Olen matkalla ja lupasin poikaystavalleni etta reissusta tultuani kerron, etta jatkammeko yhdessa vai emme. Han tietaa etta haluaisin pitaa taukoa, mutta han vain sanoo etta joko nyt ollaan yhdessa tai sitten ei koskaan!
Kamala tilanne, koska kumminkin rakastan hanta ja han minua. Reilu 2 vuotta jo takana, kaksi yhteista kissaa ja kamalasti yhteisia ystavia...
Olen nimittain viela siina iassa, etta menojalkaa aina silloin talloin vipattaa eika perheen perustaminen viela kiinnosta ( ihan viela ). Hetken kun viela saisi menna ihan oman mielen mukaan...
Mutta eihan sita voi toista pakottaa odottamaan, etta palaan hanen luokseen. Ja tiedan, etta jossain valissa haluaisin palata takaisin!
Olemmekin lahes taydellisia toisillemme.
Mita pitaisi tehda, jaada hanen luokseen ja katua nyt VAI lahtea nyt ja katua myohemmin?
Kamala tilanne, koska kumminkin rakastan hanta ja han minua. Reilu 2 vuotta jo takana, kaksi yhteista kissaa ja kamalasti yhteisia ystavia...
Olen nimittain viela siina iassa, etta menojalkaa aina silloin talloin vipattaa eika perheen perustaminen viela kiinnosta ( ihan viela ). Hetken kun viela saisi menna ihan oman mielen mukaan...
Mutta eihan sita voi toista pakottaa odottamaan, etta palaan hanen luokseen. Ja tiedan, etta jossain valissa haluaisin palata takaisin!
Olemmekin lahes taydellisia toisillemme.
Mita pitaisi tehda, jaada hanen luokseen ja katua nyt VAI lahtea nyt ja katua myohemmin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minkä ikäisiä olette?
Tiedän miten inhottavaa on olla tuollaisen ratkaisun edessä etenkin jos toinen painostaa. Suhteen pitäisi edetä luonnostaan omalla painollaan...
Mielestäni sinun kannattaisi poikaystävällesi kertoa että et haluaisi vielä sitoutua, haluat katsella maailmaa.
Voihan olla että sitten parin kolmen vuoden päästä kun olet sinkkuilusta saanut tarpeeksesi, törmäätte ja suhteenne leiskuu entistä enemmän. Nuo vuodet on ikään kuin kurkistus sinne aidan toiselle puolelle että onko se ruoho siellä vihreämpää vai ei. Jos ette ole aiemmin seurustelleet, voitte huomata tulevista suhteistanne sen kuinka epäsoveliaat todella olittekaan toisille tai päinvastoin!
Nuoruudessa todellakin kannattaisi kokea ja kokeilla. Ei ainakaan jälkeenpäin kaduta sitten...
Mutta toisaalta haluatko uhrata hyvän suhteen?
Uskallatko ottaa riskin?
Jos olet löytänyt ihmisen jota todella rakastat, ja joka rakastaa sinua, olet todella onnekas! Kaikilla ei näin ole! Toiset menettävät rakkaitaan siksi ettei vastapuoli enää rakasta...
Toisaalta jos miehesi rakastaa, hän kyllä antaa sinulle vapautta ja tilaa, ei hänkään saa harrastaa minkään tyylistä kiristystä.
Mitäpä jos ette eroaisi, pyytäisit että saisit olla enemmän aikaa yksinäsi, kavereinesi... ja että kerrot sitten kun tunnet olevasi valmis, sitten kun tiedät mitä todella haluat!
Vaikka paljon siltä kuullostaakin, niin tarkoitukseni ei ole saattaa teitä erilleen.
Teit mitä teit, niin muista, se on oikein! Ei sitä kannata muilta kysellä, tee niin kuin tunnet! =)
Mina olen 21-vuotias ja poikaystava on 28. Yhdessa ollaan asuttu tosiaan pari vuotta...
Olen kylla taysin kahden vaiheilla tassa asiassa... Olisi helppo jaada turvallisesti paikoilleen, mutta toisaalta maailma on taynna uljaita uroksia joihin haluaisi tutustua.
Olen kylla nuoruutta elanyt taysilla, mutta silti tuntuu ettei viela pystyisi jaamaan paikoilleen.
Poikaystavani on kylla kamalan kiltti ja joustava, mutta viettelys olisi suuri lahtea...
Vaikea tilanne. Saa nahda miten kay...
Kiitos neuvoista :)
Olla huora? Oletko oikeasti niin kyrvän perään? Toivon ettet olisi tavannut nykyistä kaveriasi ikinä, sinunlaisesi eivät muutu.
