Lopetanko?

Oma isäni oli juuri tuollainen. Syytti äitiäni ihan kaikesta. Ei osaa laittaa ruokaa, ei siivota eikä mitään. Kerran saivat helvetillisen riidan aikaa koska ei ollut herralle tuoretta leipää ja uunibroileri on kuivunut paistettaessa.

Olen vain onnellinen että erosivat, äitini kanssa elimme kahdestaan ja rauhassa. Olen nyt jo aikuinen. Isäni kanssa ok-väleissä. Mutta yhtä helvettiä elämä olisi ollut jos lapsena olisin joutunut sitä seuraamaan, olisi myrkyttänyt koko elämäni. Jos et itsesi takia tuosta suhteesta lähde, niin lähde lapsesi vuoksi.

Mitä sä lapselta kysyt asioita mitkä ei kuulu lapselle? Siirrät vastuun sun pahasta olosta lapselle että se sitten kantais huonoa omaatuntoa sitä että sulla on huono olla?
Lapsen vuoksi varsinkin pitäs heti lopettaa huono suhde..haluatko sä antaa lapselle tuollasen mallin parisuhteesta, missä äitiä saa kohdella huonosti ja samalla kun jatkat suhdetta hyväksyt saamas kohtelun.

Exäni kohteli mua aivan samalla tavalla ja vertaili aina äitiinsä. Mikään ei kelvannu enkä hänen mielestä ollut tarpeeksi hyvä äiti.
Tuo on henkistä väkivaltaa ja saa sillä sinut pidettyä itsellään. Minun tilanteessa ex alkoi käyttää myös fyysistä väkivaltaa ja siitä tuli hänelle tapa. Sain aina turpiin kun en tehnyt asioita samalla tavalla kun hänen äiti.
Nyt olen onnellisessa parisuhteessa. Onneksi lähdin ajoissa koska vuosi lisää olisi aiheuttanut sen etten olisi koskaan kyenny lähtemään kun koin jo silloin olevani niin huono ihminen.
Lapseni ei ole koskaan kaivannu isäänsä vaikka tietää että hänellä on toinenkin isä. Eikä hän ole tavannut eron jälkeen isäänsä koska isä ei ole halunnut nähdä häntä.

Lähteminen on vaikeaa mutta se kannattaa. Lapsi rakastaa aina vanhempiaan olivat he millaisia tahansa... Lapsesi ei tiedä millaista on elää ilman isän jokapäiväistä läsnäoloa... Mutta huomaa kyllä että olet iloisempi etkä ole joka päivä hermostunut. Se on hänelle tärkeämpää kuin mikään muu.

Tiedän että sinulla on vaikeaa.
Itse ollut naimisissa empatiakyvyttömän mollaajan kanssa vajaa 10 vuotta.Nyt olen sanonut tahtovani eron ja pyysin hänen huomioivan lastensakin tunteet.Ei hän niistä perusta.Tärkeintä tuntuu nyt olevan,etten vaan saisi mitään ylimääräistä eikä varsinkaan tukea ja ymmärrystä tilanteeseemme. Pitäisi vain olla hänen kanssaan, kun HÄN rakastaa minua niin paljon.

vielä voit...itsellä kymmenen vuotta tuota takana...lasten vuoksi, aattelin... tässä on lopputulos,lapset käyvät terapiassa,jokaisella heistä oireita psyykkisellä puolella...kärsivät siitä kun äitin ei ollu hyvä olla...
nyt tilanne jotakuinkin ok,terapiat jatkuu ja asun lasten kanssa isästä erillään...

Sun ei todellakaan tarvi jaksaa lapsesi takia!
Lapset monesti sanoo,että eivät halua vanhempiensa eroavan.Tottahan se olis mukavinta ku vanhemmat pysyis yhdessä ja kaikki olis hyvin.
Teillä ei kuitenkaan kaikki ole hyvin ja jos lapsi ei siitä vielä kärsi,niin tulee kuitenki joskus kärsimään.
Sinä pärjäät ilman tuollaista mollaajamiestä.Et uskokaan,miten elämä on mukavaa,kun saat hoitaa asiat mielesi mukaan ilman jatkuvaa arvostelua ja moitetta.
Tulevaisuus tietenki pelottaa ja mielessä pyörii monenlaisia asioita.Mutta usko pois,sinä selviät!Olaanhan me muutkin samasta tilanteesta lähteneet pärjätty.Sulla on vain tämä yksi elämä.Tee siitä niin hyvä ku pystyt,äläkä anna kenenkään pilata sitä.

Olet varmasti kuulut narsismista (persoonallisuushäiriö). Siinä tälläinen narsismia poteva henkilö pyrkii alistamaan ja mitätöimään läheisiään. Hän voi olla myös mielyttävä ja mukava tarvittaessa ja etenkin silloin, kun siitä on hänelle hyötyä.

Itse olen kasvanut tälläisessä perheessä ja muistan lapsena ihmetelleeni sitä, että vaikka kuinka yritin mielyttää ja käyttäytyä moitteettomasti, mikään ei tuntunut riittävän äidilleni. Vielä nytkin hän haluaa määrätä tahdin elämässäni, vaikka pesäero on tehty jo yli 30 -vuotta sitten.

Siis tutustu aiheeseen ja mieti, josko miehelläsi olisi taipumusta narsismiin. Silloin sinun on helpompi suhtautua asiaan ja tiedät missä mennään.

Myös tuon lapsesi vuoksi: Kannattaa tuon kertomasi mukaan lähteä.

Lähde nopeasti pois tuollasisesta suhteesta.
Ei ole lapsellekkaan terve malli kun isi hakkaa äitiä.
Tajuaa kyllä vanhempana. Ei uskalla olla eri mieltä koska lapsikin varmasti pelkää tuollaista isää.

Lopeta mokoma suhde. Eihän se ole mikään tasavertainen ja onnellinen liitto.Elät yhtä ja ainoaa ainutkertaista elämääsi, miksi tuhlaat arvokkaan elämäsi sen luonnevikaisen oikutteluihin, siitä seuraavaan ahdistukseen ja pelkoon. Kyllä lapsikin huomaa miten isä lamauttaa sinut ja näkee pelkosi kuoresi läpi vaikka luulet ettei näe. Myöhemmin olet ikionnellinen kun huomasit löytäneesi voimia irroittautua tästä painostavasta liitosta. Onnea!