Niin, miten te muut käyttäydytte kun on sovittu että erotaan
Me ollaan just tehty lopullinen ero, ja molemmista tuntuu tietysti hirveän vaikealta luopua kaikesta ihanasta ja yhteisestä. On niin outoa, kun ei saisi soitella, nähdä, nukkua toisen vieressä ja pitää hyvänä.. Miksi ei saisi? Kun molemmista se tuntuisi niin kamalan hyvältä.. Pitääkö pistää välit poikki kokonaan? Tai ainakin niin kauaksi, ettei enää tunnu pahalta.. Eikö se olisi helpompaa, jos molemmat saa soittaa ja purkaa tuntojaan ja kaipuutaan jos siltä tuntuu..
Eihän se tietysti järkevää ole mitään tälläistä tehdä eron jälkeen, mutta kun irti päästäminen on kummastakin niin kamalaa..
Antakaa pliis neuvoja, mitä tehdä..
Me ollaan just tehty lopullinen ero, ja molemmista tuntuu tietysti hirveän vaikealta luopua kaikesta ihanasta ja yhteisestä. On niin outoa, kun ei saisi soitella, nähdä, nukkua toisen vieressä ja pitää hyvänä.. Miksi ei saisi? Kun molemmista se tuntuisi niin kamalan hyvältä.. Pitääkö pistää välit poikki kokonaan? Tai ainakin niin kauaksi, ettei enää tunnu pahalta.. Eikö se olisi helpompaa, jos molemmat saa soittaa ja purkaa tuntojaan ja kaipuutaan jos siltä tuntuu..
Eihän se tietysti järkevää ole mitään tälläistä tehdä eron jälkeen, mutta kun irti päästäminen on kummastakin niin kamalaa..
Antakaa pliis neuvoja, mitä tehdä..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksi pitää erota jos haluaa kaikkea tuota?
Suhde ei oikeastaan toimi.. Molemmat tykätään ihan tajuttomasti ja viihdytään yhdessä, mutta suhde on paska. Niin hauskalta kuin se kuulostaakin. On ikävä toista ja vaikea luopua kaikesta hyväst. Molemmat tajutaan ettei siitä pitkällä tähtäimellä tuu mitään.
Ollaan siis erottu jo aikaisemmin pariin otteeseen, mutta aina yhdessäolo on vienyt voiton.
Erottiin jätkäkavarin kanssa pari päivää sitten, olisin itse ehkä halunnut vielä jatkaa mut se ei, molemmat rakastaa toisia, mut suhde ei vaan jostain syystä toiminut tarpeex hyvin, on tosi vaikea olla, oltiin yhdessä puoltoista vuotta. Se ehdotti et nähdään sillon tällön ja hengaillaan ystävinä ni et sil taval olis helpompi päästää irti, mut mä en taida pystyy siihen, mun mielestä helpommin pääsee irti kun ei vaan nää sitä toista, soitella voi ja tekstailla, mut mulle on liikaa ainakin täsä vaihees et nähdään ja sit se taas lähtee pois, se sattuu aina vaan uudestaan ja uudestaan... eli kerrasta poikki ja antaa ajan parantaa haavat. Ei siinä kannata kiduttaa itteään enää näkemällä.
Itse olen eronnut avomiehestäni noin 2 kuukautta sitten, avomiehen aloitteesta ja lopulta yhteisellä päätöksellä. Silti on vaikea päästää irti useamman yhteisen vuoden jälkeen. Täydellinen irtiotto olisi ollut paras ratkaisu, mutta jotenkin vaan ajauduimme tilanteeseen, jossa exä porskuttaa eteenpäin ja minä junnaan paikallani.
Exällä on uusi ihastus, mutta silti saatammae päätyä samaan sänkyyn säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja noloa tunnustaa, minun aloitteestani. Tiedän, että tämä ei ole tervettä, mutta olen niin hellyydenkipeä, enkä pysty olemaan neutraalisti exäni kanssa. Ahdistavaa.
Itselleni näen ainoaksi ratkaisuksi sen, että exäni alkaa joko torjua "lähentelyjäni" tai sitten sen, että jompi kumpi muuttaa toiselle paikkakunnalle.
Eli hyvähän se on tässä sanoa, että täydellinen irtiotto on paras, kun itsekään ei sitä pysty noudattamaan. Mutta tällä tavalla vain satuttaa itseään ja pistää elämänsä sekaisin. Uskoin, että ei näin miulle käy, mutta niin se vaan on. Eli näin jälkiviisaana sanon, että jos todella olette eronneet, niin ottakaa etäisyyttä. Ja tiedän, että se on vaikeaa, siksi minäkään en siihen pysty vaikka haluaisin...
jos joku samassa tilanteessa oleva haluaa meilata niin osoite on [email protected]
päätin tuota äskeistä kirjoittaessani, että eihän tämä peli vetele, ei itteänsä pidä näin hajoittaa. Olen tämän päätöksen tehnyt monestikin, mutta nyt sen on pakko pitää..
minä ainakin löisin turpaan jos joku minun eksä yrittäs soittaa ja vinkua viereen.