Mieheni rakastui naiseen työpaikaltaan. Tämä nainen on hieman nuorempi, kaunis, älykäs, urallaan menestyvä. Hänellä on kaksi lasta, harrastaa urheilua kuten miehenikin, pitää muutenkin samoista asioista. Varmaan myös seksiasioissa, veikkaisin. Mitä minä voin enää sanoa? Tuo nainen on kaikessa minua parempi ja mitä ilmeisimmin sukulaissielu mieheni kanssa. Tunnen mieheni sentään hyvin, vaikka en häntä ymmärräkään aina. Hän ei rakastuisi kehen tahansa ja hän on sentään tuntenut paljon naisia elämänsä aikana.
pitäisikö luovuttaa
Näinkö se käy?
51195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Tuo nainen on kaikessa minua parempi... ", "Tunnen mieheni sentään hyvin... ...Hän ei rakastuisi kehen tahansa..."
Jos se oikeasti on noin, niin sitten sinulla ei ole vaihtoehtoja. Teet mitä tahansa, luovutat tai et, niin miehesi menee jos on oikeasti naiseen rakastunut. Sorry.
todellakin on? Ensinnäkin (alkuperäiselle kirj) et taatusti ole huonompi kuin uusi! Valitettavasti suhteessa voi "kasvaa erilleen" ja haluta elämältän muuta kuin kuviteltiin. Toisaalta näin "kakkosena" väittäisin, oman kokemukseni kautta, että perhe on kultaakin kalliimpi! (enkä nyt todellakaan ollut itse se kulta, hah) Pidä kiinni, jos on mistä pitää, mutta älä syytä itseäsi!
Älä menetä toivoasi. Nainen voi vaikuttaa hyvältä, mutta miehesi huomaa, että kukaan ei ole täydellinen. Sinussa on jotain mielenkiintoista, koska hän on joskus alkanut suhteeseen kanssasi. Odota ja katso.
ei halua että omaisuus ja perhe hajotetaan,useimmin on kysymys omaisuudesta ja ei halua erota.Kylmä totuus ja koskaan ei voi toisesta ihmisestä sanoa esm.mieheni tai vaimoni,sillä kukaan ei omista ketään.Kakkoset saa aikaan että mies alkaa inhota sitä kenen kanssa elää ja kaikki hyvä näkyy kakkosessa.Mutta kakkoset harvoin myös haluaa elää miehen kanssa koko elämää,olis liian raskasta vielä olla ero terapeuttina.Joka tapauksessa mies voi pahoin jos jatkaa pitkäaikasta suhdetta kakkoseen.
Ennemmin kuin kyselet "Pitäisikö luovuttaa?" voisit pohtia "Tarvitsenko miestä, joka on rakastunut toiseen?".
Niin, miksi haluaisit sitoa itseesi mieheesi, jos hän on kerran rakastunut toiseen? Eikö sinusta tuntuisi, että säilyttäisit omanarvontuntosi, jos jättäisit miehesi?
Jos kuitenkin päätät lähteä "taisteluun", niin mieti tarkkaan. Mitä mahdollinen suhteenne jatko toisi?
- Hän kaipaisi toista, vaikka olisi kanssasi?
- Sinä et ehkä halunnutkaan häntä, vaan et vain halunnut menettää häntä (jollekin, joka on mielestäsi sinua parempi)?
- Halusit toteuttaa rakkauttasi häneen jatkossakin, vaikket mitään saisikaan takaisin?
- Halusit todistaa olevasi parempi, kun hän valitsi sinut? (Tuntisitko oikeasti itsesi paremmaksi?)
-jne...
Ole raatorehellinen itsellesi ja mitään toivomatta mieti, voisiko teidän suhteenne oikeasti jatkua tämän jälkeen?
Minusta roikkuminen epätoivoisessa suhteessa on säälittävää ja itsetuhoista, mutta siitä vain, jos itsetuntosi ei ole sinulle kallis!