Kamalaa juttua täällä

ahdasmielistä sontaa! Puhevialla ei ole ihan yhtään mitään tekemistä arvovallan kanssa. Sille ei mitään voi, jos kuulijoiden joukossa on kaltaisiasi typeryksiä, jotka kiinnittävät huomionsa epäolennaisuuksiin, onneksi edustat vähemmistöä mielipiteesi kanssa.

Ja todellakaan kertaakaan minua ei ole lapsena kiusattu r-vian vuoksi, ei kertaakaan. Tähän katson olevan syynä poikkeusta enemmän sen, että minua ei lannistanut kotona sinun kaltaiset vanhemmat, vaan sain varttua terveen itsetunnon omaavaksi lapseksi, nuoreksi ja aikuiseksi. Itseasiassa todella harvoin olen edes muistanut koko vikaa, nykyään olen jo niin kiintynyt siihen osana persoonallisuuttani, etten edes luopuisi siitä - ainakaan kovin halvalla.

Mistäköhän jotuu, että moni r-vikainen ei mielellään puhu julkisesti? Siitä, että sinä ja kaltaisesi typerykset olette olemassa.

r-vikainen kirjoitti:

ahdasmielistä sontaa! Puhevialla ei ole ihan yhtään mitään tekemistä arvovallan kanssa. Sille ei mitään voi, jos kuulijoiden joukossa on kaltaisiasi typeryksiä, jotka kiinnittävät huomionsa epäolennaisuuksiin, onneksi edustat vähemmistöä mielipiteesi kanssa.

Ja todellakaan kertaakaan minua ei ole lapsena kiusattu r-vian vuoksi, ei kertaakaan. Tähän katson olevan syynä poikkeusta enemmän sen, että minua ei lannistanut kotona sinun kaltaiset vanhemmat, vaan sain varttua terveen itsetunnon omaavaksi lapseksi, nuoreksi ja aikuiseksi. Itseasiassa todella harvoin olen edes muistanut koko vikaa, nykyään olen jo niin kiintynyt siihen osana persoonallisuuttani, etten edes luopuisi siitä - ainakaan kovin halvalla.

Mistäköhän jotuu, että moni r-vikainen ei mielellään puhu julkisesti? Siitä, että sinä ja kaltaisesi typerykset olette olemassa.

Lue lisää

Kyllä edellinen oli oikeassa. Puhevika vaikuttaa varmasti kuulijoihin. Kyseessä ei ole mikään suvaitsevaisuus-juttu, vaan fakta. Joillekin puhevika vaikuttaa enemmän ja joillekin vähemmän. Puhevika on kuin kirjoitusvirheet tekstissä. Kummatkaan eivät estä ymmärtämistä, mutta hidastavat sitä varmasti. Soriseva R ei ole epäolennaisuus, jos se selvästi paistaa puheesta läpi. Kuulija kyllä tottuu siihen, mutta alussa se varmasti hidastaa viestin perillemenoa.

r-vikainen kirjoitti:

ahdasmielistä sontaa! Puhevialla ei ole ihan yhtään mitään tekemistä arvovallan kanssa. Sille ei mitään voi, jos kuulijoiden joukossa on kaltaisiasi typeryksiä, jotka kiinnittävät huomionsa epäolennaisuuksiin, onneksi edustat vähemmistöä mielipiteesi kanssa.

Ja todellakaan kertaakaan minua ei ole lapsena kiusattu r-vian vuoksi, ei kertaakaan. Tähän katson olevan syynä poikkeusta enemmän sen, että minua ei lannistanut kotona sinun kaltaiset vanhemmat, vaan sain varttua terveen itsetunnon omaavaksi lapseksi, nuoreksi ja aikuiseksi. Itseasiassa todella harvoin olen edes muistanut koko vikaa, nykyään olen jo niin kiintynyt siihen osana persoonallisuuttani, etten edes luopuisi siitä - ainakaan kovin halvalla.

Mistäköhän jotuu, että moni r-vikainen ei mielellään puhu julkisesti? Siitä, että sinä ja kaltaisesi typerykset olette olemassa.

Lue lisää

Äitee voi poistua luennoilta tai keskusteluista jos puhevika harmittaa noin paljon :D. Olen pahoillani, mutta kovin ahdasmielisen kuvan olen sinun kirjoittamien tekstien mukaan sinusta saanut.

Mutta aiheeseen. Minulla oli s-vika. Minua ei koskaan kiusattu sen vuoksi, minulle ei koskaan huomautettu siitä. Sitten seitsemännellä luokalla kaaduin pyörällä ja etuhampaani katkesivat. Puheeni muuttui todella sammaltavaksi. Ei se muita edelleenkään häirinnyt, itselleni tuli vain olo, etten totu siihen "uuteen" s-kirjaimeen.

Hain puheopetukseen, enkä päässyt. Teini ja opettaja, jonka kanssa en tullut toimeen... nooh. Se meni siihen, että en mennyt puheopetukseen yhden kerran jälkeen vaan joka ilta kahden tunnin ajan noin seuraavat kaksi viikkoa istuin peilin edessä ja harjoittelin. Ja minä opin sen :D

Kun kahdeksannella luokalla oli puhetta juuri puhevioista, sanoin omastani ja kukaan luokkatoverini ei edes muistanut. Eli ilmeisesti ei paljoa ketään haitannut. Ja kuitenkin suurin osa luokkatovereista oli jo samalla luokalla ala-asteella. Eli niin paljon se häiritsi.

