Homman nimi on siis tämä. Olemme olleet yhdessä poikaystävän kanssa nyt 2 vuotta, harmi vain koko sen ajan etäsuhteessa. Minua epäilytti jo suhteen alussa se, onko tämä henkilö se oikea. Tiesin että mies rakastuu syvästi, koska on sitä tyyppiä, ja vaikka itse olin epävarma siitä, pystynkö tuntemaan samalla tavoin häntä kohtaan. Alussa kaikki tuntui lupaavalta, kun olin ihastunut ja muuta.. elämä hymyili. Kunnes tulivat ensimmäiset ongelmat. Meitä alunperin yhdisti se, että olemme pohjimmiltamme aika samanlaisia. Tai siltä se silloin tuntui.
Kun ongelmia ilmaantui, asiat mutkistuivat. Ongelmat johtuivat siitä, että meillä oli eri käsitykset asioista. Erilainen elämäntapa, erilaiset kokemukset, erilaiset tunteet monien asioiden suhteen. Erilainen sietokyky. Poikaystävä on herkkää tyyppiä, ja saa minut tuntemaan itseni kiveksi, koska olen kestävämpi ja osaan tarpeen tullen olla myös kylmä ja armoton. Poikaystävä taas... ei osaa sulkea tunteita pois, varsinkaan huonoja tunteita. En ymmärrä miksi häneen sattuu suhteen kaikki ongelmat niin paljon, minkä takia se estää elämisen. Minkä takia se sai hänet harkitsemaan ja yrittämään jopa itsemurhaa kun ei uskonut että selviäisimme suhteessa eteenpäin. Hän ei halua jatkaa ilman minua, mutta ei pysty elämään minun kanssa suhteessakaan jos meillä on eri elintavat ja jos ei oteta toista huomioon niin paljon kuin hän haluaisi. Ymmärrän toki sen että hänestä tuntuu pahalta jos en tee kaikkea kuten hän toivoisi, mutta sitä en ymmärrä että jos en tee niin hän ei voi kanssani elää. En itse osaa enkä halua muuttua niin paljon suhteen eteen, mutta en haluaisi myöskään sitä että suhde kariutuu sen takia. Loppujen lopuksi kaikki tuntuu niin vähäpätöiseltä kun sitä tarkastelee, mutta jokainen pieni asia tekee elämästä sen kokonaisuuden. Ja jokainen puuttuva asia vaikuttaa paljon.
Ongelmia on ollut niin kauan, että en enää edes jaksaisi suhdetta. Tunteet ovat muuttuneet, ihastus on mennyt, tilalle tuli rakkaus mutta sekin tuntuu olevan sitä ystävä-tyyppistä. Ei tee mieli seksiä, ei edes poikaystävän kanssa. Tunteet eivät ole oikeat, en vain syty hänen kosketuksesta. Tekee mieli vain lähteä yöhön, olla villi, vapaa ja haluttava. Tekee mieli antaa itselle aikaa. Tekee mieli löytää joku toinen jonka sylissä en olisi kateellinen kaikille toisille pareille joilla tuntuu olevan niin ihanaa. Haluaisin olla oikeasti niin rakastunut etten epäröisi, onko mies oikea vai ei.
Tässäkin miehessä on ne oikeat puolensa. Hän osaa olla hellä, rakastava, uhrautuvainen... jaksaa lohduttaa. Eikä varmasti ikinä jättäisi minua sen takia ettei rakastaisi. Välitän hänestä todella paljon, mutta pelkään etten oikealla tavalla. Haluaisin tunteet takaisin, haluaisin rakastaa juuri tätä miestä. Haluaisin tehdä juuri hänet onnelliseksi. Haluaisin muuttua ja olla kaipaamatta vääriä asioita. Kasvaisivatko tunteet takaisin jos jäisin? Tunteet ovat jo kauan olleet nämä, en tunne nauttivani suhteesta niin paljon kuin voisin.
Suurin suruni on juuri tuo poikaystäväni. Hänelle olen ainutlaatuinen, ainut asia elämässä jota hän todella rakastaa. Hänellä ei ole montaa ystävää, eikä hän ole elämässään menestynyt muutenkaan kovin hyvin. Nyt on vain olemassa minä. Ja hän uskoo että olen hänelle se oikea, että meidän kuuluu löytää yhteinen sävel ja elää yhdessä. En haluaisi tuhota hänen unelmiaan koska pelottaa pääseekö hän siitä koskaan yli. En halua että häneltä menee loppuelämä pilalle, enkä varsinkaan tahdo ikinä sitä, että hän itsemurhan tekisi sen takia että hänet jätän. Niille jotka nyt vihaisina vastaisivat että hän kiristää minua tuolla itsemurhajutulla voin sanoa, ettei se aivan niin yksinkertaista ole. Olen nähnyt miten paljon hän olostaan kärsii... Hänelle nousee vain seinä vastaan. En haluaisi että hän ajautuu ihan kokonaan umpikujaan.
