Kävipä näin...
Oli töissä illanvietto...eräs asiakkaamme tarjosi meile ruokaa ja juomaa. Kävi näin, että eräs kollega siellä paikan päällä "kopeloi" peffaani. Heitin jutun läskiksi (hän naimisissa, minä juuri sinä päivänä eronnut) ja huumoriksi toisten kollegoiden edessä. En edes ikinä voisi kuvitella tätä miespuolista kollegaani mitenkään "sillä mielellä". No ilmainen viina maistui ja lähdimme isolla porukalla jatkoille. Taksissa tuli sitten kaikille ilmi tämä, että olin eronnut samaisena päivänä (myös pomolleni)...Ravintolassa jatkoin juomista, olin elämää suuremmassa kännissä, itkeskelin kohtaloani..No tämä miespuolinen kollega sitten lupautui hoitamaan minut kotiin (sinänsä herrasmiesmaista) ja lähettiin samalla taksilla (asutaan samalla suunnalla). Kaverini sitten soitti yön pimeinä tunteina ja kyseli vointejani. Itkemiseksi se siinä taksisssa meni. No miespuolinen kollega lohdutteli siinä matkan aikana...Kotini kohdalla sitten jostain syystä kysyin, että tulisiko hän käymään ja seksiksihän se meni...Sovittiin, ettei asiasta puhuta.
Liekkö mulla ollut "läheisyyden kaipuu"...No nyt morkkis siitä tapahtuneesta kaikinpuolin. Se että vedin kunnon kännit. Se että kaikkien nähden itkeskelin, se että sekstasin kollegan kanssa...Onneksi muut kollegat ovat toisissa toimipisteissä (joten en nää niitä päivittäin) ja pomokin näki vaan kännit itkut...
Nyt olisi tiedossa toinen tilaisuus marraskuussa. Mietin, että jäisin siitä pois. En kehtaa niitä toisia henkilöitä silloin tavata, vaikka aikaa olisikin kulunut, enkä varsinkaan tätä miespuolista kollegaa...
Minulla on kollegoiden seurassa hyvä maine, ammattitaitoinen ja hyvä kaikinpuolin. Kollegat aina kyselee neuvoja tarpeen vaatiessa. Nyt koen, että olen vetänyt maton kokonaan alta...
Mitä teen? olenko kuin mitään ei olisi tapahtunut? naureskelenko tapahtuneelle ja tarvittaessa heitän jutun läskiksi ja huumoriksi?
Oli töissä illanvietto...eräs asiakkaamme tarjosi meile ruokaa ja juomaa. Kävi näin, että eräs kollega siellä paikan päällä "kopeloi" peffaani. Heitin jutun läskiksi (hän naimisissa, minä juuri sinä päivänä eronnut) ja huumoriksi toisten kollegoiden edessä. En edes ikinä voisi kuvitella tätä miespuolista kollegaani mitenkään "sillä mielellä". No ilmainen viina maistui ja lähdimme isolla porukalla jatkoille. Taksissa tuli sitten kaikille ilmi tämä, että olin eronnut samaisena päivänä (myös pomolleni)...Ravintolassa jatkoin juomista, olin elämää suuremmassa kännissä, itkeskelin kohtaloani..No tämä miespuolinen kollega sitten lupautui hoitamaan minut kotiin (sinänsä herrasmiesmaista) ja lähettiin samalla taksilla (asutaan samalla suunnalla). Kaverini sitten soitti yön pimeinä tunteina ja kyseli vointejani. Itkemiseksi se siinä taksisssa meni. No miespuolinen kollega lohdutteli siinä matkan aikana...Kotini kohdalla sitten jostain syystä kysyin, että tulisiko hän käymään ja seksiksihän se meni...Sovittiin, ettei asiasta puhuta.
Liekkö mulla ollut "läheisyyden kaipuu"...No nyt morkkis siitä tapahtuneesta kaikinpuolin. Se että vedin kunnon kännit. Se että kaikkien nähden itkeskelin, se että sekstasin kollegan kanssa...Onneksi muut kollegat ovat toisissa toimipisteissä (joten en nää niitä päivittäin) ja pomokin näki vaan kännit itkut...
Nyt olisi tiedossa toinen tilaisuus marraskuussa. Mietin, että jäisin siitä pois. En kehtaa niitä toisia henkilöitä silloin tavata, vaikka aikaa olisikin kulunut, enkä varsinkaan tätä miespuolista kollegaa...
