkkiä sinulle jonkin oman tehtävänsä, sehän tuntuu pahalle.
En minä sano että en tulisi toimeen ilman vaimoani, koska hän pesee pyykkini tai tekee ruuan ja että ilman vaimoa ne hommat eivät enää toimisi. Ei niin. Ei vaimo ole sitä varten. Ei vaimo ole minun palvelijani.
Minä sanon niin, että en tulisi toimeen ilman vaimoani, koska vaimon kanssa on hyvä olla. Vaimo on onnellista elämää varten, yhteiseloa varten aivan kuin mies on vaimolle yhtälailla. Ei siis mikään ”orja”.
Ennen olin 8 tuntia töissä ja tulin yksi kotiin, tein ruuan ja tarvittaessa siivosin ja pesin pyykit. Nyt elämäni on aivan samanlaista, paitsi että elämässä on paljon enemmän makua koska on elämänkumppani. Kaikkien noiden tehtävien jälkeen pystyy kunnolla rentoutumaan ja pitämään hauskaa ja elämään.
En minä voi sitoa vaimoani mihinkään. Vaimo on vapaa tekemään mitä tahtoo. Itsekin olen vapaa tekemään tahtoni mukaan.
Tässä on se lähtökohta.
En koskaan sano vaimolle että peseppä pyykit. Tai että teeppä ruokaa. En koskaan. En sano että siivoa roskat. En sano milloinkaan.
Aina varaudun tekemään kaiken itse, onhan ne kaikki minun omia sotkuja, minun omia tarpeita.
En voi antaa niitä toisen tehtäväksi. Se ei olisi reilua.
- Ikävä kyllä monen nykymiehen mieleen on iskostunut ns. tasa-arvo, ja epäilenkin vahvasti että tätä kirjoitusta jotkut miehet alkavat kritisoimaan, että miksi minä suostun ns. ”orjaksi”. Tuleehan minun palkkatuloista meidän perheen elanto, teen työtä 8 tuntia päivässä, joskus enemmänkin. Jos hyvän naisen mies tahtoo saada ja onnellisen liiton, niin miehen on tehtävä mitä miehen on tehtävä. Jos mies katsoo että on hänen asiansa tuoda perheelle leipä, niin silloin asia on niin. Mutta siltikään yhtään mitään velvollisuutta vaimolla ei ole pestä minun pyykkiä. Mies ei voi sanella naisen velvollisuuksia, eikä nainen miehen velvollisuuksia. Ainoastaan nainen voi määritellä omat velvollisuutensa ja mies omansa.
- Myös. Joku saattaa sanoa, että kun mies tuo leivän perheelle, niin vaimon pitää hoitaa puolestaan koti. Mutta sehän on juuri vaimon velvoittamista. Eihän kukaan miestäkään pakota töihin. Velvoittaminen ja pakottaminen ovat pahoja asioita. Molemmilla puolisoilla on vapaus tehdä kuten he haluavat. Jos olisi niin, että kumpikaan ei kävisi palkkatöissä, niin silloin he tahtovat tulla vähällä toimeen. Ja silti olisivat onnellisia.
- Olen onnellinen nykytilanteessa. Se raha mikä perheeseen tulee, riittää meille. On vapaa-aikaa, yhteistä nimenomaan, paljon. Ei vaimo vaadi minua tekemään hikihatussa töitä, kaikki on oma-ehtoista.
- Onnellisuus on tärkein mittari.
- Tärkeää on että molemmilla on perhe-lähtöinen ajattelutapa, molemmat tekevät asioita perheen puolesta. Asioita toisilleen. Kaikki työ on suhteellista. Kaikki on suhteellista.
- Sen olemme huomanneet, että kun kumpikaan ei vaadi toiselta, niin sitten kun toinen tekee toisen Puolesta minkä tahansa asian, niin siitä asiasta on Oikeasti Kiitollinen toiselle. Siitä Tulee Hyvä Mieli Kun Huomaa Että Toinen On Tehnyt Toisen Puolesta Jonkin Asian.
Olemme olleet jo pitkään yhdessä, mutta silti me kiittelemme toisiamme usein.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"En voi asettaa vaimolleni yhtään omia töitäni hänen tehtäväksi, pesen omat pyykit, omat astiat, teen oman ruuan. En voi asettaa niitä vaimoni tehtäväksi."
"En minä sano että en tulisi toimeen ilman vaimoani, koska hän pesee pyykkini tai tekee ruuan ja että ilman vaimoa ne hommat eivät enää toimisi."
Siis kummin se on??
Itse laitat ruokasi ja peset pyykkisi vai vaimoko sen tekee.Kumpaakin väität tapahtuvan.
"Siis kummin se on??
Itse laitat ruokasi ja peset pyykkisi vai vaimoko sen tekee.Kumpaakin väität tapahtuvan."
- Kyllä. Vastaus on kyllä. Kumpaakin tapahtuu.
...ajattelee minun miesystäväni. =)
Ja tottahan se on, että itsenäisinä yksilöinä meidän on pysyttävä, vaikka olemmekin yhdessä.
Minulla on vielä ollut semmoinen ehkä vähän vanhanaikainen kuva että nainen usein on päävastuussa kodin huolehtimisesta, siis ruuanlaitosta, pyykinpesusta, siivouksesta ja semmoisesta. Mies ei ole lainkaan samaa mieltä kanssani ja ihmetteli, mistä sain päähäni esim. sen että se on "ongelma" kun hän ei tykkää monista ruuista tai mausteista joita minä rakastan.
Koska eihän minun tarvitse hänelle laittaa ruokaa, hän osaa sen itse jos haluaa syödä jotain muuta!
Pesin ja viikkasin hänen pyykkinsä, sitä hän ihmetteli ja melkein nolona sanoi, että eihän se minulle kuulu. Pesen kyllä hänen vaatteitaan edelleen koska minähän en vajaita koneellisia pyöritä, mutta järjestäköön vaatekaappinsa itse. =)
No, sitten asian toinen puoli. Mies tosiaan osaa oikeastaan tehdä kaiken minkä minäkin kotona. Mutta lisäksi hän huoltaa ja korjaa autoni ja huolehtii melkein kaikesta kodin tekniikasta. Mistä meikäläinen ei ymmärrä mitään! Antenneja asentaessaan jotta minä(kin) pääsen surfaamaan netissä ja katselemaan tv-kanavia hän on nyt oikeastaan ollut töissä myös työpäivänsä jälkeen. Siitä huolimatta hän ei IKINÄ vaadi tai edes pyydä, että tekisin ruuan valmiiksi, kävisin kaupassa kun hän ei ole ehtinyt ja tarvitsee jotain, tai mitä tahansa... Tottahan minä pyytämättäkin teen jos älyän =) mutta joskus ihmettelen mistä tämmöiset miehet oikein tulevat... Sanotaan että olen loikonut iltapäivän ja illan sohvalla enkä jaksanut edes astianpesukonetta tyhjentää, hän on stressannut työasioiden parissa tai vaikka nyt sitten autoni kimpussa iltayhteentoista asti - ei varmasti moitteen sanaa kuuluisi kun hän astuu siivoamattomaan keittiöön!
Häpeän kyllä moittimattakin. Eniten hävettää, kun en itse osaa olla yhtä suurisydäminen.
Kiitos vastaamisesta.