Olen seurustellut vajaan 1,5v ihanimman ihmisen kanssa,
mutta nyt poikaystäväni haluaisi luultavasti erota.
Syyksi olen käsittänyt mm.sen,ettei hän enää ole enää rakastunut eikä esimerkiksi tunne enää perhosia vatsassa kun nähdään.
Siksi tuntee kuulemma itsensä onnettomaksi.Hän on kyllä sanonut rakastavansa minua enemmän kuin mitään.
Minusta taas on aika selvää se, että rakastuminen muuttuu alku huuman jälkeen rakkaudeksi ja sitoutumiseksi,kumppanuudeksi.
Eikä sellaista parisuhdetta ole olemassakaan,jossa vielä 1,5 vuoden seurustelun jälkeen olisi perhosia masussa..varsinkaan jos näkee päivittäin.
Olisi sorastaan surullista jos suhde loppuu tälläisen asian vuoksi.
Saattaa toki olla että tämä on vain jokin ohimenevä kriisi,mutta ehkä tästä vielä noustaan..ainakin toivon niin :)
mutta nyt poikaystäväni haluaisi luultavasti erota.
Syyksi olen käsittänyt mm.sen,ettei hän enää ole enää rakastunut eikä esimerkiksi tunne enää perhosia vatsassa kun nähdään.
Siksi tuntee kuulemma itsensä onnettomaksi.Hän on kyllä sanonut rakastavansa minua enemmän kuin mitään.
Minusta taas on aika selvää se, että rakastuminen muuttuu alku huuman jälkeen rakkaudeksi ja sitoutumiseksi,kumppanuudeksi.
Eikä sellaista parisuhdetta ole olemassakaan,jossa vielä 1,5 vuoden seurustelun jälkeen olisi perhosia masussa..varsinkaan jos näkee päivittäin.
Olisi sorastaan surullista jos suhde loppuu tälläisen asian vuoksi.
Saattaa toki olla että tämä on vain jokin ohimenevä kriisi,mutta ehkä tästä vielä noustaan..ainakin toivon niin :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuinka vanha tämä poikaystäväsi on? Hän ei taida tajuta, että huuma muuttuu tasaiseksi onnentunteeksi, jos toista rakastaa. Hän hakee rakastumista ei rakkautta.
En sanoisi, että rakastuminen muuttuu rakkaudeksi. Mielestäni ne ovat eri asoita ja toisiaan rakastavat ihmisetkin voivat rakastua toisiinsa uudelleen ja uudelleen. Mitä tasaista rakkautta en ainakaan minä tunne.
Itse koen rakkauden melkeinpä eläväksi olennoksi. Välillä se kasvaa ja vahvistuu, välillä siirtyy taka-alalle eikä sen olemassa oloa muistakaan. Välillä rakkaus aiheuttaa intohimoisia hetkiä ja toisinaan surua. Joskus rakkaus kuolee ja joskus se kestää koko elämän. Rakkaus nostaa pilviin ja rakkaus vetää sinut taas maan pinnalle. Rakkaus tuntuu turvalliselta. Rakkaus tuntuu kiihkeältä....
Rakkautta pystyn kuvailemaan monin termein, mutta tasaiseksi en sitä elämän mittakaavassa koe.
rakkaus on juuri sitä tasaista varmuuden tunnetta, jota molemminpuolinen rakkaus saa suhteessa aikaan. Siihen alkuhuuman nousuihin ja laskuihin verrattuna pidän tästä olotilasta. On rauhallinen ja tasainen olo. Sitä varmaan tarkoitettiin.
Ajan myötä sitä huomaa jaksaako/kiinnostaako/synkkaako toisen kanssa sen "perhostunteen" jälkeenkin. Ja kyllä niitä perhosia voi vatsaan järjestää pitkässäkin suhteessa. Mutta jos tässä tapauksessa kävi vaan niin että kemiat ei riittäneet tarpeeksi pitkälle.
Olen miettinyt kolmenkympin kriisissäni parisuhdettani paljon. Tuo antoi hyvän näkökulman asiaan, että voisi olla niinkin, että enää 1,5 vuoden jälkeen ei ole perhosia vatsanpohjassa... Näemme päivittäin, olemme asuneet samaa taloutta neljä vuotta, mutta kyllä viikottain tulee tilanteita jolloin jännityneenä odottaa toisen töistä kotiutumista perhosia vatsanpojassa. Nytkin kun on yön poissa kotoa (olen useita öitä viikosta muualla) niin kyllä toisen ajatteleminen vatsassa tuntuu. Emme ehkä olekaan aivan loppuun kolunneet suhdettamme...
Tosin kun tarkemmn mietin niin eihän niitä perhosia masussa voi pahemmin ollakkaan jos on yhdessä 24/7 niinkun minä ja poikaystäväni..Vielä kun molemmat olemme toimettomia..siis ei töissä tai koulussa...Ei pahemmin ole hetkiä että toinen olisi poissä edes paria tuntia päivässä...