Kiitos sille koiranulkoiluttajalle 14.10.

Mulla on todella paha olla. Sen takia minä olen tällainen kuin nyt olen. Tuo mitä kerroit entisestä miehestäsi, pätee minun nykyiseen mieheeni. Tosin hänellä ei ole muita naisia, hänellä on vain päihteet mitä en hyväksy ja hän käyttää niitä salaa. Hän ei yritäkään lähestyä minua, ja olen varma, että ainoa syy miksi hän on kanssani, on tuo yhteinen lapsi. Jokainen ihminen tarvitsee läheisyyttä ja ystävällisyyttä toisilta ihmisiltä voidakseen hyvin. Todella pitkään yritin olla hyvällä tuulella ettei täällä riideltäisi, yritin tosi paljon itse vaikuttaa omaan mielialaani ja tämän perheen ilmapiiriin. Nyt sitä pitää positiivisena vain tuo lapsi. Minä en enää jaksa. Itku tuli minulle siitä mitä sanoit, koska totta puhuit. En ole aina ollut tällainen, minä en vain jaksa enää yrittää. En jaksa yksin. Minä olen todella yksin, minulla ei ole ketään kehen voin luottaa, tai edes ketään kenen kanssa voisin hetkeksi lähteä kotoa pois. Jos en mene yksin tai lapsen (tai koiran kanssa), minun on oltava sitten kotona. Minä olen onnellinen sinun puolestasi, että olet saanut jälleen oman iloisen itsesi takaisin. Minäkin haluaisin olla taas se iloinen, nauravainen, positiivinen ihminen, joka olin vielä n.9kk sitten. Silloin ei vielä asuttu mieheni kanssa yhdessä. On väärin sysätä syytä hänen niskoilleen, mutta en voi sille mitään, että hän on latistanut minut aivan lattian rakoon. Hän on niin negatiivinen kuin vain ihminen voi olla ja vain pää sekaisin hauska ja vitsikäs. Minä tyhmä kuvittelin että myös arkielämässä hänessä riittäisi niitä piirteitä, mutta yhteen muuttamisen jälkeen todella pian huomasin, että elämä tuollaisen miehen kanssa on yhtä helvettiä. Minusta on tullut vihainen, surullinen, itkuherkkä, syön suruuni, äksyilen lähes kaikille jotka on vähänkin läheisiä, enkä käy enää ulkona jos ei ole aivan pakko. Olen täydellinen vastakohta sille mitä olin joskus vuosi sitten, kuten jo aikaisemmin kerroin. Olen niin järkyttynyt, että en osaa edes tehdä mitään. Ehkä noin kolmen kuukauden ajan yritin tosiaan itse sisukkaasti olla parempi ja mukavampi ihminen lähimmäisilleni, mutta minä en enää jaksa. Minä en kaunista sanaa kuule keneltäkään läheisistäni, voimani ovat täysin lopussa. Kiitos, että jaksoit lukea.

masentunut? kirjoitti:

Mulla on todella paha olla. Sen takia minä olen tällainen kuin nyt olen. Tuo mitä kerroit entisestä miehestäsi, pätee minun nykyiseen mieheeni. Tosin hänellä ei ole muita naisia, hänellä on vain päihteet mitä en hyväksy ja hän käyttää niitä salaa. Hän ei yritäkään lähestyä minua, ja olen varma, että ainoa syy miksi hän on kanssani, on tuo yhteinen lapsi. Jokainen ihminen tarvitsee läheisyyttä ja ystävällisyyttä toisilta ihmisiltä voidakseen hyvin. Todella pitkään yritin olla hyvällä tuulella ettei täällä riideltäisi, yritin tosi paljon itse vaikuttaa omaan mielialaani ja tämän perheen ilmapiiriin. Nyt sitä pitää positiivisena vain tuo lapsi. Minä en enää jaksa. Itku tuli minulle siitä mitä sanoit, koska totta puhuit. En ole aina ollut tällainen, minä en vain jaksa enää yrittää. En jaksa yksin. Minä olen todella yksin, minulla ei ole ketään kehen voin luottaa, tai edes ketään kenen kanssa voisin hetkeksi lähteä kotoa pois. Jos en mene yksin tai lapsen (tai koiran kanssa), minun on oltava sitten kotona. Minä olen onnellinen sinun puolestasi, että olet saanut jälleen oman iloisen itsesi takaisin. Minäkin haluaisin olla taas se iloinen, nauravainen, positiivinen ihminen, joka olin vielä n.9kk sitten. Silloin ei vielä asuttu mieheni kanssa yhdessä. On väärin sysätä syytä hänen niskoilleen, mutta en voi sille mitään, että hän on latistanut minut aivan lattian rakoon. Hän on niin negatiivinen kuin vain ihminen voi olla ja vain pää sekaisin hauska ja vitsikäs. Minä tyhmä kuvittelin että myös arkielämässä hänessä riittäisi niitä piirteitä, mutta yhteen muuttamisen jälkeen todella pian huomasin, että elämä tuollaisen miehen kanssa on yhtä helvettiä. Minusta on tullut vihainen, surullinen, itkuherkkä, syön suruuni, äksyilen lähes kaikille jotka on vähänkin läheisiä, enkä käy enää ulkona jos ei ole aivan pakko. Olen täydellinen vastakohta sille mitä olin joskus vuosi sitten, kuten jo aikaisemmin kerroin. Olen niin järkyttynyt, että en osaa edes tehdä mitään. Ehkä noin kolmen kuukauden ajan yritin tosiaan itse sisukkaasti olla parempi ja mukavampi ihminen lähimmäisilleni, mutta minä en enää jaksa. Minä en kaunista sanaa kuule keneltäkään läheisistäni, voimani ovat täysin lopussa. Kiitos, että jaksoit lukea.

Lue lisää

Voi sentään. Ei ollut lainkaan tarkoitus itkettää sinua vaikka itkulla onkin "puhdistava" vaikutus. Saa hieman purettua pahaa oloaan sitä kautta.

Tilanteesi on vaikea eikä kukaan muu, kuin sinä itse pysty sitä ratkaisemaan. Tarvitsisit kuitenkin juuri nyt kaikkein kipeämmin läheistesi ja ystäviesi tukea ja olen niin pahoillani, ettei sinulla sitä ole. Kumpa voisin halata sinua ja kertoa, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Voin vain kirjoittaa sinulle lohduttavia sanoja vaikka ne eivät korvaa aitoa ystävyyttä. Toivon kuitenkin, että saisit niistä edes hieman lohtua ja pikkuisen voimaa nähdä, että tunnelin päässä on aina valoa. Joskus vain joutuu kulkemaan pitkän matkan pimeässä ennen sitä.

Neuvoja en uskalla sinulle antaa, mutta ajattelemisen aihetta ehkä kuitenkin. Olet varmasti pohtinut suhdettasi mieheesi hyvinkin paljon ja miettinyt mikä vaikutus miehesi, ehkä voisi sanoa, jopa vihamielisellä suhtautumisella parisuhteeseenne on sinun mielenterveyteesi ja lapseesi. Sinä ansaitset rakkautta ja oikeuden olla onnellinen sekä tuntea kaikki elämän tunteet laidasta laitaan. Muista aina se, että vaikka kuinka joku sinua "tallaisi" ja arvostelisi, se on vain kipeän ihmisen puhetta. Sinä et ole sellainen, mitä hän väittää sinun olevan. Sinä olet kaikkea hyvää ja kaunista.

Tiesitkö, että sinulla on yksi sellainen asia, minkä minä haluaisin, jota minulla ei ole. Sinulla on lapsi ja sinä olet saanut etuoikeuden olla äiti. Sitä kukaan ei sinulta voi koskaan viedä. Löydät vielä onnea elämääsi. Olen siitä varma.

Kaikella ystävyydellä ja isolla halauksella

"gramm"

gramm kirjoitti:

Voi sentään. Ei ollut lainkaan tarkoitus itkettää sinua vaikka itkulla onkin "puhdistava" vaikutus. Saa hieman purettua pahaa oloaan sitä kautta.

Tilanteesi on vaikea eikä kukaan muu, kuin sinä itse pysty sitä ratkaisemaan. Tarvitsisit kuitenkin juuri nyt kaikkein kipeämmin läheistesi ja ystäviesi tukea ja olen niin pahoillani, ettei sinulla sitä ole. Kumpa voisin halata sinua ja kertoa, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Voin vain kirjoittaa sinulle lohduttavia sanoja vaikka ne eivät korvaa aitoa ystävyyttä. Toivon kuitenkin, että saisit niistä edes hieman lohtua ja pikkuisen voimaa nähdä, että tunnelin päässä on aina valoa. Joskus vain joutuu kulkemaan pitkän matkan pimeässä ennen sitä.