Siskonpojalla on kurkkuärrä. Poika on ensivuonna menossa kuudennelle. Hän oppi ärrän ensimmäisellä luokalla, ei suostunut käyttämään sitä. Hassua on, että hän osaa sen vieläkin! Kun kysyin, miksi hän haluaa käyttää kurkkuärrää, vastasi hän ettei se toinen tunnu omalta. Hän voi ja saa olla erilainen, ei hänen tarvitse muita miellyttääkseen käyttää "oikeata" ärrää. :)

Tyttäreni on oppinut kummatkin kirjaimet itsestään. R-kirjain oli hakusessa viiden vuoden ikään. Sanoin tyttärelleni, että hän saa korvakorut, jos osaa sanoa "korrrrvakorrrut". Ja kas kummaa, se tuli sieltä. :D Suapas nähdä miten pojan kanssa käy. En ainakaan rupea korviksia ehdottamaan :D.

r-vikainen kirjoitti:

ahdasmielistä sontaa! Puhevialla ei ole ihan yhtään mitään tekemistä arvovallan kanssa. Sille ei mitään voi, jos kuulijoiden joukossa on kaltaisiasi typeryksiä, jotka kiinnittävät huomionsa epäolennaisuuksiin, onneksi edustat vähemmistöä mielipiteesi kanssa.

Ja todellakaan kertaakaan minua ei ole lapsena kiusattu r-vian vuoksi, ei kertaakaan. Tähän katson olevan syynä poikkeusta enemmän sen, että minua ei lannistanut kotona sinun kaltaiset vanhemmat, vaan sain varttua terveen itsetunnon omaavaksi lapseksi, nuoreksi ja aikuiseksi. Itseasiassa todella harvoin olen edes muistanut koko vikaa, nykyään olen jo niin kiintynyt siihen osana persoonallisuuttani, etten edes luopuisi siitä - ainakaan kovin halvalla.

Mistäköhän jotuu, että moni r-vikainen ei mielellään puhu julkisesti? Siitä, että sinä ja kaltaisesi typerykset olette olemassa.

Lue lisää

itselläni itseasiassa on ollut aika harvinainen K-vika ja kyllä ainakin minua nolotti vaikka kovin hyvällä itsetunnolla olenkin varustettu! Onnellinen oli se päivä kun sen opin ja noloja oli ne hetket kun koulutunnilta piti mennä puheopetukseen!!

Tuon luennon otin esimerkiksi koska olin hiljan luennolla jossa luennoitsijalla todella oli puhevika joka häiritsi todella hyvää ja mielenkiintoista luentoa. Itseasiassa jopa koulutuspalautteessa oli ollut kommentteja asiasta.. Hassua suvaitsemattomuutta vammaistyössä jossa kyllä joutuu itseasiassa kuuntelemaan ties mitä mongerrusta ja saa siitä jopa selvää! Siksi ehkä onkin tiukkapipoista ja ahdasmielistä haluta että omat lapset osaavat puhua samaa suomea kuin muutkin persoonallisen sijaan. Asialle kun ei aina oikeasti voi tehdä mitään ja silloin se haittaa henkilön elämää todella suuresti ja nyt on siis kyse jo laajemmasta asiasta kuin ärrästä..

Tuosta auktoriteetista. Muistuuko mieleen yhtään opettajaa jolla oli puhevika? Minulla oli ja kyseinen ope oli koko koulun pelle eli kukaan ei kunnioittanut saati uskonut tuota naista joka kyllä osasi asiansa muuten. Meni siis lapsi pesuveden mukana.. Eikä tuo ollut ainoa. Sama koskee opettajan tms esiintyvän ihmisen muitakin maneereja puheen erikoisuuksien lisäksi. Ja arvaappa millainen auktoriteetti on komppaniaa komentava kessu joka samoo "komppania mals!"??? asia ei taida korjaantua jos ällän tilalla on koriseva ärrä tms..

Asiaa auktoriteetin ominaisuuksista on muuten jopa tutkittu joten se ei ole mielipide! Tutkimus on jo noin kymmenen vuotta vanha ja ainoa tieto siitä on se mitä mieleeni on jäänyt.

Niin ja tervemenoa vaan koulun pihalle tai leikkikentille niin törmäät varmasti joukkoon joka ei myöskään ymmärrä poikkeavaa luonteenpiirrettä vaan saa siitä aseen lastasi vastaan. Siltä tahdon mahdollisuuksieni mukaan lapseni säästää..

Niin ja sille yhdelle pettyneelle joka kokee minut ahdasmieliseksi; täällä mielipiteestä tulee väkisinkin lyhyt jolle ei laajoja selvityksiä esitetä. Mielipide on sikäli hassu että hieman erilaisessa ympäristössä sekin on erilainen koska sen viitekehys on muuttunut. Tässä asiassa vaan ole tiukasti tiettyä mieltä ja siitä kai periaatteessa on kyse? "Joo ihan kivaa" ei juuri anna aihetta mielipiteen vaihtoon??

äitee +4 kirjoitti:

itselläni itseasiassa on ollut aika harvinainen K-vika ja kyllä ainakin minua nolotti vaikka kovin hyvällä itsetunnolla olenkin varustettu! Onnellinen oli se päivä kun sen opin ja noloja oli ne hetket kun koulutunnilta piti mennä puheopetukseen!!

Tuon luennon otin esimerkiksi koska olin hiljan luennolla jossa luennoitsijalla todella oli puhevika joka häiritsi todella hyvää ja mielenkiintoista luentoa. Itseasiassa jopa koulutuspalautteessa oli ollut kommentteja asiasta.. Hassua suvaitsemattomuutta vammaistyössä jossa kyllä joutuu itseasiassa kuuntelemaan ties mitä mongerrusta ja saa siitä jopa selvää! Siksi ehkä onkin tiukkapipoista ja ahdasmielistä haluta että omat lapset osaavat puhua samaa suomea kuin muutkin persoonallisen sijaan. Asialle kun ei aina oikeasti voi tehdä mitään ja silloin se haittaa henkilön elämää todella suuresti ja nyt on siis kyse jo laajemmasta asiasta kuin ärrästä..

