Internet

Entä jos rakastuu internetin välityksellä?
Keskustelee Messengerissä ja näkee toisen webkamerasta.
202096
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 20

Vanhimmat

Ei rakastumiseen välttämättä sitä kuvaakaan tarvita, tiivis juttelu chatissa ja mesessä, tekstiviestiä puolin toisin.. Tunteet niin totta, mutta olisikohan todellisuus kuitenkin toinen.. Ei voi tietää.

Äänestä

...rakastuin netissä alkukeväästä. Fyysistä välimatkaa meillä oli 600km. Nyt kultani asuu luonani ja kaikki on todella hienosti! =)
Tavatkaa ja tutustukaa rauhassa toisiinne, ties vaikka hän olisi "se oikea" ;)
*pitää peukkuja*

Äänestä
  • Sydämestäni toivon suhteenne jatkuvan :)
    Entäs tapaus, jossa toinen osapuolista on varattu, perheellinenkin. Onkohan kelleen käynyt vastaavaa?

    Äänestä

  • niin vaikeaa kirjoitti:

    Sydämestäni toivon suhteenne jatkuvan :)
    Entäs tapaus, jossa toinen osapuolista on varattu, perheellinenkin. Onkohan kelleen käynyt vastaavaa?

    ...oli eroprosessi vasta käynnissä ja lapsiakin. Uusi avomieheni rakastaa heitä kuin omiaan :) *hykertelee onnellisena*

    Äänestä

  • N-30 kirjoitti:

    ...oli eroprosessi vasta käynnissä ja lapsiakin. Uusi avomieheni rakastaa heitä kuin omiaan :) *hykertelee onnellisena*

    Prosessi oli kuitenkin jo käynnissä? Itse olen se varattu osapuoli, ero vasta mietintäasteella enkä tiedä toteutuuko koskaan, uskallanko lopulta ja edes onko se todellakaan mitä haluan. Ja kaiken tämän keskellä menen rakastumaan toiseen, netissä tapaamaani ihmiseen... Vaikeuttaa tilannetta valtavasti, enhän sentään voi erota kenenkään tuntemattoman vuoksi ja järkikin jo sanoo että nettisuhde perustuu kuitenkin vain mielikuvaan minkä itse on toisesta luonut. Jotkut onnistuvat, takeita ei ole mistään mutta missäpä asiassa olisi. Yritän vakuutella itselleni etten anna hänen vaikuttaa ratkaisuihini, mutta toisaalta tekisi mieli heittää kaikki nykyinen, ottaa yksinjäämisen riski. Elämä on..

    Äänestä

  • Niin vaikeaa kirjoitti:

    Prosessi oli kuitenkin jo käynnissä? Itse olen se varattu osapuoli, ero vasta mietintäasteella enkä tiedä toteutuuko koskaan, uskallanko lopulta ja edes onko se todellakaan mitä haluan. Ja kaiken tämän keskellä menen rakastumaan toiseen, netissä tapaamaani ihmiseen... Vaikeuttaa tilannetta valtavasti, enhän sentään voi erota kenenkään tuntemattoman vuoksi ja järkikin jo sanoo että nettisuhde perustuu kuitenkin vain mielikuvaan minkä itse on toisesta luonut. Jotkut onnistuvat, takeita ei ole mistään mutta missäpä asiassa olisi. Yritän vakuutella itselleni etten anna hänen vaikuttaa ratkaisuihini, mutta toisaalta tekisi mieli heittää kaikki nykyinen, ottaa yksinjäämisen riski. Elämä on..

    ...kuulostaa aivan minun tarinaltani!! =D Minä otin loikan "suureen tuntemattomaan" ja se ratkaisu on todella kannattanut!! Minun oli todella huono olla entisessä suhteessa ja hyppäsin vain tunteella mukaan koko juttuun. Kokeile ensin, teet sitten ratkaisusi...=D

    Äänestä

  • N- 30 kirjoitti:

    ...kuulostaa aivan minun tarinaltani!! =D Minä otin loikan "suureen tuntemattomaan" ja se ratkaisu on todella kannattanut!! Minun oli todella huono olla entisessä suhteessa ja hyppäsin vain tunteella mukaan koko juttuun. Kokeile ensin, teet sitten ratkaisusi...=D

    Saat kaiken kuulostamaan niin helpolta.. Kunpa se olisikin, mutta ehkä sinä olet rohkeampi ja oletkin toki, kuin minä. Sitähän itsekin toivon, mahdollisuutta kokeilla ennen suuria ratkaisuja, mutta se ei taida olla niin yksinkertaista. Kypsyttelen asioita mielessäni, ehkä jonain päivänä minäkin voin kertoa tarinani kuten sinä, ehkä päästään kaiken karkaamaan käsistäni ja luovutan. Lohduttavaa kuitenkin tietää etten ole yksin, että joku jossain on painiskellut samankaltaisten mietteiden kanssa kuin itse parhaillaan.