Neuvoja en uskalla sinulle antaa, mutta ajattelemisen aihetta ehkä kuitenkin. Olet varmasti pohtinut suhdettasi mieheesi hyvinkin paljon ja miettinyt mikä vaikutus miehesi, ehkä voisi sanoa, jopa vihamielisellä suhtautumisella parisuhteeseenne on sinun mielenterveyteesi ja lapseesi. Sinä ansaitset rakkautta ja oikeuden olla onnellinen sekä tuntea kaikki elämän tunteet laidasta laitaan. Muista aina se, että vaikka kuinka joku sinua "tallaisi" ja arvostelisi, se on vain kipeän ihmisen puhetta. Sinä et ole sellainen, mitä hän väittää sinun olevan. Sinä olet kaikkea hyvää ja kaunista.

Tiesitkö, että sinulla on yksi sellainen asia, minkä minä haluaisin, jota minulla ei ole. Sinulla on lapsi ja sinä olet saanut etuoikeuden olla äiti. Sitä kukaan ei sinulta voi koskaan viedä. Löydät vielä onnea elämääsi. Olen siitä varma.

Kaikella ystävyydellä ja isolla halauksella

"gramm"

Lue lisää

En missään nimessä ajatellut, että haluaisit minua jotenkin itkettää tai pahentaa oloani. Olen kyllä ajatellut jo pitkään, että mies on minulle väärä, mutta pahalta tuntuu myös ajatus lapsesta ilman isää. Mutta kuten jo sanoit, minun mielenterveyteni ei kestä tällaista parisuhdetta... En tiedä onko liian itsekästä erota ja niin sanotusti viedä isältä lapsi ja päin vastoin. Vaikka toki toivon, että välit säilyisivät puoli ja toisin, silti tuntuu kamalalta. Mutta nyt vain tuntuu ihan liian kamalalta olla näinkin. Ero meille kyllä tuleekin joka tapauksessa, mies muuttaa heti kun saa asunnon. En vaan tiedä kuinka minun sitten käy. Toivon koko sieluni voimalla, että ratkaisu on oikea enkä kuole totaaliseen yksinäisyyteen sen eron jälkeen. Toivon myös, ettei päihteet vie miestäni eron jälkeen, koska minä olen tähän saakka ollut ns.pystyssä pitävä voima, koska en salli mitään päihteitä kotona, eikä kotiin saa tulla muuten kuin selvin päin. Olen kyllä vähän liian jyrkkä, mutta tässä olen ajatellut vain lapsen parasta. Koko ajan olen yrittänyt ajatella vain lapsen parasta, nyt vain en tiedä enää kumpi on parempi, se että isä jää ja äiti voi huonosti, vai se, että isä lähtee ja äiti voi paremmin, EHKÄ. Koska varmaahan se ei ole, että minun olotilani isän lähdettyä paranee. Yksin olen sittenkin, ja eron tultua vielä enemmän yksin. Sitten en näe ketään ikäisiäni ihmisiä enää lainkaan. Se pelottaa. Koska aivan kamalaa on jo nyt tämä yksinäisyys.

Sinä olet hyvä ihminen, sait minut taas itkemään. Jotenkin olet käsittämättömän empaattinen ja se on hienoa vaikka tämä on kylmä kommunikointiväline tää netti. Kiitos paljon sinulle, jotain toivoa paremmasta huomisesta sait valettua. Tiedän, että aikaa menee, ennen kuin niitä uusia ystäviä löytyy. Pelottaa todella paljon se yksinäinen aika mikä on edessä. Jos olisin koulussa, ystäviä olisi helppo saada. Tai jossain sellaisessa työssä missä olisi muitakin. Tällä hetkellä vain olen hoitovapaalla ja lisäksi olen yrittäjä, ei siis mitään laajaa työkaveriporukkaa ole tiedossa. Työkavereitakaan ei tällä hetkellä ole yhtään... Ei minkäänlaisia kavereita. Minut on unohdettu... Yritän jaksaa jotenkin tämän vaikeimman yli. En haluaisi mitään lääkehoitoja, vaikka tiedän varsin hyvin sen, että masentunut olen, enkä tiedä pääsenkö yli ilman kenenkään apua. Toivon niin. Tulipas taas pitkä kirjoitus... Hyvää syksyä sinulle!