Jos tuollaisia kyselet, olet jo tehnyt päätöksen. Nykyinen ei ole oikea sulle. Miksi otit niin tylsän. Olisit ottanut naisten hakkaajan.
Vai olisiko syynä juuri miehesi liiallinen joustavuus? Ehkä olet huomaamattasi oppinut siihen että hän joustaa ja antaa sinun tehdä mitä haluat.
Entäpä jos miehesi olisi tiukempi suhteesi? Olisiko sinulla todellisuudessa haluja lähteä hänen viereltään?
Sinun kannattaa miettiä että pystytkö todella kestämään ettette palaa enää yhteen jos lähdet, sen että jos hän löytää toisen? Sen ettet koskaan löydä hänen kaltaistaan?
Musta tuntuu, etta huoran leimaa mulle ei voi laittaa, mutta muuten vieraat miehet kiinnostaa.
Makin toivon, etta en olisi VIELA tavannut nykyistani. Vasta myohemmin sitten...
Ai, etta miksi otin niin tylsan?
No kaikki edelliseni ovat olleet taysia mulkvisteja, joten uskoin vierelleni sopivan ihmisen joka ei olisi naisten hakkaaja tai muuten vaan kusipaa.
Mutta kai minun luonteeni sitten kaipaa haastetta tai jotain vastaavaa. En tieda.
Olen kovasti miettinyt juuri noita kysymyksia...
Uskon, etta vikaa on enemman juuri minussa kuin nykyisessani.
Toki molemmissa on "vikaa", ei tallaisia tilanteita kai muuten tulisi.
Taidan olla vahvasti jonkin asteisen tauon kannalla. Kokonaan en haluaisi aarteestani luopua... Olipas jotenkin holmosti ilmaistu, mutta kuitenkin.
2 vuotta takana ja muija lähti "elämään". Hän oli mulle kaikkeni ja silti vieraat vedätti. On aivan järkyttävä fiilis kun ajattelee niitä uusia. en usko enää rakkauteen. aika kyyniseksi olen tullut naisia kohtaan teillä taitaa olla se punainen valo sisään rakennettuna? Tiedät sen itsekkin ettet palaisi enää hänen luokseen.
Taytyy olla aika ihmemies, jos onnistuisi olemaan kaikilla osa-alueilla parempi kuin nykyiseni.
En usko etta sellaista miesta loytyy ja haluaisin palata sitten takaisin... Ja ilmeisesti se olisi mahdotonta (oletan).
Juuri nyt vain haluaisin menna!
Huh huh.
No mutta...
Ala sa meneta uskoasi rakkauteen, maailmassa on paljon sellasia naisia, jotka on fiksuja (toisin kuin mina) eika paastaisi aarteita kasistaan...
Että jos nykyisesi suuttuu sulle kun olet hylkäämässä hänet tai jälkeenpäin aloittaa lämmittämään jotain teidän yhteistä ystävätärtä,tai jotain muuta sellaista ihmistä ketä olet pitänyt uhkana parisuhteellenne. Oletko valmis katsomaan vierestä (tai kauempaakin) kuinka nykyisesi voi rakastaa muitakin kuin sinua? "Kokemuksia" riittää maailmassa, mutta kunnon parisuhdetta on vaikea rakentaa joten koita vaikka aluksi kerran vierasta ja jos tulee pahamieli edes kerran niin tiedät mitä se tarkoittaa. Kertoahan ei tarvitse jos näin päättää.
Joo, kylla me ollaan paljon aiheesta keskusteltu...
En usko etta poikaystavani kayttaytyisi niin lapsellisesti, etta alkaisi ystaviani vokottelemaan tms.
Tiedan sen, etta tassa maailmassa on hankala loytaa ihmista, jonka kanssa parisuhde onnistuu. Siksi eroaminen hirvittaisikin...
Onneksi nyt vaikuttaisi puhelinkeskustelujen pohjalta sellaiselta, etta pitaisimme taukoa kun Suomeen paasen.
On jo hieman parempi olo :)
Itseasiassa pyysin poikaystavaani kaymaan nailla sivuilla ja lukemaan nama keskustelut.
Luettuaan nama han oli oikeastaan tosi tyytyvainen kun sai asiaan selkoa monelta eri kantilta ja erilaisia nakokulmia mietittavakseen.
Suosittelen muillekin :)
Jos sä rakastat sitä sun miestä ja se sinua, niin miksi lähdet pois jo turvallisesta parisuhteesta ?
Vaarannatte koko suhteen pitämällä jotain taukoja, mitäs jos se sun mies löytää jonkun toisen ja ei enään halua olla sinun kanssasi tai sinä löydät. ?