Tuosta auktoriteetista. Muistuuko mieleen yhtään opettajaa jolla oli puhevika? Minulla oli ja kyseinen ope oli koko koulun pelle eli kukaan ei kunnioittanut saati uskonut tuota naista joka kyllä osasi asiansa muuten. Meni siis lapsi pesuveden mukana.. Eikä tuo ollut ainoa. Sama koskee opettajan tms esiintyvän ihmisen muitakin maneereja puheen erikoisuuksien lisäksi. Ja arvaappa millainen auktoriteetti on komppaniaa komentava kessu joka samoo "komppania mals!"??? asia ei taida korjaantua jos ällän tilalla on koriseva ärrä tms..

Asiaa auktoriteetin ominaisuuksista on muuten jopa tutkittu joten se ei ole mielipide! Tutkimus on jo noin kymmenen vuotta vanha ja ainoa tieto siitä on se mitä mieleeni on jäänyt.

Niin ja tervemenoa vaan koulun pihalle tai leikkikentille niin törmäät varmasti joukkoon joka ei myöskään ymmärrä poikkeavaa luonteenpiirrettä vaan saa siitä aseen lastasi vastaan. Siltä tahdon mahdollisuuksieni mukaan lapseni säästää..

Niin ja sille yhdelle pettyneelle joka kokee minut ahdasmieliseksi; täällä mielipiteestä tulee väkisinkin lyhyt jolle ei laajoja selvityksiä esitetä. Mielipide on sikäli hassu että hieman erilaisessa ympäristössä sekin on erilainen koska sen viitekehys on muuttunut. Tässä asiassa vaan ole tiukasti tiettyä mieltä ja siitä kai periaatteessa on kyse? "Joo ihan kivaa" ei juuri anna aihetta mielipiteen vaihtoon??

Lue lisää

Jokainen tavallaan. Itsetunto kysymys myös. Minua tosin kovasti mietityttää, kun vetoat teksteissäsi erinäisiin tutkimuksiin ja aina sellaisiin, jotka tukevat sinun vahvaa ja järkkymätöntä mielipidettäsi. Tutkimuksia kun on joka lähtöön ja vastakkain asettelu niissä tavallista. Tiede korjaa itseään jatkuvasti, ihmiset harvemmin.

onhan halosellakin r-vika, eikä vähennä auktoriteettiä yhtään...

nainen kirjoitti:

Jokainen tavallaan. Itsetunto kysymys myös. Minua tosin kovasti mietityttää, kun vetoat teksteissäsi erinäisiin tutkimuksiin ja aina sellaisiin, jotka tukevat sinun vahvaa ja järkkymätöntä mielipidettäsi. Tutkimuksia kun on joka lähtöön ja vastakkain asettelu niissä tavallista. Tiede korjaa itseään jatkuvasti, ihmiset harvemmin.

Lue lisää

todellakin ihminen omaksuu tietoa jonka kokee tärkeäksi. Toki mieleen jää paljon sellaisiakin juttuja joista on eri mieltä, mutta silloin niiden lainaamisessa ei olekkaan mitään järkeä! Ja kun asian lukee niin tässä tiedon tulvassa joka nykyään on ei ole mahdollista kaikkea muistaa joten parhaat palat jää..

Useimmat tutkimukset oli taso millä ne on tehty mikä tahansa ovat juuri niin hyviä kuin on tutkimuksen alkuasettelu. Jos on kovin rajattu maailma tai aivan rajaton niin ei kummastakaan ole juuri tutkiniseniloa suurempaa iloa kenellekkään. Siinä ollaan äkkiä siinä tilanteessa että rotanmyrkyn kyljessä lukee että aiheuttaa syöpää rotan sikiöille - tosi juttu muuten ja minä kun halusin hengiltä jo ne elossa olevat!!

Mielipiteen muodostumiseen vaikuttaa niin kovin moni seikka mm eri asiat joita jostakin asiasta tietää eli kyllä mielipide muodostuu vasta asioiden jälkeen ei niin että minulla on mielipide ja haen sille tukea kaikkialta. On varmaan ärsyttävää kun vetoaa johonkin vieraaseen tahoon, mutta jos aletaan syyttää että on yksin mielipiteensä kanssa on jostakin haettava tukea asialleen. Ja aina kun mennään henkilökohtaisuuksiin tuntematta toista on vajottu sellaiselle tasolle ettei siinä ole juuri keskusteltavaa vaan juupas-eipäs...

Asioista ja omista näkökannoista täällä keskustellaan. Jotkut asiat vaan ovat itselle tärkeämpiä kuin toiset ja silloin ilmaisu on jyrkkä kuten mielipide asiastakin, hälläväliin ei viitsi edes kirjoittaa. Naamakkain jutellessa varmasti eri argumentteja tulisi runsaammin esiin, mutta täällä ei kukaan viitsi lukea kilometritolkulla eri juttuja.

Lopuksi vielä voin kertoa että kyllä mielipide muuttuu ajan kanssa ja elämä opettaa opittua tietoa enemmän. Ehkä johtuu työstänikin että mikään ei oikeasti voi pysähtyä ja olla vakaan muuttumatonta..

äitee +4 kirjoitti:

todellakin ihminen omaksuu tietoa jonka kokee tärkeäksi. Toki mieleen jää paljon sellaisiakin juttuja joista on eri mieltä, mutta silloin niiden lainaamisessa ei olekkaan mitään järkeä! Ja kun asian lukee niin tässä tiedon tulvassa joka nykyään on ei ole mahdollista kaikkea muistaa joten parhaat palat jää..

Useimmat tutkimukset oli taso millä ne on tehty mikä tahansa ovat juuri niin hyviä kuin on tutkimuksen alkuasettelu. Jos on kovin rajattu maailma tai aivan rajaton niin ei kummastakaan ole juuri tutkiniseniloa suurempaa iloa kenellekkään. Siinä ollaan äkkiä siinä tilanteessa että rotanmyrkyn kyljessä lukee että aiheuttaa syöpää rotan sikiöille - tosi juttu muuten ja minä kun halusin hengiltä jo ne elossa olevat!!

