moi!mitä mieltä olette nuorena kihloihin menemisestä?mä täytän 18 ja poikakaverini täyttää 19,olemme seurustelleet kohta 5kk.poikakaverini lähtee tammikuussa armeijaan,ja me haluttais mennäkihloihin joulun aikana..onko vanhemmilla siihen mitään sanomista?kertokaa kokemuksianne,ja mielipiteitänne!!!!
mitä mieltä?
Jonna
8559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
... siis lyhyt aika päättää että tämän ihmisen kanssa haluan olla lopun elämääni. Kihlahan on lupaus avioliitosta, itse en ainakaan haluaisi tehdä tuollaista lupausta ilman painavaa harkintaa. Teille tulee koettelemusta intin taholta aika paljon, ja mun neuvo on (sen kokeneena) että ette sovi mitään "ens jouluna mennään kihloihin" vaan katselette päivän kerrallaan....
Itse menin mieheni kanssa kihloihin 20 vuotiaana ja olimme seurustelleet kaksi vuotta ja asuneet jo puoli vuotta yhdessä. Hän oli intissä silloin ja aivan ekstemporeena kosi....
Ei varmaan ole oikeaa ikää mennä kihloihin, parisuhteen kypsyys on varmaan paras indikaattori sille. Vanhemmille asia ei kuulu, sillä kihlautuminen on kahden ihmisen oma päätös. Huteraa oloa ei kuitenkaan kannata tukea kihlasormuksilla, inttiaikana sormuksen osto on suuri investointi ja ne rahat voi kyllä käyttää toisen hellimiseen muutenkin ja suhteen vahvitamiseen. :) Ajattele asiaa myös tältä kannalta: kihlasormus on ihmisen arvokkaimpia koruja, mutta sen materiaaliarvo on jos kihla purkautuu todella alhainen varsinkin jos siihen on kaiverrettu nimi....
Hyvää jatkoa sulle ja voimaa "sotaleskeyteen" :)
Mä menin kihloihin about puolvuotta sitte! Olen pian 18. Kultani kosi mua ihan yllättäen vähän ennen joulua, ja voisin sanoo että oli IHANA joululahja!! Näin omalta kohdaltani voisin sanoa että kannattaa mennä kihloihin, jos RAKASTAA toista, mutta älkää menkö sillä periaatteella että ootte viikon kihloissa ja sit eroatte. Jos vanhemmille kertominen askarruttaa mieltä, niin kertokaa yhdessä! ONNEA TEILLE MOLEMMILLE!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=106&conference=639&posting=3000000000377497
Vanhemmilla siihen pitäisi sanomista olla. Ihmettelen vaan mihin on kiire? 5kk on tosi lyhyt aika.
Itse olin ikäisenäsi suurin piirtein samassa tilanteessa. Seurustelin vakavasti. Tosin yhteistä taivalta oli enemmän takana kuin teillä. Kihloista puhuttiin ja jopa yhteenmuutosta. Onneksi molemmat kuitenkin jäivät toteutumatta, koska ero tuli kahden vuoden seurustelun jälkeen. Tuolloin, kun kihloja mietimme, olimme todella rakastuneita, eikä mielestämme mikään voinut meitä koskaan erottaa... Kuinkas kävikään? Kasvoimme vain erillemme.
Teillä ei ole kiire mihinkään. Eläkää elämäänne eteenpäin ja katsokaa kävelettekö tulevaisuudessakin toistenne rinnalla. Kihlaus ei kuitenkaan muuta suhdetta mihinkään, joten sitä kannattaa odottaa ja tunnustella, onko kumppani todella se oikea.
Olette vielä nuoria ja elämä edessä. Kihlojen aika tulee mielestäni myöhemmin.
En oikein suosittele kihlautumista vielä. Itse menin kihloihin 17 vuotiaana kun kuvittelin että se suhde siitä jotenkin paranisi. Sormukset lenteli niin että niitä piti välillä lisääkin hakea. Se kihlaus purkautui aika nopeaan samoin kuin kaikkien kavereittenikin "muotikihlaukset".
Poikakaverisi saattaa ajatella että sormus pitää sut aisoissa armeijan aikana mut eipä se vaan niin oo. Tosirakkaus sut aisoissa pitää.
Oma mielipiteeni on, että ei kannata kiirehtiä. Seurustelin ex-poikaystäväni kanssa neljä vuotta ja kihloihin menostakin puhuttiin moneen otteeseen. Oltiin tuolloin saman ikäisiä kuin te, tosin oltiin seurusteltu silloin kolme vuotta. En halunnut kiirehtiä ja loppujen lopuksi siinä kävi niin, että kasvettiin erilleen.
Jälkeenpäin olen ollut todella onnellinen ettei menty kihloihin, koska olimme liian nuoria tietämään, että olemme yhdessä loppu elämän. Vaikka silloin siltä tuntuikin, ettei mikään voisi meitä erottaa. Oltiin todella rakastuneita ja onnellisia, niinkuin te nyt. En sano, että teille kävisi samoin, mutta kannattaa kuitenkin odottaa.
Ei kannata kiirehtiä, varsinkaan kun suhteenne on noinkin "tuore" ja olette molemmat melko nuoria. Ei kannata yhtyä niihin tuhansiin teineihin, jotka paiskovat sormuksia tapellessaan, ovat olleet kihloissa kymmenen kertaa ennen avioliittoa ja koko kihlaus on menettänyt merkityksensä. Minulle se merkitsee lupausta avioliitosta. Joillekin se tuntuu olevan vain tae seurustelusta. Tosi rakkaus kasvaa ajan myötä, ei siihen sormuksia aluksi tarvita. Onnea teille ja kaikkea hyvää! Kiinnostaisi kuitenkin tietää, mitä mieltä nyt olette, kun olette lukeneet vastaukset?
moi..sä halusit tietää mitämieltä nyt olemme asiasta..no,meilläon mennyt täs tällä viikolla vähän heikosti,joka ei tietenkää tarkoita sitä et sen takia pitäs muuttaa mieltään kihlauksesta..ja kenenkää mielipide täällä ei meidän lopulliseen päätökseen tuu vaikuttamaan..ei olla nyt täs kyl tost kihlauksest juteltu,mut uskon et meillä o sen verran hankaluuksia ollu et meidän kihlaus saattaa siirtyä eteenpäin,mut ei hätää..eihän täs minnekkää ole kiire..jos haluat alkaa vaikka mailaileen mun kans niin täs osote:[email protected] et pistä mailia tulemaan jos kiinnostaa..