masentunut? kirjoitti:

En missään nimessä ajatellut, että haluaisit minua jotenkin itkettää tai pahentaa oloani. Olen kyllä ajatellut jo pitkään, että mies on minulle väärä, mutta pahalta tuntuu myös ajatus lapsesta ilman isää. Mutta kuten jo sanoit, minun mielenterveyteni ei kestä tällaista parisuhdetta... En tiedä onko liian itsekästä erota ja niin sanotusti viedä isältä lapsi ja päin vastoin. Vaikka toki toivon, että välit säilyisivät puoli ja toisin, silti tuntuu kamalalta. Mutta nyt vain tuntuu ihan liian kamalalta olla näinkin. Ero meille kyllä tuleekin joka tapauksessa, mies muuttaa heti kun saa asunnon. En vaan tiedä kuinka minun sitten käy. Toivon koko sieluni voimalla, että ratkaisu on oikea enkä kuole totaaliseen yksinäisyyteen sen eron jälkeen. Toivon myös, ettei päihteet vie miestäni eron jälkeen, koska minä olen tähän saakka ollut ns.pystyssä pitävä voima, koska en salli mitään päihteitä kotona, eikä kotiin saa tulla muuten kuin selvin päin. Olen kyllä vähän liian jyrkkä, mutta tässä olen ajatellut vain lapsen parasta. Koko ajan olen yrittänyt ajatella vain lapsen parasta, nyt vain en tiedä enää kumpi on parempi, se että isä jää ja äiti voi huonosti, vai se, että isä lähtee ja äiti voi paremmin, EHKÄ. Koska varmaahan se ei ole, että minun olotilani isän lähdettyä paranee. Yksin olen sittenkin, ja eron tultua vielä enemmän yksin. Sitten en näe ketään ikäisiäni ihmisiä enää lainkaan. Se pelottaa. Koska aivan kamalaa on jo nyt tämä yksinäisyys.

Sinä olet hyvä ihminen, sait minut taas itkemään. Jotenkin olet käsittämättömän empaattinen ja se on hienoa vaikka tämä on kylmä kommunikointiväline tää netti. Kiitos paljon sinulle, jotain toivoa paremmasta huomisesta sait valettua. Tiedän, että aikaa menee, ennen kuin niitä uusia ystäviä löytyy. Pelottaa todella paljon se yksinäinen aika mikä on edessä. Jos olisin koulussa, ystäviä olisi helppo saada. Tai jossain sellaisessa työssä missä olisi muitakin. Tällä hetkellä vain olen hoitovapaalla ja lisäksi olen yrittäjä, ei siis mitään laajaa työkaveriporukkaa ole tiedossa. Työkavereitakaan ei tällä hetkellä ole yhtään... Ei minkäänlaisia kavereita. Minut on unohdettu... Yritän jaksaa jotenkin tämän vaikeimman yli. En haluaisi mitään lääkehoitoja, vaikka tiedän varsin hyvin sen, että masentunut olen, enkä tiedä pääsenkö yli ilman kenenkään apua. Toivon niin. Tulipas taas pitkä kirjoitus... Hyvää syksyä sinulle!

Lue lisää

Erosin tuossa mainitsemastani huonosta miehestä seuraavana päivänä näistä kirjoittamistani kirjoituksista eli 16.10. Oloni alkoi välittömästi parantua, vaikka jäinkin tyttäreni kanssa kaksin. Luulenpa, että suurin syy pahaan olooni oli vain huono parisuhde ja päihderiippuvainen mies, joka ei elä millekään muulle kuin päihteiden käytölle. Ainakin tällä hetkellä. Minulla on uskomattoman kevyt olo, ei tarvitse pelätä, ja voin olla kotona iloinen lapsestani tuntematta siitä syyllisyyttä. Elämäni aikana en ole yhtään noin oikealta tuntuvaa päätöstä tehnyt, kuin eropäätökseni! Olen niin iloinen! Olen myös todella helpottunut, että oloni on parantunut näin paljon. En olekaan vakavasti masentunut ja voin taas iloita kavereideni kanssa, vaikka heitä pitkän ajan välein näenkin.