Mielipiteen muodostumiseen vaikuttaa niin kovin moni seikka mm eri asiat joita jostakin asiasta tietää eli kyllä mielipide muodostuu vasta asioiden jälkeen ei niin että minulla on mielipide ja haen sille tukea kaikkialta. On varmaan ärsyttävää kun vetoaa johonkin vieraaseen tahoon, mutta jos aletaan syyttää että on yksin mielipiteensä kanssa on jostakin haettava tukea asialleen. Ja aina kun mennään henkilökohtaisuuksiin tuntematta toista on vajottu sellaiselle tasolle ettei siinä ole juuri keskusteltavaa vaan juupas-eipäs...

Asioista ja omista näkökannoista täällä keskustellaan. Jotkut asiat vaan ovat itselle tärkeämpiä kuin toiset ja silloin ilmaisu on jyrkkä kuten mielipide asiastakin, hälläväliin ei viitsi edes kirjoittaa. Naamakkain jutellessa varmasti eri argumentteja tulisi runsaammin esiin, mutta täällä ei kukaan viitsi lukea kilometritolkulla eri juttuja.

Lopuksi vielä voin kertoa että kyllä mielipide muuttuu ajan kanssa ja elämä opettaa opittua tietoa enemmän. Ehkä johtuu työstänikin että mikään ei oikeasti voi pysähtyä ja olla vakaan muuttumatonta..

Lue lisää

Kyllä, olet oikeassa. Maailmankuvaan ja mielipiteisiin vaikuttaa monta asiaa. Elinympäristö, kulttuuri, kokemukset, jne. Mielipiteistä paistaa usein juuri se, miten maailman näkee.

Keskustelua tämä todellakin, en näkisi eipäs-juupas tyyppisenä edes. Ja olet oikeassa. Olet elämäsi varrella tutkinut ja lukenut paljon enemmän terveydenhuoltopuoleen liittyviä artikkeleita ja tutkimuksia kuin minä ikinä tulenkaan. Lisäksi sinulla on varmasti elämänkokemusta vuosissa enemmän. Silti, jokaisen elämä on yksilöllinen. Kukaan ei voi tuntea samalla tavalla, kaikki ei kulje tutkimusten valossa, kaikki ei mene sääntöjen mukaan. Jokaiseen elämää ei voida syynätä vanhojen artikkeleiden valossa. Minusta olisi vain mukava tietää, mistä lainataan, kuinka vanhasta tutkimuksesta on kyse, mitä tutkimuksia on sen jälkeen tullut, kuinka tuo edellinen tieto on vanhentunut jos on vanhentunut laisinkaan. Asioita, joita ei täällä näe, eikä voikaan välttämättä nähdä.

"Toki mieleen jää paljon sellaisiakin juttuja joista on eri mieltä, mutta silloin niiden lainaamisessa ei olekkaan mitään järkeä!"

Aivan oikeassa, sen minäkin tein kertomalla vain siskoni pojasta ja itsestäni. Siskoni toisiksi vanhimmalla on myös s-vika. Sanoi, että yrittivät häntä kiusata ensimmäisellä luokalla, mutta pisti kundit ruotuun (haluankohan edes tietää miten? :/)ja pääsi porukkaan mukaan. Miten hänen itsetuntonsa kehittyy? Siitä en voi sanoa, mutta vanhemmalla veljellä ei ole tarvetta ainakaan niin kovaan näyttämisen haluun, vaikka rämäpäinen onkin. Liikkuu isossa poikaporukassa, skeittaa ja pukeutuu katumuodin mukaan (toisin kuin se vanhempi, jota vaatteet ja muoti ei tunnu kiinnostavan pätkän vertaa).

Sitten eräs joka pisti silmään oli tuo sinun harvinainen k-vika. Ehkäpä juuri muita puhevikoja korjataan herkemmin kuin r- ja s-vikaa. Ne eivät ole niin pahasti puhetta puurouttavia kuin k- tai vaikkapa se l:n puuttuminen tekstistä.

Siskon kolmannella puuttuivat l ja k. Ässä tuli tsh-äänteenä ja ärrää ei ollut laisinkaan. Ässän ja ärrän oppi lopulta itse, mutta K:n ja L:n takia hänet pistettiin puheterapeutille. Oppi molemmat lopulta. Mutta hänellä on yhä vaikeuksia taivuttaa sanoja ja sekoaa usein tavuissa puhuessaan. Tavut tai kirjaimet vain menevät väärin päin vaikka yrittää kuinka sanoa sanan oikein. Minulla on ollut (ja on vieläkin) samoja ongelmia, liekö jollain tapaa perinnöllistä? Samoin suvussamme on lukihäiriöisiä jonkin verran.

Tässä on tämä hassuin asia. Miehelläni on r-vika. Kun kysyin häneltä, mitä tehdään jos r- tai s-kirjain uupuu nuorimmalta, hän vastasi, että mihinkään ei pakoteta. (Tämä on vähän "mutua", mutta tuntuu, että hän on joskus käynyt puheterapeutilla pakolla). Kun kysyin tuosta l-kirjaimesta ja k-kirjaimesta, hän vastasi aivan eri tavalla: puheterapiasta voidaan puhua jo kolmivuotisneuvolassa, ja katsoa sen tarpeellisuus, mutta ne hänen täytyy oppia. Ja kyllä, olen samaa mieltä.

Näissä nettikeskusteluissa on pahana ongelmana juuri se, ettei voi olla kasvokkain. Lisäksi, kovin moni ei jaksa taivaltaa pitkiä juttuja lävitse, joten perustelut ovat usein niitä ja näitä. Mutta minä pidän pitkistä teksteistä ja siitä, että minut pistetään koville. Kiitos rupattelu hetkestä äitee 4, ja hyvät jatkot.

menninkäinen kirjoitti:

onhan halosellakin r-vika, eikä vähennä auktoriteettiä yhtään...