Minulla on kollegoiden seurassa hyvä maine, ammattitaitoinen ja hyvä kaikinpuolin. Kollegat aina kyselee neuvoja tarpeen vaatiessa. Nyt koen, että olen vetänyt maton kokonaan alta...
Mitä teen? olenko kuin mitään ei olisi tapahtunut? naureskelenko tapahtuneelle ja tarvittaessa heitän jutun läskiksi ja huumoriksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ethän ole tehnyt mitään väärää. Kukaan muu ei tiedä panosta, joten kaikki ymmärtävät "eroyskän".
Tyyne, tämä on vain elämää...
Nimenomaa tämä on elämää ja vedät sillä tyylillä, että kyllä oli hauskaa. Jos joku joskus muistuttaa asiat, niin kuittaa sen vaan naurulla ja sanot, että tekevälle sattuu. Itse ollut samassa tilassa ja tehnyt samat jutut ja viikko otti pannuun niin pirusti. Sen jälkeen otin asenteen, että kerranhan täällä vaan ollaan ja mitä noita enää miettimään...eiks,ni?
Maslowin teorian mukaan työpaikka edustaa sinulle: seksiä, seksiä, seksiä. Entä se työ: ei sua varmaan työ kiinnosta. Nussi vaan tyttö pieni maine kasvaa ja leviää. Heko heko,
Onko sun slougani: open vaan sun legs.
Jos kännissä menee koheltaan, niin mitä sitten?
Minä en oikeasti ymmärrä tuota alituista viinan-piikkiin-kaikki-vaan -asennetta. Ehkä minä sitten olen niin erilainen, kun alkoholi ei todellakaan saa minua typeräksi, ajattelemattomaksi ja/tai vastuuttomaksi -edes itseäni kohtaan! Enkä minä myöskään ymmärrä ihmisiä, jotka typerän kännisekoilunsa jälkeenkin vielä nauttivat alkoholia perseer-olalle -meinigillä... Sehän on jumankauta sama kun löisi päätään betoniseinään kerta toisensa jälkeen oppimatta lainkaan, että sehän pirulauta sattuu! Lapsikin oppii polttaessaan kerran sormensa kynttilän liekissä - miksi ei aikuinen???
Tuota ktsutaan morkkikseksi ja se alkaa helpottaa muutaman päivän jälkeen. Tuollaista sattuu kaikille ja ainoa keino on olla murehtimatta mokomaa. Parin viikon päästä muistelet asiaa ihan mukavana sattumuksena ja katselet jo työpaikan muitakin miehiä vähän "sillä silmällä".
No eipä tuossa mitään, nyt vain yrität olla mahdollisimman "mitään ei tapahtunut" - meiningillä vain mennä eteenpäin, ja katsot kuinka muut ketkä tietävät asiasta on suhtaunut
itselläni on hieman samanlainen tapahtuma...
...mutta pitää vain mahdollsimman asenteella mennä eteenpäin
huomasit varmaan että fraasi viina on viisasten juoma pitää taas kerran paikansa. Turha hakee sympatioita.Muutenkin ällöttää ihmiset jotka kännissä itkee ja kylpee itsesäälissä. Myönnä vaan että teit kaiken täydessä ymmärryksessä, niinhän se kumminkin oli.
jep mul kävi vähä saman tapasesti
oltiin työpaikan järjestämällä kevätretkellä brysselissä. gimuli, jonka apuna olin työelämassa tuon roolissa, puheli ni mahottoman kivoja asioita meistä ja tulevaisuudesta ja hölmö ku olin, uskoin, kivaa oli viina virtas ja hän pörräs vierel ja yöks tuli samaan sänkyyn, villeimmät ajatukset kävi toteen,, kerran toisen ja jos kolmannenkin kerran, eristäydyimme muista, keksimme yhteisen ruokailuhetken ajaksi parempaa tekemistä, kadu en hetkeäkään tekemisiämme vaikka ero tuli,,, kotimaahan palattuamme tämä blondi alkoi todella ilkeäksi,,,, vähättelyä, mitätöintiä ja toihan hän esille kuinka minun työni pitäisi ulkoistaa,,, tämä nainen oli esimieheni accaundmanakeri ja minä vain tekninen tuki vissiin myös s,,,tuki tarvittaessa.
ai ni yöllä viereisessa bunkas 'nukku' toinen työkaverini, joka kohtelias ku oli ei herjaillu jälkeenpäin meidän sekoilusta.