Tunnen nykyään eläväni kuin kahdessa eri maailmassa. Toista poikaystävän seurassa, toista ilman. Olen kuin 2 eri ihmistä, ja nämä kaksi maailmaa eivät tunnu koskaan kohtaavan. En haluaisi luopua kummastakaan. Toisaalta tuntuu siltä, että voisin elää ilman tätä poikaystävää mutta en sitten kestäisi nähdä mitä se ero hänelle tuottaa!
Onko kenelläkään neuvoja, ohjeita tms. Miten saada taas tunteesta kiinni, mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? En haluaisi antaa periksi, mutta turhaudunko tässä itse vain enemmän?
Kun ongelmia ilmaantui, asiat mutkistuivat. Ongelmat johtuivat siitä, että meillä oli eri käsitykset asioista. Erilainen elämäntapa, erilaiset kokemukset, erilaiset tunteet monien asioiden suhteen. Erilainen sietokyky. Poikaystävä on herkkää tyyppiä, ja saa minut tuntemaan itseni kiveksi, koska olen kestävämpi ja osaan tarpeen tullen olla myös kylmä ja armoton. Poikaystävä taas... ei osaa sulkea tunteita pois, varsinkaan huonoja tunteita. En ymmärrä miksi häneen sattuu suhteen kaikki ongelmat niin paljon, minkä takia se estää elämisen. Minkä takia se sai hänet harkitsemaan ja yrittämään jopa itsemurhaa kun ei uskonut että selviäisimme suhteessa eteenpäin. Hän ei halua jatkaa ilman minua, mutta ei pysty elämään minun kanssa suhteessakaan jos meillä on eri elintavat ja jos ei oteta toista huomioon niin paljon kuin hän haluaisi. Ymmärrän toki sen että hänestä tuntuu pahalta jos en tee kaikkea kuten hän toivoisi, mutta sitä en ymmärrä että jos en tee niin hän ei voi kanssani elää. En itse osaa enkä halua muuttua niin paljon suhteen eteen, mutta en haluaisi myöskään sitä että suhde kariutuu sen takia. Loppujen lopuksi kaikki tuntuu niin vähäpätöiseltä kun sitä tarkastelee, mutta jokainen pieni asia tekee elämästä sen kokonaisuuden. Ja jokainen puuttuva asia vaikuttaa paljon.
Ongelmia on ollut niin kauan, että en enää edes jaksaisi suhdetta. Tunteet ovat muuttuneet, ihastus on mennyt, tilalle tuli rakkaus mutta sekin tuntuu olevan sitä ystävä-tyyppistä. Ei tee mieli seksiä, ei edes poikaystävän kanssa. Tunteet eivät ole oikeat, en vain syty hänen kosketuksesta. Tekee mieli vain lähteä yöhön, olla villi, vapaa ja haluttava. Tekee mieli antaa itselle aikaa. Tekee mieli löytää joku toinen jonka sylissä en olisi kateellinen kaikille toisille pareille joilla tuntuu olevan niin ihanaa. Haluaisin olla oikeasti niin rakastunut etten epäröisi, onko mies oikea vai ei.
Tässäkin miehessä on ne oikeat puolensa. Hän osaa olla hellä, rakastava, uhrautuvainen... jaksaa lohduttaa. Eikä varmasti ikinä jättäisi minua sen takia ettei rakastaisi. Välitän hänestä todella paljon, mutta pelkään etten oikealla tavalla. Haluaisin tunteet takaisin, haluaisin rakastaa juuri tätä miestä. Haluaisin tehdä juuri hänet onnelliseksi. Haluaisin muuttua ja olla kaipaamatta vääriä asioita. Kasvaisivatko tunteet takaisin jos jäisin? Tunteet ovat jo kauan olleet nämä, en tunne nauttivani suhteesta niin paljon kuin voisin.