Minun kohdallani Halosen R-vika vähentää jotain - nimittäin hänen puheensa vastaanottavuutta. En voi sille mitään, mutta niinkin paha puhevika tökkää minulla aina korvaan. Tilanne on sama kuin silloin, kun Joku kiRJOIttaisi JoteNKIn ihMEELllllisellä tavalla väärin. Ymmärrettävää on, mutta vika kuitenkin tökkää silmään tai korvaan joka kerta. Varmaan tilanne olisi eri, jos esimerkiksi omalla puolisolla olisi puhevika. Silloin siihen tottuisi. Mutta kun puhevikaista kuulee vain silloin tällöin, vika tökkää joka kerta korvaan.

En ymmärrä sitä, että puhevika olisi jotenkin rikkaus, jota pitäisi vaalia. Vika on vika, ja jos siitä pääsee pienehköllä vaivalla eroon, niin tottakai se kannattaa korjata.

menninkäinen kirjoitti:

onhan halosellakin r-vika, eikä vähennä auktoriteettiä yhtään...

Juu ei vähennäkään. Minusta Halosen r-vika on jopa jokseenkin söpöä. Samoin olen seurustellut miehen kanssa jolla oli r-vika ja osittain sen takia viehätyinkin hänestä.

Toki lapsi on hyvä laittaa puheterapiaan jos kirjaimet/puhe ei suju, mutta puheviat voivat johtua myös suun/hampaiden/kielen rakenteellisista vioista joita ei välttämättä pystytä korjaamaan tai jos ei lapsena opi sanomaan kirjainta oikein ei opi ehkä koskaan.
Minusta aikuisten ihmisten pienet r-viat tai muutkaan ei pitäisi ketään häiritä, lapsella niihin voidaan puuttua, mutta eipä senkään pitäisi maata kaataa jos lapsi ei opi ärrää.

Itse opin 8-vuotiaana sanomaan ärrän puheterapeutin ja hammasrautojen avulla, ja mulla on todettu olevan liian lyhyt kielijänne sekä liian pieni yläleuka joten ne vaikeuttavat vielä tänäkin päivänä ärrän sanomista. Osaan siis ärrän mutta nopeassa puheessa kieli ei ei pysy mukana ja r kuulostaa englantilaiselta, pehmeältä ärrältä.

äitee +4 kirjoitti:

itselläni itseasiassa on ollut aika harvinainen K-vika ja kyllä ainakin minua nolotti vaikka kovin hyvällä itsetunnolla olenkin varustettu! Onnellinen oli se päivä kun sen opin ja noloja oli ne hetket kun koulutunnilta piti mennä puheopetukseen!!

Tuon luennon otin esimerkiksi koska olin hiljan luennolla jossa luennoitsijalla todella oli puhevika joka häiritsi todella hyvää ja mielenkiintoista luentoa. Itseasiassa jopa koulutuspalautteessa oli ollut kommentteja asiasta.. Hassua suvaitsemattomuutta vammaistyössä jossa kyllä joutuu itseasiassa kuuntelemaan ties mitä mongerrusta ja saa siitä jopa selvää! Siksi ehkä onkin tiukkapipoista ja ahdasmielistä haluta että omat lapset osaavat puhua samaa suomea kuin muutkin persoonallisen sijaan. Asialle kun ei aina oikeasti voi tehdä mitään ja silloin se haittaa henkilön elämää todella suuresti ja nyt on siis kyse jo laajemmasta asiasta kuin ärrästä..

Tuosta auktoriteetista. Muistuuko mieleen yhtään opettajaa jolla oli puhevika? Minulla oli ja kyseinen ope oli koko koulun pelle eli kukaan ei kunnioittanut saati uskonut tuota naista joka kyllä osasi asiansa muuten. Meni siis lapsi pesuveden mukana.. Eikä tuo ollut ainoa. Sama koskee opettajan tms esiintyvän ihmisen muitakin maneereja puheen erikoisuuksien lisäksi. Ja arvaappa millainen auktoriteetti on komppaniaa komentava kessu joka samoo "komppania mals!"??? asia ei taida korjaantua jos ällän tilalla on koriseva ärrä tms..

Asiaa auktoriteetin ominaisuuksista on muuten jopa tutkittu joten se ei ole mielipide! Tutkimus on jo noin kymmenen vuotta vanha ja ainoa tieto siitä on se mitä mieleeni on jäänyt.

Niin ja tervemenoa vaan koulun pihalle tai leikkikentille niin törmäät varmasti joukkoon joka ei myöskään ymmärrä poikkeavaa luonteenpiirrettä vaan saa siitä aseen lastasi vastaan. Siltä tahdon mahdollisuuksieni mukaan lapseni säästää..

Niin ja sille yhdelle pettyneelle joka kokee minut ahdasmieliseksi; täällä mielipiteestä tulee väkisinkin lyhyt jolle ei laajoja selvityksiä esitetä. Mielipide on sikäli hassu että hieman erilaisessa ympäristössä sekin on erilainen koska sen viitekehys on muuttunut. Tässä asiassa vaan ole tiukasti tiettyä mieltä ja siitä kai periaatteessa on kyse? "Joo ihan kivaa" ei juuri anna aihetta mielipiteen vaihtoon??

Lue lisää

Mistähän sait apua tuohon k-vikaan? Pojallani on myös se ja täällä meilläpäin ei puheterapeutit oikein tiedä, mitä asian kanssa tehdä...

äitee +4 kirjoitti:

itselläni itseasiassa on ollut aika harvinainen K-vika ja kyllä ainakin minua nolotti vaikka kovin hyvällä itsetunnolla olenkin varustettu! Onnellinen oli se päivä kun sen opin ja noloja oli ne hetket kun koulutunnilta piti mennä puheopetukseen!!

