Hei, olen ollut aviossa nykyisen mieheni kanssa vähän yli vuoden.
Hänellä..ja itsellänikin on rankka elämä kaikkine ongelmineen takana.
Avioiduttuamme, mieheni oli toisella paikkakunnalla työssä; asuimme kaupunkiasunnossa, mutta haaveilimme aina maalle muutosta.
Maaliskuussa vihdoin pääsimme maalle muuttamaan; voi sitä ihanuutta.Silloin mieheni oli töissä jo kotikaupungissamme.
Ongelmana avioliitossamme..ja sitä ennen oli mieheni "tuurijuominen".
Hän lähti usein jo seurustelun alussa viik.lopuiksi juomaan..ei aina.
Hän asettui, menimme naimisiin ja sama rumba jatkui, ei aina, mut aika-ajoin.
Nyt ollaan siis oltu naimisissa yli vuosi, asuttu maalla yli 5 kk ja hyvin on mennyt, ilman viinanpirua..kunnes viimeviikonloppun ja juuri äsken; mies otti ja lähti omille teilleen ja juomaan.
Selvinpäin viikolla hän on hiljainen,mutta kiltti,rakastava, käy töissä, ja meillä on kaikki ok. Kesä ja koko maalla-asumisaikamme on ollut mahtavaa, mutta viikko sitten alkoi taas tämä ryyppäämän lähtö.
Onneksi poikamme ovat jo aikuisia, eivätkä asu enää kotona, mutta minua ärsyttää, kun en itse käy missään ja mies pitää itsestäänselvyytenä(kuten ennenkin), etten minä lähde mihinkään vaan olen kotona, mutta itse menee ja on millon missäkin.
Jos asioista puhuttais etukäteen ja hän sanois menevänsä, ei siinä mitään, mut nytkin oli muita suunnitelmia ja taas se lähti.
Sanoin, ettei ole asiaa ennen sunnuntaita kotia, ja sit en oo paikalla.
Se vaan hoki, että olet vaimoni ja rakastan sinua.
Aiemmin hän on ollut uskoton,(vuosia sitten) nyt tiedän melko varmasti, ettei ole siitä kyse vaan viinasta ja "vanhoista juomakavereista"!!!(Mielestäni hän on yliriippuvainen minusta,siksi tiedän, ettei kyse ole toisesta naisesta!)..tai niin uskon tietäväni.Tiedän, missä hän on, mut en voi sietää niitä paikkoja ja sen vanhoja ryyppykavereita!!
Miksi hänelle ei enää ole tärkeää se mitä toivottiin kovasti ja miksi hänen pitää aina langeta juomaan??!!!Tätä hoen itselleni.
En aio katsoa enää tätä paskaa; krapulassa yrittää hyvitellä ja lupaa kuun taivaalta ja kun luulee saavansa anteeksi, sit on taas sama edessä..nyt 2 viik.loppuna peräkkäin..
Siis tästäkö se taas alkaa se alamäki??
Jos vastaavia kokemuksia teillä joillakin, kertokaa asiallisia neuvoja, miten olette toimineet.
En aio enää tässä iässä antaa kenenkään pitää itseäni pellenä ja itsestäänselvyytenä, mut tietysti rakastan miestäni; ei hän paha mies ole, hyvä ja ahkera, mut kun joku "vanha tuttu" soittaa nyt taas alkoi yhtä-äkkiä tämä viik.loppujuominen...
Mitäs tekisin..tai mitä tekisitte tilanteessani?
Vain asiallisia kommentteja, kiitos!
Hänellä..ja itsellänikin on rankka elämä kaikkine ongelmineen takana.
Avioiduttuamme, mieheni oli toisella paikkakunnalla työssä; asuimme kaupunkiasunnossa, mutta haaveilimme aina maalle muutosta.
Maaliskuussa vihdoin pääsimme maalle muuttamaan; voi sitä ihanuutta.Silloin mieheni oli töissä jo kotikaupungissamme.
Ongelmana avioliitossamme..ja sitä ennen oli mieheni "tuurijuominen".
Hän lähti usein jo seurustelun alussa viik.lopuiksi juomaan..ei aina.