masentunut? kirjoitti:

Erosin tuossa mainitsemastani huonosta miehestä seuraavana päivänä näistä kirjoittamistani kirjoituksista eli 16.10. Oloni alkoi välittömästi parantua, vaikka jäinkin tyttäreni kanssa kaksin. Luulenpa, että suurin syy pahaan olooni oli vain huono parisuhde ja päihderiippuvainen mies, joka ei elä millekään muulle kuin päihteiden käytölle. Ainakin tällä hetkellä. Minulla on uskomattoman kevyt olo, ei tarvitse pelätä, ja voin olla kotona iloinen lapsestani tuntematta siitä syyllisyyttä. Elämäni aikana en ole yhtään noin oikealta tuntuvaa päätöstä tehnyt, kuin eropäätökseni! Olen niin iloinen! Olen myös todella helpottunut, että oloni on parantunut näin paljon. En olekaan vakavasti masentunut ja voin taas iloita kavereideni kanssa, vaikka heitä pitkän ajan välein näenkin.

Lue lisää

Et arvaa, kuinka mieltäni lämmitti kuulla, että olet löytänyt vihdoinkin tien ulos vaikeasta tilanteestasi. Se on aivan upeaa. Olet ollut mielessäni useastikin ja toivoin aina, että sinulle kävisi hyvin. Sinulle ja lapsellesi.

Vaikka aurinko paistaisi ulkona, se ei näy, jos sydämessä sataa. Sinun sydämestäsi on sade väistynyt ja antanut auringolle sijaa. Vaali sitä ystäväiseni, sinä olet sen ansainnut.

Viimasta ja viileästä ilmasta huolimatta toivotan sinulle lämmintä talvea ja kauniita aurinkoisia pakkaspäiviä.

- gramm -

gramm kirjoitti:

Et arvaa, kuinka mieltäni lämmitti kuulla, että olet löytänyt vihdoinkin tien ulos vaikeasta tilanteestasi. Se on aivan upeaa. Olet ollut mielessäni useastikin ja toivoin aina, että sinulle kävisi hyvin. Sinulle ja lapsellesi.

Vaikka aurinko paistaisi ulkona, se ei näy, jos sydämessä sataa. Sinun sydämestäsi on sade väistynyt ja antanut auringolle sijaa. Vaali sitä ystäväiseni, sinä olet sen ansainnut.

Viimasta ja viileästä ilmasta huolimatta toivotan sinulle lämmintä talvea ja kauniita aurinkoisia pakkaspäiviä.

- gramm -

Lue lisää

Mukava tietää, että joku aina ajattelee, vaikka se joku ei kovin tuttu ihminen olisikaan. Aina ei tule mieleen, että on jonkun ajatuksissa. Oikein ihanaa syksyä ja pikkujoulujen odottelua sinullekin!

Ja auttaa jotakuta, niin tee niinkuin se koiranulkoiluttaja kenelle tämän ketjun aloitin. Ei sinun tarvitse pelätä, ettet osaa auttaa. Minua auttoi todella paljon jo se, että minulle hymyili joku ihminen. Olin jo niin masentunut, että kuvittelin, että olen kaikille ilmaa, eikä kukaan huomaa minua enkä minä ole minkään arvoinen. Tuntui, että se hymy siltä mieheltä toi niin paljon valoa sillä hetkellä. Ajattelin, että voin tavata vielä monta mukavaa ihmistä, joiden mielestä minäkin ehkä olen mukava. Minulla paha oloni johtui siitä, että minulla on todella paljon negatiivisesti ajattelevia ihmisiä ympärilläni, äiti on sairaalassa masennuksen takia, nyt jo entinen mieheni on päihdeongelmainen ja jollakin tapaa masentunut hänkin, ei osaa kiittää mistään, eikä ole onnellinen mistään, hyvät ystäväni asuvat eri puolilla Suomea, jokainen eri paikkakunnalla. Näistä kasaantui minulle niin suuri yksinäisyys ja paha mieli, etten jaksanut enää nauraa. Kotona kuulin vain haukkuja enkä nähnyt hymyä muiden kuin lapseni kasvoilla. Sen koiranulkoiluttajan hymy pelasti minun päiväni. Hymy ei maksa mitään, ja siitä tulee hyvä mieli antajalle ja saajalle.