Tuon luennon otin esimerkiksi koska olin hiljan luennolla jossa luennoitsijalla todella oli puhevika joka häiritsi todella hyvää ja mielenkiintoista luentoa. Itseasiassa jopa koulutuspalautteessa oli ollut kommentteja asiasta.. Hassua suvaitsemattomuutta vammaistyössä jossa kyllä joutuu itseasiassa kuuntelemaan ties mitä mongerrusta ja saa siitä jopa selvää! Siksi ehkä onkin tiukkapipoista ja ahdasmielistä haluta että omat lapset osaavat puhua samaa suomea kuin muutkin persoonallisen sijaan. Asialle kun ei aina oikeasti voi tehdä mitään ja silloin se haittaa henkilön elämää todella suuresti ja nyt on siis kyse jo laajemmasta asiasta kuin ärrästä..

Tuosta auktoriteetista. Muistuuko mieleen yhtään opettajaa jolla oli puhevika? Minulla oli ja kyseinen ope oli koko koulun pelle eli kukaan ei kunnioittanut saati uskonut tuota naista joka kyllä osasi asiansa muuten. Meni siis lapsi pesuveden mukana.. Eikä tuo ollut ainoa. Sama koskee opettajan tms esiintyvän ihmisen muitakin maneereja puheen erikoisuuksien lisäksi. Ja arvaappa millainen auktoriteetti on komppaniaa komentava kessu joka samoo "komppania mals!"??? asia ei taida korjaantua jos ällän tilalla on koriseva ärrä tms..

Asiaa auktoriteetin ominaisuuksista on muuten jopa tutkittu joten se ei ole mielipide! Tutkimus on jo noin kymmenen vuotta vanha ja ainoa tieto siitä on se mitä mieleeni on jäänyt.

Niin ja tervemenoa vaan koulun pihalle tai leikkikentille niin törmäät varmasti joukkoon joka ei myöskään ymmärrä poikkeavaa luonteenpiirrettä vaan saa siitä aseen lastasi vastaan. Siltä tahdon mahdollisuuksieni mukaan lapseni säästää..

Niin ja sille yhdelle pettyneelle joka kokee minut ahdasmieliseksi; täällä mielipiteestä tulee väkisinkin lyhyt jolle ei laajoja selvityksiä esitetä. Mielipide on sikäli hassu että hieman erilaisessa ympäristössä sekin on erilainen koska sen viitekehys on muuttunut. Tässä asiassa vaan ole tiukasti tiettyä mieltä ja siitä kai periaatteessa on kyse? "Joo ihan kivaa" ei juuri anna aihetta mielipiteen vaihtoon??

Lue lisää

Hei, mulla on kyllä ollu opettaja, jolla oli vähän persoonallinen ärrä. Ope oli muutenkin aika persoona, ja varmasti yksi parhaista, jotka minua ovat opettaneet.
Lisäksi olen useampaan otteeseen kuunnellut yhtä puhujaa, jolla on puhevika. Ei häiritse, pikemminkin vain jäi mieleen erilaisuutensa vuoksi. Seuraavalla kerralla muisti, että tuota on kuunnellut aiemminkin.

kyllä minustakin lapsen parasta ajatellaan, jos korjattavissa oleva r-vika korjataan. itselläni oli lapsena s-vika ja pääsin ekalla puheopetukseen. ei se itsetuntooni vaikuttanut, muttei kivaltakaan tuntunut kun siitä huomautettiin. tiedän ihmisiä, jotka puhevian takia ovat alkaneet vältellä julkisesti puhumista eikä sitä etukäteen voi tietää miten vika lapseen vaikuttaisi vai vaikuttaisiko. puheopetus ainakin minusta oli ihan hauskaa ja teki hyvää huomata, että en ollut ainoa lapsi jolla äänteet eivät sujuneet ihan niin helposti. ei se minusta ole lapsen vähättelyä vaan lapsesta välittämistä jos puheopetukseen ohjataan.

helmimamma kirjoitti:

kyllä minustakin lapsen parasta ajatellaan, jos korjattavissa oleva r-vika korjataan. itselläni oli lapsena s-vika ja pääsin ekalla puheopetukseen. ei se itsetuntooni vaikuttanut, muttei kivaltakaan tuntunut kun siitä huomautettiin. tiedän ihmisiä, jotka puhevian takia ovat alkaneet vältellä julkisesti puhumista eikä sitä etukäteen voi tietää miten vika lapseen vaikuttaisi vai vaikuttaisiko. puheopetus ainakin minusta oli ihan hauskaa ja teki hyvää huomata, että en ollut ainoa lapsi jolla äänteet eivät sujuneet ihan niin helposti. ei se minusta ole lapsen vähättelyä vaan lapsesta välittämistä jos puheopetukseen ohjataan.

Lue lisää

r-vika, koko ala-aste puheopetuksessa, tai no melkein, koska 6 luokalla joulukuussa opin sen pirun kirjaimen!! Oli se kyl oikeesti yhtä piinaa ja pelkoa, lukutunnilla aina laski kappaleet etukäteen, minkä joutuu lukemaan "onko siinä r" ja pahus jos oli... Mutta sillon joulukuussa... voi että... kun mun kohdalle osuvassa kappaleessa oli R ja kun KOKO LUOKKA alko kohista ... "hei sä osaat !!" hienoa !!! ja aploodit... voi että... huhhuh...

Oli meiän luokalla muistaakseni 3 r-vikasta ja muutama s-vikanen, minä opin ärrän! ...tosin kyllä vieläkin joskus sattuu sorahtamaan r, mutta aika harvoin onnex. Paniikki tilanteessa ehkä...