Omasta kokemuksesta tiedän että tauot eivät auta asiaa vaan siirtää ongelmia tulevaisuuteen!!!
Ja jos sun parisuhde toimii edes jollain tavalla niin eikö kannattais parantaa sitä, eikä lähteä (karkuun) etsimään jotain uutta ja huomata että se vanha oli juuri se oikea. (itse tehnyt tyhmiä varmaan sen 10 kertaa)
Luettuani kaikki keskustelut läpi niin tulin siihen tulokseen, MIKÄ TEITÄ NAISIA RIIVAAAAAA!!!!
Kuten kirjoitit tuolla aikaisemmin että sulla on aarre josta et halua luopua, niin pitääkö sun olla joku HELVETIN merirosvo ja saada lisää, lisää, eikö yksi hyvä mies riitä!!!!!
onko sinun niin vaikea olla yhden miehen nainen?
OLET OUTO! YLEENSÄ AINA ITKETÄÄN KUINKA HUONO MIES JOLLAIN ON MUTTA, SULLA ON HYVÄ JA SILTI HALUAT POIS PARISUHTEESTA! OMITUISTA
Toivon miehesi puolesta että sinä jäät yksin eikä kukaan halua sinua ja miehellesi jos lukee tämän niin toivon että sulla riittää naisia !!!
ihmettelen??????????
jos on jo sen ihanne miehen löytänyt ja molemmat tykkää toisistaan niin mitä ihmettä sitä enää ihmettelee....
Voi kun mäkin saisin joskus just sen tyypin, josta pidän. Kaikki luuserit on vaan aina tyrkyllä!
Haloooooo - jotain rajaaaaaaaaaaa
Mun mielestä ton koko käsitteen "tauko parisuhteessa" joutais heittämään romukoppaan!
Yksinkertaisesti: joko olette yhdessä, tai sitten ette ole.
Ymmärrän kyllä, että ajatus tauosta voi tuntua houkuttelevammalta kuin "varsinainen" ero, mutta mietipä itse, miten se "tauko" käytännössä toteutuisi. Sinä menisit niinkuin tykkäät ja poikaystäväsi odottelisi "varmuuden vuoksi" jos haluatkin joskus jatkaa hänen kanssaan? Olisiko molemmilla lupa tehdä tauon aikana mitä tahansa muiden kanssa? Sopisitteko yhdessä tauon kestosta?
Eihän poikaystävälläsi ole mitään sanavaltaa päätöksessäsi, joten ihan pelkurimaiselta tollasen vaihtoehdon miettiminen vaikuttaa!
Sun pitää nyt vaan pähkäillä ja päättää, haluatko seurustella hänen kanssaan vai et. Tulevaisuudestahan ei kukaan tiedä, joten jos päätät(te) erota, niin eihän se välttämättä lopullista ole. Mutta älä ihmeessä rupea roikuttamaan poikaystävääsi "ehkä"-kuvioissa, ei reilua!
Mielestäni parisuhteessa joko ollaan tai ei olla. Mikään tauko, jolloin saa mennä, tulla ja tutustua uusiin ihmisiin ei mielestäni kuulu parisuhteeseen. Jos toisen täytyy alkaa etsimään itseään uudestaan tai elämään uutta nuoruuttaan niin antaa mennä vaan, itse en ainakaan enää haikailisi perään.
Itsellä saman tapainen tilanne takana, jolloin avokki myös ehdotti taukoa. Olin samaa mieltä kuin miehesi, että saa valita haluaako jatkaa vai ei. Enemmän tilaa olin valmis antamaan mutta tauko ei tullut kysymykseen. Avokki empi asiaa pitkän aikaa ja itse aloin hermostua siihen kun ei osaa tehdä päätöksiä. Eräänä päivänä sanoin, että nyt se päätös on tehtävä, muuten sammuu viimeinenkin rakkauden kipinä. Sanoin itse ensin, että haluan vielä yrittää. Avokki vastasi, että haluaa taukoa ja se ei minulle sopinut, joten se tarkoitti että suhde on ohi. Puoli tuntia "kohtauksen" jälkeen asiaa vielä puitiin, jolloin avokin kanta sitten muuttuikin, että yritetään vielä.
Nyt tästä kulunut useampi kuukausi aikaa ja juteltiin tästä "kohtauksesta" uudemman kerran ja avokki sanoi, että hänelle iski suuri ahdistus kun tajusi että nyt on oikeasti menettämässä miehensä. Myös itsellä oli tällöin suuri menettämisen pelko.
Näiden jälkeen suhde lähtikin uuteen kukoistukseen ja nyt ollaan häitä suunnittelemassa