neuvoja

pakko purkaa itseäni jossain..mulla on nii vitun paha olla itseni kanssa..
Oon seurustellu nykyisen kihlattuni kanssa 6 vuotta,kihloissa ollaan oltu ny 2 vuotta. Muutettiin yhteen vuosi sitten ja nyt alkaa jo tuntua siltä etten enää halua olla koko miehen kanssa..
Itse asias en edes tiedä tarkkaan mistä se johtuu..tai no osasyy voi toki olla et se olen aina mä joka tiskaa,siivoo ja tekee ruokaa..Asiasta on keskusteltu jo liian monta kertaa eikä asiat siltikää oo mihinkää päin muuttunu..
Olin tossa viikonloppuna bilettämässä serkkuni kanssa (kihlattu ei HALUNNU lähteä mukaan), ja törmättiin siinä sitte kihlattuni hyviin ystäviin..Juteltiin siinä kaiken näköistä ja huomasin etten kertaakaan suoranaisesti ikävöiny miestäni..Ja ikävintä tässä kaikessa on että oon jo kauan aikaa tuntenu jonkimmoista kummaa vetovoimaa kihlattuni hyvää ystävää kohtaan..Puhuttiin asiasta tämän ko. ystävän kanssa ja hoksattiin ettei tunne ollukkaa niin yksipuolinen.Olen todellakin uskollista sorttia, eikä homma edennyt keskusteluasteelta pidemmälle, ja hyvä niin.
Nyt vaan tuntuu, ettei oikein tiedä mitä tekisin..Nykyinen kihlattuni oo ollu mun ensimmäinen vakava suhde, alotettiin seurustelemaan mun ollessa vasta 14-vuotias,eli paljon on näkemättä jäänyt, jos näin voidaan sanoa.
tuntuu niin vitun pahalta,kun ei osaa olla mitenkään päin ja tuntuu et pää sekoo ihan justiinsa.Tuntuu hirveältä ajatella, miltä kihlatustani tuntuu kun lopulta joudun kertomaan, etten rakasta sitä enää..en jaksais enää valehdella itselleni..mitä mä nyt teen??