Itselläni on paha r-vika (tulee kurkusta).
En muista kauanko olin puheopetuksessa, mutta kesken se jäi kun en äitini sanojen mukaan sitä oppinut.
Pienenä välttelin ko. kirjaimen sanomista, hain vastaavia sanoja missä ei sitä typerää ärrää ollut tai sitten mumisin jos en vaihtoehtoa löytänyt.
Kukaan ei kuitenkaan minua urakalla kiusannut. Muutaman kerran asiasta sain kuulla
(parasta mielestäni oli, kun yläasteelle mentäessä uusi luokkatoveri alkoi pilkkamaan r-viastani, neidillä oli kaiken lisäksi itsellään myös r-vika, ihme kyllä tähän sain puolet luokasta puolustamaan itseäni vaikken tuntenut juuri ketään!)
silloin olisin antanut mitä tahansa jos olisin tuon kirjaimen oppinut.

Yksi ihana muisto löytyy, olen sanonut ko. kirjaimen aivan oikein, sekin puolivahingossa kun aikani kuluksi hoin ärrän kierrän.... Ja sieltä se tuli! Mutta sinne se myös meni. Ei ole enää näkynyt.

Välillä r-vika häiritsee, mutta lähinnä työni puolesta, olen nimittäin kassalla töissä eikä ole kiva koko ajan hokea euRoa, euRoa... Välillä mokoma kirjain ei edes tule sieltä kurkusta...



itse olen sitä mieltä, että lapsi kannattaa pistää puheopetukseen, mutta jos se ei halua olla siellä, niin se on sillä selvä. Mihinkään ei tarvitse pakottaa.


JA tuosta, kun aiemminj oku sanoi, ettei edes kiinnittänyt huomiota r-vikaan, hutun huttua.
Joka ikinen ihminen kiinnittää siihen huomiota. Sitä ei vaan kehdata sanoa.
Jopa itsekin kiinnitän huomiota ihmisiin joilla on puhevika. (Tarja Halosella tosin en ole täät huomannut, hassua...)

ihmiset kyllä tottuvat r-vikaan jos jollain läheisellä/tutulla on se, ja kuulee sitä usein. Siihen ei vain enää kiinnitä huomiota.

taappanainen kirjoitti:

Itselläni on paha r-vika (tulee kurkusta).
En muista kauanko olin puheopetuksessa, mutta kesken se jäi kun en äitini sanojen mukaan sitä oppinut.
Pienenä välttelin ko. kirjaimen sanomista, hain vastaavia sanoja missä ei sitä typerää ärrää ollut tai sitten mumisin jos en vaihtoehtoa löytänyt.
Kukaan ei kuitenkaan minua urakalla kiusannut. Muutaman kerran asiasta sain kuulla
(parasta mielestäni oli, kun yläasteelle mentäessä uusi luokkatoveri alkoi pilkkamaan r-viastani, neidillä oli kaiken lisäksi itsellään myös r-vika, ihme kyllä tähän sain puolet luokasta puolustamaan itseäni vaikken tuntenut juuri ketään!)
silloin olisin antanut mitä tahansa jos olisin tuon kirjaimen oppinut.

Yksi ihana muisto löytyy, olen sanonut ko. kirjaimen aivan oikein, sekin puolivahingossa kun aikani kuluksi hoin ärrän kierrän.... Ja sieltä se tuli! Mutta sinne se myös meni. Ei ole enää näkynyt.

Välillä r-vika häiritsee, mutta lähinnä työni puolesta, olen nimittäin kassalla töissä eikä ole kiva koko ajan hokea euRoa, euRoa... Välillä mokoma kirjain ei edes tule sieltä kurkusta...



itse olen sitä mieltä, että lapsi kannattaa pistää puheopetukseen, mutta jos se ei halua olla siellä, niin se on sillä selvä. Mihinkään ei tarvitse pakottaa.


JA tuosta, kun aiemminj oku sanoi, ettei edes kiinnittänyt huomiota r-vikaan, hutun huttua.
Joka ikinen ihminen kiinnittää siihen huomiota. Sitä ei vaan kehdata sanoa.
Jopa itsekin kiinnitän huomiota ihmisiin joilla on puhevika. (Tarja Halosella tosin en ole täät huomannut, hassua...)

ihmiset kyllä tottuvat r-vikaan jos jollain läheisellä/tutulla on se, ja kuulee sitä usein. Siihen ei vain enää kiinnitä huomiota.

Lue lisää

No itse olen 17v ja on s-vika joka on erittäin rasittavaa ja puhua ei viitsi ja kun täytyy sanoa se s ni hävettää . ko. ongelma kutakuinkin pilaa elämän joten hoitakaa lapsenne...pakottakaa jos on tarve, varmasti kiittävät sitten vanhempana.
ja ainahan noille puhevikasille nauretaan, että tosi vääristynyt idea on ettei naurettaisi.

poika123 kirjoitti:

No itse olen 17v ja on s-vika joka on erittäin rasittavaa ja puhua ei viitsi ja kun täytyy sanoa se s ni hävettää . ko. ongelma kutakuinkin pilaa elämän joten hoitakaa lapsenne...pakottakaa jos on tarve, varmasti kiittävät sitten vanhempana.
ja ainahan noille puhevikasille nauretaan, että tosi vääristynyt idea on ettei naurettaisi.

Lue lisää

ite oon 14v ja omaan "karttakielen, jonka takia minun on vaikea sanoa r- ja s-kirjainta. Minulle ei ole KOSKAAN naurettu, ei tietääkseni edes selkäni takana, joten itselläsi on todennäköisesti huono itsetunto tai vastaava.

päästä koulussa puheopetukseen, ellet ole jo? Nimittäin oma poikani on 11 v ja menossa myös viidennelle ja hänellä on s-vika. Hän vain ei ollut puheopetuksessa kuin vasta viime keväästä. Silloin hänelle alettiin huomautella asiasta ja kysyinkin koululta pääseekö puheopetukseen. Itse en ollut sitä edes huomannut, siksi ei päässyt aiemmin.