    Äänestä

  • Niin vaikeaa kirjoitti:

    Saat kaiken kuulostamaan niin helpolta.. Kunpa se olisikin, mutta ehkä sinä olet rohkeampi ja oletkin toki, kuin minä. Sitähän itsekin toivon, mahdollisuutta kokeilla ennen suuria ratkaisuja, mutta se ei taida olla niin yksinkertaista. Kypsyttelen asioita mielessäni, ehkä jonain päivänä minäkin voin kertoa tarinani kuten sinä, ehkä päästään kaiken karkaamaan käsistäni ja luovutan. Lohduttavaa kuitenkin tietää etten ole yksin, että joku jossain on painiskellut samankaltaisten mietteiden kanssa kuin itse parhaillaan.

    ...pari vuotta saada entistä suhdettani toimimaan. Turhaan, vaikka exääni rakastinkin. Sitten kyllästyin ja tämä kaikki päätyi sitten tähän. Toivottavasti olet rohkea ja katsot kortit loppuun saakka. Olisi tosiaan kiva lukea jonain päivänä se "sinun onnellinen tarinasi" =)

    Äänestä

  • N- 30 kirjoitti:

    ...pari vuotta saada entistä suhdettani toimimaan. Turhaan, vaikka exääni rakastinkin. Sitten kyllästyin ja tämä kaikki päätyi sitten tähän. Toivottavasti olet rohkea ja katsot kortit loppuun saakka. Olisi tosiaan kiva lukea jonain päivänä se "sinun onnellinen tarinasi" =)

    pitkäkin suhde takana? Sanoit sinulla olleen paha olla suhteessa exäsi kanssa, oliko tuo tunne sinun ajatuksiasi vai kenties jotain konreettisemmin ilmenevää? Itsellä on puolen elinikääni kestänyt suhde, jossa olen voinut pahoin muutamia vuosia. Väliin mahtuu hyviäkin aikoja, mutta tavallaan olen lakannut jo yrittämästä. Ulopäin mitään ei näy, puolisoni aavistaa varmasti jotain mutta uskon hänen olevan täysin tyytyväinen nykyiseen. Mihinkään radikaaliin en vielä rohkene, katson mitä aika tuo tullessaan, jos tuo mitään. Yritän hillitä tunteitani, kuunnella järjenkin ääntä, edetä rauhallisesti. Katsotaan nyt.
    Miten muuten käytännössä tapahtui tämä "hyppysi tuntemattomaan"?

    Äänestä

  • Niin vaikeaa kirjoitti:

    pitkäkin suhde takana? Sanoit sinulla olleen paha olla suhteessa exäsi kanssa, oliko tuo tunne sinun ajatuksiasi vai kenties jotain konreettisemmin ilmenevää? Itsellä on puolen elinikääni kestänyt suhde, jossa olen voinut pahoin muutamia vuosia. Väliin mahtuu hyviäkin aikoja, mutta tavallaan olen lakannut jo yrittämästä. Ulopäin mitään ei näy, puolisoni aavistaa varmasti jotain mutta uskon hänen olevan täysin tyytyväinen nykyiseen. Mihinkään radikaaliin en vielä rohkene, katson mitä aika tuo tullessaan, jos tuo mitään. Yritän hillitä tunteitani, kuunnella järjenkin ääntä, edetä rauhallisesti. Katsotaan nyt.
    Miten muuten käytännössä tapahtui tämä "hyppysi tuntemattomaan"?

    ...meillä oli yhteinen kriisi. Mies halusi täysin eri asioita kuin minä (lue: perhe-elämää). Yhdessä olimme 10 vuotta. Tuttaville eromme oli silti järkytys. Ulospäin ei siis ollut näkynyt mitään.
    Tuo tarinasi kuulostaa kyllä NIIN omaltani, joten kannustan sinua kaikin voimin!

    Me siis tapasimme netissä viime marraskuussa. Ensin vain chatissa, sitten vaihdoimme messenger-osoitteet, siellä juteltuamme kuukauden verran- puhelinnumerot ja kolme kuukautta myöhemmin kultani tuli minua katsomaan. Pistin eron vireille, koska tiesin jo ennen tapaamistamme, että häntä minä rakastan..
    Kolme kertaa tapasimme, kunnes hän muutti luokseni.