Suurin suruni on juuri tuo poikaystäväni. Hänelle olen ainutlaatuinen, ainut asia elämässä jota hän todella rakastaa. Hänellä ei ole montaa ystävää, eikä hän ole elämässään menestynyt muutenkaan kovin hyvin. Nyt on vain olemassa minä. Ja hän uskoo että olen hänelle se oikea, että meidän kuuluu löytää yhteinen sävel ja elää yhdessä. En haluaisi tuhota hänen unelmiaan koska pelottaa pääseekö hän siitä koskaan yli. En halua että häneltä menee loppuelämä pilalle, enkä varsinkaan tahdo ikinä sitä, että hän itsemurhan tekisi sen takia että hänet jätän. Niille jotka nyt vihaisina vastaisivat että hän kiristää minua tuolla itsemurhajutulla voin sanoa, ettei se aivan niin yksinkertaista ole. Olen nähnyt miten paljon hän olostaan kärsii... Hänelle nousee vain seinä vastaan. En haluaisi että hän ajautuu ihan kokonaan umpikujaan.
Tunnen nykyään eläväni kuin kahdessa eri maailmassa. Toista poikaystävän seurassa, toista ilman. Olen kuin 2 eri ihmistä, ja nämä kaksi maailmaa eivät tunnu koskaan kohtaavan. En haluaisi luopua kummastakaan. Toisaalta tuntuu siltä, että voisin elää ilman tätä poikaystävää mutta en sitten kestäisi nähdä mitä se ero hänelle tuottaa!
Onko kenelläkään neuvoja, ohjeita tms. Miten saada taas tunteesta kiinni, mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? En haluaisi antaa periksi, mutta turhaudunko tässä itse vain enemmän?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitäpä tuota suremaan. Anna painua. Poikaystäväsikin oppii jotain uutta elämästään.
Tämä kuulostaa aivan meidän suhteelta, lähes 2v seurusteltu.
Kuvauksesi itsestäsi kuulostaa aivan tyttöystävältäni ja poikaystävästäsi pelottavan paljon minulta, paitsi etten ole yrittänyt itsemurhaa.
Samat ongelmat meilläkin oli, seksielämämmekin kuihtui loppuaikoina.
Noh, tyttöystävä jätti minut viikonloppuna.
Halusi että ollaan vain ystäviä.
Tyttö halusi kokeilla sinkkuelämää "omia siipiään".
Ero meni ihan rauhallisesti.
Mulla on aivan kamala olo.
Mitä minun olisi pitänyt tehdä paremmin?
Ahdistaa, en ole nukkunut kunnolla muutomaan päivään.
En haluaisi olla vain ystävä.
Tällä hetkellä toivon vain että hän ottaisi minut takaisin.
Olen todella pahoillani siitä että teillä meni noin. Olen pahoillani omasta suhteestanikin, en haluaisi sen päättyvän mutta en tiedä miten tässä saisi asioita paremmaksi..
Yritä saada päiväsi mahdollisimman kiireiseksi, se itselläni jollain tavoin auttaa hetkellisesti unohtamaan ahdistuksen ja pahan olon. Et olisi voinut varmaankaan tehdä mitään toisin, ero vaan oli tullakseen. Jos suhteesta jotain epämääräistä puuttuu niin sitä on todella vaikea lähteä sanomaan mitä se on, ja jos kiinnostus häipyy niin suhde muuttuu vain väkinäiseksi. Joskus ero voi auttaa pääsemään selville tunteista ja oikeista haluista. Pidä mielesi avoimena äläkä yritä pakolla päästä eroon tunteista alkamalla vihata tyttöystävääsi, ei hänkään tilanteelle paljoa voi eikä varmasti ole iloinen satuttaessaan sinua.
Olen huomannut, että usein kun ihmiset kysyvät tämän kysymyksen:
"Kannattaako tästä lähteä?"
Vastaus on myöntävä. Katsotaan nyt hieman mitä sanot:
"Niille jotka nyt vihaisina vastaisivat että hän kiristää minua tuolla itsemurhajutulla voin sanoa, ettei se aivan niin yksinkertaista ole. Olen nähnyt miten paljon hän olostaan kärsii... "
Itse asiassa oikea termi on "pelottelu" eikä "kiristys". Olet oikeassa siinä (tosin eri tavalla kuin luulet) että juttu ei ole noin yksinkertainen. Edelleen hän kyllä kärsii, mutta mistä lähtien kärsimys ja pelottelu muka ovat olleet toisensa poissulkevia asioita.
Suhteesi on kertomasi mukaan varsin huono ja suosittelen, että pistät välit poikki hänen kanssaan. Kannattaa mieluiten pysyä kaukana tyypistä ja olla kokonaan puhumatta yms viestimättä hänen kanssaan. Tuosta kertomastasi voi eristää joitain uhkaavia merkkejä, joiden mukaan suhde todennäköisesti menee huonommaksi ajan myötä:
"Hänelle olen ainutlaatuinen, ainut asia elämässä jota hän todella rakastaa."