Kannattaa ottaa ihan rauhallisesti ja huomauttelu on kiusaamista, josta voi puhua opettajalle. Opit kyllä. Ne jotka huomauttelee on typeriä, sinun kannattaa tosiaan puhua opettajalle, hänen velvollisuutensa on auttaa sinua, että olosi koulussa ei ole tukalaa.

typerältä ihmiseltä. Puhevialle ei välttämättä voi mitään, se on kuin ulkonäön vika tai tyhmyys. Olemme erilaisia. Puhevikoja voi korjata, mutta jos ihmistä ei ole lapsena laitettu pätevään puheopetukseen, niin homma on menetetty. Tärkeintä on kuitenkin mitä sanotaan kuin miten. Monet kauniisti artikuloivat puhuvat niin typeriä, että ihan sama jos puhuisivat pieruäänillä.

Oletko ajatellut että ihmisisssä on myös paljon muita ominaisuuksia jotka saattavat ärsyttää muita ja aiheuttaa sen että huomio kiinnittyy muuhun kuin puheeseen. Nainen voi olla huomiotaherättävän kaunis niin että miehet eivät keskity hänen asiaansa. Tai joku voi olla hyvin pitkä tai lyhyt, lihava tai laiha. Jollain on karsastusta, toisella huono ryhti. Aina voi olla jotain joka häiritsee.
Kyllä täytyy olla niin että ihminen voi puhua omana itsenään silloin kun puhuu oman ammattinsa asioista. On eri asia jos on joku pr-henkilö jonka täytyy olla erityisen edustava. Silloin täytyy kaiken olla kunnossa. Mutta jos vaikka joutuu ajoittain kouluttamaan muita niin ei voi haitata kovin paljon jos on lievä puhevika.

Itse olen joutunut satunnaisesti opettamaan ja puhumaan erilaisissa tilaisuuksissa ja erilaisille ryhmille läpi elämäni vaikka ammattini ei sinällään liity mitenkään opettamiseen. Minulla on myös R-vika. Ainoa palaute jonka olen koskaan keneltäkään (opetettavat tai esimiehet) saanut on se että esitän asiani erittäin selkeästi ja johdonmukaisesti niin että sanoama jää kaikille mieleen. On nimittäin harmittavan yleistä että melko kokenutkin luennoitsija saattaa hyppiä sinne tänne asiassa tai esittää asiansa niin koukeroisin sanankääntein että lopulta kukaan kuulijoista ei ole enää kärryillä. Tämä on mielestäni huomattavasti häiritsevämpää kuin joku puhevika. Ja olisi tuon muunkinlaisen puhetaidon voinut opettaa kunnolla vaikka koulussa...

R-Man kirjoitti:

Oletko ajatellut että ihmisisssä on myös paljon muita ominaisuuksia jotka saattavat ärsyttää muita ja aiheuttaa sen että huomio kiinnittyy muuhun kuin puheeseen. Nainen voi olla huomiotaherättävän kaunis niin että miehet eivät keskity hänen asiaansa. Tai joku voi olla hyvin pitkä tai lyhyt, lihava tai laiha. Jollain on karsastusta, toisella huono ryhti. Aina voi olla jotain joka häiritsee.
Kyllä täytyy olla niin että ihminen voi puhua omana itsenään silloin kun puhuu oman ammattinsa asioista. On eri asia jos on joku pr-henkilö jonka täytyy olla erityisen edustava. Silloin täytyy kaiken olla kunnossa. Mutta jos vaikka joutuu ajoittain kouluttamaan muita niin ei voi haitata kovin paljon jos on lievä puhevika.

Itse olen joutunut satunnaisesti opettamaan ja puhumaan erilaisissa tilaisuuksissa ja erilaisille ryhmille läpi elämäni vaikka ammattini ei sinällään liity mitenkään opettamiseen. Minulla on myös R-vika. Ainoa palaute jonka olen koskaan keneltäkään (opetettavat tai esimiehet) saanut on se että esitän asiani erittäin selkeästi ja johdonmukaisesti niin että sanoama jää kaikille mieleen. On nimittäin harmittavan yleistä että melko kokenutkin luennoitsija saattaa hyppiä sinne tänne asiassa tai esittää asiansa niin koukeroisin sanankääntein että lopulta kukaan kuulijoista ei ole enää kärryillä. Tämä on mielestäni huomattavasti häiritsevämpää kuin joku puhevika. Ja olisi tuon muunkinlaisen puhetaidon voinut opettaa kunnolla vaikka koulussa...

Lue lisää

Itselläni on paha s-vika, joka häiritsee ihan minua itseänikin. Pojat luokallani huomauttelevat siitä _usein_ ja "sössöttävät" kun sanon jotain takaisin.
Olin myös r-vikainen, mutta opin sen puheterapeutin avulla. Sen jälkeen olen yrittänyt oppia sitä saman terapeutin avulla, mutta kun kyseinen ihminen aloitti huomauttelemisen 'huonosta asenteestani' ja ystäväni (jolla oli huomattavasti helpompi r-vika) kehumisen, lopetin koko homman. En kestänyt vertailua ja usein sain kyyneleet silmissä pyöriä tuolilla ja purra hammasta. Ehkä olen yliherkkä, ehkä en.

Kuitenkin näyttelijänhaaveet saivat ylivallan. Olen yli vuoden halunnut näyttelijäksi ja rakastan näyttelemistä. S-vian takia monet ovet ovat kiinni.

Eräänä päivänä terveydenhoitaja alkoi huomauttelemaan tästä ja sanoi, etten saa sitten vanhempana tulla kysymään, miksei hän patistanut minua puheterapiaan. En halunnut ja olin muutenkin sekavassa mielentilassa, joten kieltäydyin.
Seuraavana päivänä olin miettinyt asiaa ja päätin nielaista ylpeyteni. Aika puheterapeutille on varattu.