Hän asettui, menimme naimisiin ja sama rumba jatkui, ei aina, mut aika-ajoin.
Nyt ollaan siis oltu naimisissa yli vuosi, asuttu maalla yli 5 kk ja hyvin on mennyt, ilman viinanpirua..kunnes viimeviikonloppun ja juuri äsken; mies otti ja lähti omille teilleen ja juomaan.
Selvinpäin viikolla hän on hiljainen,mutta kiltti,rakastava, käy töissä, ja meillä on kaikki ok. Kesä ja koko maalla-asumisaikamme on ollut mahtavaa, mutta viikko sitten alkoi taas tämä ryyppäämän lähtö.
Onneksi poikamme ovat jo aikuisia, eivätkä asu enää kotona, mutta minua ärsyttää, kun en itse käy missään ja mies pitää itsestäänselvyytenä(kuten ennenkin), etten minä lähde mihinkään vaan olen kotona, mutta itse menee ja on millon missäkin.
Jos asioista puhuttais etukäteen ja hän sanois menevänsä, ei siinä mitään, mut nytkin oli muita suunnitelmia ja taas se lähti.
Sanoin, ettei ole asiaa ennen sunnuntaita kotia, ja sit en oo paikalla.
Se vaan hoki, että olet vaimoni ja rakastan sinua.
Aiemmin hän on ollut uskoton,(vuosia sitten) nyt tiedän melko varmasti, ettei ole siitä kyse vaan viinasta ja "vanhoista juomakavereista"!!!(Mielestäni hän on yliriippuvainen minusta,siksi tiedän, ettei kyse ole toisesta naisesta!)..tai niin uskon tietäväni.Tiedän, missä hän on, mut en voi sietää niitä paikkoja ja sen vanhoja ryyppykavereita!!
Miksi hänelle ei enää ole tärkeää se mitä toivottiin kovasti ja miksi hänen pitää aina langeta juomaan??!!!Tätä hoen itselleni.
En aio katsoa enää tätä paskaa; krapulassa yrittää hyvitellä ja lupaa kuun taivaalta ja kun luulee saavansa anteeksi, sit on taas sama edessä..nyt 2 viik.loppuna peräkkäin..
Siis tästäkö se taas alkaa se alamäki??
Jos vastaavia kokemuksia teillä joillakin, kertokaa asiallisia neuvoja, miten olette toimineet.
En aio enää tässä iässä antaa kenenkään pitää itseäni pellenä ja itsestäänselvyytenä, mut tietysti rakastan miestäni; ei hän paha mies ole, hyvä ja ahkera, mut kun joku "vanha tuttu" soittaa nyt taas alkoi yhtä-äkkiä tämä viik.loppujuominen...
Mitäs tekisin..tai mitä tekisitte tilanteessani?
Vain asiallisia kommentteja, kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vierestä seuranneena voin sanoa että ainakaan helppoa tietä et ole valinnut. Kaverinani on pari "tuurijuoppoa" jotka ovat myyneet omaisuutensa viinanhimossa. Voivat olla useamman vuoden selvänä ja tehdä töitä kuin hullut. Sitten iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta viinapiru ja talo lähtee pokeripelissä. Sen jälkeen taas yritetään järjestää elämää kunnes taas retkahdus.
Pelkään pahoin että olet tässä samassa kierteessä. Näillä kokemuksilla en lähtisi itse samaan kelkkaan "tuurijuopon" kanssa. Huonossa tapauksessa aviopuoliso tekee saman virheen eli tarttuu pulloon. Aseta edes rajat juomiselle ja kiikuta "poika" kotiin reissuilta, niin oppii rouvan pelkoa.
Huumeorjuus on pirullisimpia tauteja joita voi olla! Mutta siita paasee eroon. Se tosin vaatii hyvin paljon seka sinulta etta mieheltasi. Passita hanet, heti tultuaan ryyppyreissulta, AA kerhoon. Joko yksin tai te yhdessa.
Jos todella haluat jatkaa yhteiseloa hanen kanssaan on parasta etta viet hanet kadesta sinne. Jos se on 100km.n paassa niin ei haittaa. Lahdette vain aikaisemmin kotoa.