Toisin sanoen hänellä on pakkomielle sinuun. Hän on toisin sanoen investoinut sinuun ylenmäärin.
"vaikka itse olin epävarma siitä, pystynkö tuntemaan samalla tavoin häntä kohtaan...Toisaalta tuntuu siltä, että voisin elää ilman tätä poikaystävää mutta en sitten kestäisi nähdä mitä se ero hänelle tuottaa!"
Toisin sanoen poika joka ei osaa päästää irti, on valinnut tytön joka ei osaa sanoa "ei".
Ohessa näkyy myös intuitiivinen epämukavuuskokemus, jota ei yleensä kannata kuitata olankohautuksella.
"Hänellä ei ole montaa ystävää, eikä hän ole elämässään menestynyt muutenkaan kovin hyvin. Nyt on vain olemassa minä."
Toisin sanoen hän on tehnyt sinusta koko sosiaalisen verkostonsa. Tuohon yleensä liittyy läheisesti toisen suhteen osapuolen eristäminen. Epäilemättä hän on yrittänyt saada sinut olemaan tapaamatta (tiettyjä tai kaikkia)ystäviäsi.
Nuo kaikki ovat ihmissuhdehäirikön (stalkerin)tunnusmerkkejä. Siksi suosittelen kyllä, että lähdet kiireesti lipettiin tuosta suhteesta etkä vilkuile taaksepäin.
"Kasvaisivatko tunteet takaisin jos jäisin? Tunteet ovat jo kauan olleet nämä, en tunne nauttivani suhteesta niin paljon kuin voisin. "
Näytät jo tietävän vastauksen kysymykseesi. Tiedät, että et nauti suhteesta. Kohdataanpa pari tosiasiaa:
1. Et ole vastuussa tuosta tyypistä. Luuletko voivasi estää hänen itsemurhansa, jos se on todella hänen aikomuksensa. Et voi! Jos huono säkä käy, saatat tietenkin päätyä ruumiiksi hänen kanssaan, mutta Romeo ja Julia ei välttämättä ole viimeisenä mielessäsi.
2. Olet itse vastuussa omasta hyvinvoinnistasi.
... pelotteluksi? :)
Aika ääripessimistinen tulkinta alkuperäisen kirjoittajan kertomuksesta tuolla Gavinilla.
Jos jatkat suhdettasi hänen kanssaan, etkö vie häneltä mahdollisuuden löytää todellisen rakkauden. Jos todella ajattelet hänen parastaan, jätä hänet. Et kai itsekään halua että joku jota todella rakastat, on sinun kanssasi vaikkei sinua rakasta. Jokaisella pitää olla oikeus löytää se oikea. Ajattele myös itseäsi! Mieti miltä suhteesi vuosien päästä tulisi näyttämään. Itsellä sama tilanne oli vuosia sitten. Tällä hetkellä entinen poikaystäväni elää omaa elämäänsä niin kuin se ennen minua oli. Eli siis elossa on vielä! =)
Kokeilkaa pientä eroa... Pieni paussi suhteessa voi tehdä ihmeitä aikaan. Tilapäisen eron aikana ainakin huomaat rakastatko häntä vai et... Hyvää suhdetta ei kannata heittää hukkaan noin vaan... Kokeilkaa, ette menetä mitään...
olisippa minullakin se niin päin, että minä en rakastaisi poikaa ja poika rakastaisi minua.
mutta harmikseni totean että se on juuri toisin päin..minä rakastan..poika ei..tai ainakaan niin vahvasti kun minä..ja pitäs senki kyllä rakastaa minua ihan yhtä paljon kun minäkin sitä jos haluaa että suhde toimii. VARSINKIN nyt.
minulta tuo poikaystäväsi kuvaus.
Ihan samanlainen tilanne.
Ajattelen niin, että jos tyttöystäväni päättää erota, niin silloin se tarkoittaa sitä, että rakkautta ei ole olemassa. Ero olisi todistus siitä. Olisi siis olemassa ainoastaan ihmisen oma himo ja itsekkyys. Rakkaus olisikin vain harhaa, oikeasti pelkkää itserakkautta. Sitä, että itsellä on hyvä olo ja on onnellinen.
Jos edellämainittu skenaario toteutuu, niin toki se pienentää elämänhalun minimaaliseksi.