Osaatko neuvoa?

Meinasin pitkän suhteen omaavana antaa neuvoja, mutta sitten muistin, että on omassakin suhteessa "kriisi" meneillään, enkä ole vielä keksinyt ratkaisua siihen. Joten jätänpä neuvomatta. Palaan asiaan myöhemmin.

Sitä vaan tulee aina siihen tulokseen että siihen on syy miksi on näinkin kauan yhdessä oltu ja hoksaa että haluaa olla jatkossakin :)

Että on koitettu ottaa oppia niistä vaikeista paikoista, opetella riitelemään repimättä ja loukkaamatta. Ei ole muuten helppoa, eikä voi väittää että olis opittu täysin vieläkään.
Mutta aiheestahan on kirjoitettu ihan hyviä ja ajatuksia herättäviä opuksia hyllymetreittäin, ja täältäkin löytyy jokunen hyvä tiivistelmä:
http://www.vaestoliitto.fi/yksilo-ja_pariterapia/artikkeleita

Nev

Ei tohon ihan yks selitteistä vastausta ole..toisen huomioon ottaminen, rakastaminen sellaisena kuin on,kunnioittaminen ym. noi on niitä perusjuttuja mitkä täytyy toimia. Joskus kun ollaan riidelty niin toinen tekee aloitteen sopimisesta (meillä yleensä vaimo kun tietää millanen jääräpää olen) kunhan pystyy puhumaan vaikeista asioista toiselle ja kuuntelemaan myös toista osapuolta ja olemalla rehellinen ja antamalla toiselle osapuolelle ns. omaa aikaa. Oikeastaan meillä on nyt eka kriisi ja ollaan oltu sentään 20vuotta yhdessä. Vaimo vaan haluaa miettiä elämäänsä mikä on tärkeää ym. koska hänellä on tapahtunut kaikenlaista esim.sairauksia ja lähellä piti tilanteita n. 5vuotta sitten ja ne alkaa vasta nyt vaivata. Ja mä en taas ymmärrä miks sitä sit tarttee miettiä enää kun ne on ohi ja kaikki ok. Ei sentään eroa halua vaan rakastaa/haluaa olla kanssani mutta tarttee vaan miettiä omaa elämäänsä..Siinä sitä sit mulla on ihmettelemistä kun ei tiedä miten auttais eikä kait oikein voi auttaakaan muutakuin olemalla oma itsensä ja läsnä tarvittaessa ja antamalla omaa aikaa hänelle mutta mistä sitäkin tekee kun työ taas täyttää hänen elämän, onneksi sentään huomaa sen itse. Kannattaa puhua ennenkuin päästää kriisin liian pitkälle!!

Mielestäni pitkän parisuhteen salaisuus on siinä, että kumpikin osaa kuunnella ja keskustella asioista. Monet parisuhteet kaatuvat siihen kun asioista ei puhuta, vaan asiat pidetään sisällään ja niiden annetaan painaa...Asiat eivät selviä koskaan itsekseen vaan niistä pitää oppia puhumaan. Kuunteleminen on myös hyvä taito, sillä ei riitä, että antaa toisen vain puhua, vaan pitää myös todella osata kuunnella toista ja olla kiinnostunut aidosti siitä mitä toisella on sanottavanaan.
Näillä pääsee jo pitkälle, mutta kyllähän pitkään ja hyvään parisuhteeseen tarvitaan paljon muutakin! Rakkautta, ystävyyttä, joustavuutta, myötätuntoa, ymmärrystä, luotettavuutta, tasavertaisuutta, anteeksiantoa ja yhteisiä unelmia!
Muista, että elämä ei ole niinkuin elokuvissa. Rakkauden eteen pitää myös tehdä töitä!

Mun mielestä vuoden suhde on ihan alussa vielä..Eli tuntuu aika omituiselta että jo vuoden jälkeen kyllästyttää? Ehkä se normaali arki alkaa vasta sitten (riippuu tietysti siitä miten nopeasti muuttaa yhteen asumaan) ja olisko se ongelman ydin siinä? Siis että pitäis vaan selvitä siitä normaalista arjesta sen ensihuuman loputtua?