Mitä mä teen?
Oon seurustellu avomieheni kanssa 3 ja puoli vuotta, josta 2 ja puoli on asuttu yhdessä. Nyt on alkanut tuntumaan, että en tiedä haluanko sittenkään tätä. Rakastan miestäni, sillä jos en rakastaisi, lähteminen olisi helppoa. Nyt tuntuu siltä, että en voi loukata miestäni jättämällä hänet ja ajatteleen, että yritän vielä.
Kuitenkin olen onneton, usein pahalla päällä, aina iltaisin itkettää ja tuntuu, että maailma kaatuu päälle.
Meillä on myös hyviä hetkiä ja mieheni on kaikin tavoin hyvä ihminen.
Olemme vaan liian erilaisia. Nautimme eri asioista ja meillä on liian vähän puhuttavaa. Minusta tuntuu usein, että pitäisi lähteä, mutta en vaan kertakaikkiaan voi tehdä sitä miehelleni.
Ahdistaa.
Oon seurustellu avomieheni kanssa 3 ja puoli vuotta, josta 2 ja puoli on asuttu yhdessä. Nyt on alkanut tuntumaan, että en tiedä haluanko sittenkään tätä. Rakastan miestäni, sillä jos en rakastaisi, lähteminen olisi helppoa. Nyt tuntuu siltä, että en voi loukata miestäni jättämällä hänet ja ajatteleen, että yritän vielä.
Kuitenkin olen onneton, usein pahalla päällä, aina iltaisin itkettää ja tuntuu, että maailma kaatuu päälle.
Meillä on myös hyviä hetkiä ja mieheni on kaikin tavoin hyvä ihminen.
Olemme vaan liian erilaisia. Nautimme eri asioista ja meillä on liian vähän puhuttavaa. Minusta tuntuu usein, että pitäisi lähteä, mutta en vaan kertakaikkiaan voi tehdä sitä miehelleni.
Ahdistaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta sillä erolla
että yhteistaivalta on takana jo
16 vuotta yli puolet mun koko elämästä.
Lapsia kolme.
En rakasta miestä,
olenko koskaan rakastanutkaan oikeasti
on kysymys mihin vastausta mietin usein.
Mutta jokatapauksessa nyt olen ihan loppu tätä meidän tarinaa.
Siihen kyllä vaikuttaa
-miehen pettäminen,vuosia sitten
-jutteleminen erilaisten ihmisten kanssa
mitkä on kyllä olleet miehiä,mutta olen huomannut toisenlaisen ajatusmaailman.
-Lapset on isompia(kohta murkkuja)
lasten ja isän väliset riidat
-JNE JNE
-en jaksa innostua sänky touhusta
-eikä oikein muutkaan asiat kiinnosta
EN vaan saa rohkeutta sanoa asiaa ääneen kun en tiedä miten ja mistä aloittaa...
teidän kannattaisi pitää pieni hengähdys tauko eli otatte molemmat aikaa itsellenne ja asutte vähän aikaa erillänne. jos homma ei vieläkään sit toimi niin lähtekää sit eri teille...toimii jos on toimiakseen itse olen moista kokeillut ja silloin on saanut oman halun selville!
olen itse samanlaisessa tilanteessa. Meillä on tällä hetkellä ns. tilapäinen ero meneillään. Tuona aikana molemmat katsoo erossa olemisen hyviä ja huonoja puolia... Hetkeksi eroaminen on ainut keino saada selville todelliset tunteet häntä kohtaan. Jos todella rakastat häntä niin huomaat sen kyllä pian. Eroaminen ei ole helppoa, sen voin kertoa. Mutta kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa. Kuuntele sydäntäsi ja tee valinnat sen mukaan... Ei kannata heittää hyvää suhdetta hukkaan ennen kuin on siitä aivan varma... Paljon voimia sinulle!
Olen ollut kihlattuni kanssa yhdessä melkein 6 vuotta ja nyt on tullut sellainen olo etten enää jaksa tätä. Muuten meillä kai menee ihan hyvin, mutta seksiä ei suhteessamme ole juuri lainkaan. Minua ei vain kiinnosta enää ja mieheni ei saa minua syttymään.Mitä siis teen? Olemme puhuneet erosta, mutta se saa aina minut kyyneliin. En kuitenkaan halua elää loppu elämääni lähes seksittömässä suhteessa.Meillä on yhteinen koti ja autokin ja sekin vielä vaikeuttaa asioita.Minun kyllä tekee mieli muita miehiä, mutta ei kihlattuani... Toivon sinulle voimia tehdä oikea päätös.
Mustaki on tuntunu jo pitkään tolta. Ehkä vaikeinta lähtemisessä on se, että toinen ihminen on tosi läheinen, paras ystävä. Jos lähden menetän samalla myös parhaan ystäväni. Vahvasti on kuitenkin alkanut tuntua, että se on oikea ratkaisu. Hänellä on oikeus onneen ja tällä hetkellä en jaksa uskoa, että se onni on minun kanssani. Haluaisin tuntea häntä kohtaan kuten ennen... En vain löydä tunteitani...En vain tiedä kuinka asiasta hänelle kertoa. En kestä hänen suruaan. Enkä omaanikaan.