Alussa sinne taytyy menna vahintaan kolme-nelja kertaa viikossa. Ehka kuukauden parin jalkeen voi kertoja vahentaa kahteen viikossa. Puolen vuoden jalkeen vain yhden kerran viikossa saattaa riittaa. Mutta sita yhta kertaa ei sa pudottaa. Sinne on mentava jatkuvasti!
Aina loytaa tekosyita miksi ei menisi: ajomatka maksaa liian paljon, ei ole aikaa, ei jaksa, ei sovi tyorytmiin, jne. jne.. Mutta ajatelkapa vaihtoehtoa: Viikonlopun juopottelut maksavat myos, alkoholin poistuminen monen viinapaivan jalkeen vahentaa tyotehoa vaikka olisikin tyopaikalla, se tuhoaa aivoja jolloin tyokyky vahenee vuosissa, alentaa elamantasoa, listaa voisi jatkaa loppumattomiin.
Niin etta sen orjuuden voi poistaa mutta se vaatii alussa paljon teilta kummaltakin. Sina naytat olevan se vahvempi osapuoli joten ala sorru miehesi tyhjiin lupauksiin. Niilla, kuten olet saanut huomata ja jokainen tietaa, ei ole yhtaan mitaan painoa.
olin 12 vuotta naimisissa samanlaisen kanssa ja voin sanoa että ei se siitä muuksi muutu. kyse ei ole edes sinusta vaan hänen suhteestaan alkoholiin. luulin aluksi että minä olen syypää muuta nyt kun olemme olleet 8 vuotta erossa ja hänellä on ollut uusi suhde noin 4 vuotta eikä hän kohtele tätä uutta sen paremmin . ota siis etäisyyttä asiaan ja ala elää omaa elämää koska jokainen ansaitsee onnea ja kunnioitusta omaa itseään kohtaan.
Tälläisessa tilanteessa on tärkeää katsoa, kuinka paljon sinä itse mahdollistat toisen juomista.Jos juomisella ei ole mitään seurauksia, niin sama peli jatkuu aina vaan. Mies luottaa siihen, että olet kotona, kun hän palaa reissuiltaan, eikä pieni riita asiasta merkitse hänelle mitään. Jos vielä hyysäät ukkoa ryyppyreissujen jälkeen, esimerkiksi käsket vaihtamaan puhtaat vaatteet ja peset haisevat, syötät ja juotat ja touhuat hänen ympärillään. Motkotat, mutta silti huolehdit yhdestä ja toisesta asiasta, niin silloin mahdollistat juomista. Tietenkään et ole juomiseen syypää,se on tärkeää muistaa, mutta mietippä teetkö juomisen helpoksi? Miten mies reagoisi, jos itse lähtisit vaikka sukuloimaan samaan tyyliin, kuin mies reissuillensa? Yleensä paljastuu, että puolisoilla onkin eri säännöt, toinen on antanut itselleen luvan tehdä mitä huvittaa ja toinen ( yleensä nainen )saa olla asioiden päävastuukantajana.Vaikeinta tilanteessasi on luultavammin epävarmuus. Millaiseksi tulevaisuus muodostuu miehen juomisen takia ja onko edessä mahdollisesti vielä huonommat ajat? On hyvä, että mietit asioita jo nyt, etkä vasta miehen kymmenen ryyppyvuoden jälkeen. Millaisen tulevaisuuden itse haluat itsellesi? Kun tartut asiaan heti alkuvaiheessa, voit vielä saada jotain muuttumaankin. Ja päinvastoin: mitä enemmän mies saa opetella juopporutiinia, sitä vaikeampaa niistä on myöhemmin irrottautua. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin se, että ajattelet ensisijaisesti itseäsi ja omaa tulevaisuuttasi, miehesi itse päättää omasta puolestaan, haluaako hän kuulua siihen mukaan. Asiasta kannattasi myös keskustella silloin, kun teillä on menossa ns. normaali elämänrytmi. Miehen krapulapäivinä keskustelua kannattaa välttää, koska silloin luvataan asioita, joilla ei ole katetta. Pidä huolta itsestäsi.