Avioliittoni kariutui vaimon uskottomuuteen.Olen itse uskovainen mies.Raamatun mukaan ainoa hyväksytty syy eroon voi olla haureus.
Miten on teinkö oikein?
Miten on teinkö oikein?
Saako erota?
nasir
71278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi voi sentään. Itse mainostat itseäsi mm. tällä "Olen rento ja suvaitsevainen muita kohtaan.", joten lakkaa ruikuttamasta ja ole sitten suvaitsevainen kun kerran niin väität. Vaimoas kohtaan et sitä todellakaan ollu, mutta veikkaan, että se voi nyt paremmin kun sä et ole sitä ahdistamassa uskontoines. Pitääkö sekin aina sotkea joka asiaan... Se on SUN elämänohjees, ei välttämättä muiden, joten ei kannata mainostaa sitä täällä, koska se ei ole reilua ja suvaitsevaista muita kohtaan. Opitko mitään???
Ja mistähän sinä mahdat tietää minun suvaitsevuudestani.Tunnut itse olevan kovin tuomitsevalla kannalla.
Avioliitossa suvaitsevaisuudella on rajansa.
Vastasit omaan kysymykseesi eli saat. Jokainen tekee elämässään virheitä. Ei ole synnitöntä ihmistä ja virheet opettavat nöyryyttä.
kysymys:) Itsehän te sen päätätte. Jos tunnet tekeväsi oikean ratkaisun niin senkus haet uuden vaimon ja lopetat tuon itsesäälin. jos rakastat entistä ja haluatte jatkaa, niin siitäkus jatkatte, mitä tuota jappasee. uskonto ei ratkase sitä mitä teet vamos kans.
halooooo!!! jäppinen ,me eletään jo 2000luvulla.
Olen tietoinen vuosisadasta.Raamatun sana pätee aina.
Oletko kysynyt itseltäsi tai vaimoltasi, mikä johti uskottomuuteen. Se ei välttämättä ole kuin seuraus jostain teidän välillänne olevasta tai puuttuvasta jutusta. Uskottomuus on siis ilmiö joka johtuu jostain. Sen syyn etsiminen ei ole välttämättä syyllisen hakemista vaan syiden ymmärtämistä, jos ei muuten niin opiksi itselle.