    Äänestä

  • N- 30 kirjoitti:

    ...meillä oli yhteinen kriisi. Mies halusi täysin eri asioita kuin minä (lue: perhe-elämää). Yhdessä olimme 10 vuotta. Tuttaville eromme oli silti järkytys. Ulospäin ei siis ollut näkynyt mitään.
    Tuo tarinasi kuulostaa kyllä NIIN omaltani, joten kannustan sinua kaikin voimin!

    Me siis tapasimme netissä viime marraskuussa. Ensin vain chatissa, sitten vaihdoimme messenger-osoitteet, siellä juteltuamme kuukauden verran- puhelinnumerot ja kolme kuukautta myöhemmin kultani tuli minua katsomaan. Pistin eron vireille, koska tiesin jo ennen tapaamistamme, että häntä minä rakastan..
    Kolme kertaa tapasimme, kunnes hän muutti luokseni.

    Meillä yhdessäoloa pitkälti yli 10 vuotta, ulospäin tosiaan kaikki näyttää hyvältä, sisällä kiehuu, yhdessä emme ole asioista kuitenkaan keskustelleet.
    Tämän "uuden" tapasin chatissa keväällä, messengerissä olemme myös jutelleet, puhelinnumeroita vaihdettu jo kauan sitten muttemme soittele. Kuvia ei olla vaihdettu, tapaaminen kaukainen haave... Toisaalta niin vähän aikaa vasta on kulunut että pitää odotella jo senkin puoleen vielä, ehkä jonain päivänä. Jos tämä nyt kuitenkin on kestävää, eihän aika mitään merkitse silloin. Jos sensijaan hiipuu, no sillehän ei mitään voi, itse haluan olla varma ennen ratkaisua mihinkään suuntaan. Rakastavani minäkin tiedän, mutta mihin olen rakastunut, ihmiseen vai hänestä luomaani mielikuvaan...

    Äänestä

  • N- 30 kirjoitti:

    ...meillä oli yhteinen kriisi. Mies halusi täysin eri asioita kuin minä (lue: perhe-elämää). Yhdessä olimme 10 vuotta. Tuttaville eromme oli silti järkytys. Ulospäin ei siis ollut näkynyt mitään.
    Tuo tarinasi kuulostaa kyllä NIIN omaltani, joten kannustan sinua kaikin voimin!

    Me siis tapasimme netissä viime marraskuussa. Ensin vain chatissa, sitten vaihdoimme messenger-osoitteet, siellä juteltuamme kuukauden verran- puhelinnumerot ja kolme kuukautta myöhemmin kultani tuli minua katsomaan. Pistin eron vireille, koska tiesin jo ennen tapaamistamme, että häntä minä rakastan..
    Kolme kertaa tapasimme, kunnes hän muutti luokseni.

    muuten rakkaasi suhtautui tilanteeseen, jossa sinä varattuna jätit perhe-elämän taaksesi hänen vuokseen? Vastusteliko, yrittikö estää, kieltää kaiken..? Ei ole meinaan varmasti helppoa toisellakaan osapuolella..

    Äänestä

  • Niin vaikeaa kirjoitti:

    muuten rakkaasi suhtautui tilanteeseen, jossa sinä varattuna jätit perhe-elämän taaksesi hänen vuokseen? Vastusteliko, yrittikö estää, kieltää kaiken..? Ei ole meinaan varmasti helppoa toisellakaan osapuolella..

    Olin kertonut hänelle olosuhteistani. Hän antoi minulle aikaa ja halusi, että mietin tarkkaan mitä haluan. Hän sanoi odottavansa minua niin pitkään, kuin oli tarvis, mutta lopulta päätös syntyikin todella nopeasti. Se kun oli "rakkautta ensisilmäyksellä". Hän sanoi rakastavansa lapsianikin kuin omiaan ja hän todella on lunastanut lupauksensa.

    Äänestä

  • Niin vaikeaa kirjoitti:

    Meillä yhdessäoloa pitkälti yli 10 vuotta, ulospäin tosiaan kaikki näyttää hyvältä, sisällä kiehuu, yhdessä emme ole asioista kuitenkaan keskustelleet.
    Tämän "uuden" tapasin chatissa keväällä, messengerissä olemme myös jutelleet, puhelinnumeroita vaihdettu jo kauan sitten muttemme soittele. Kuvia ei olla vaihdettu, tapaaminen kaukainen haave... Toisaalta niin vähän aikaa vasta on kulunut että pitää odotella jo senkin puoleen vielä, ehkä jonain päivänä. Jos tämä nyt kuitenkin on kestävää, eihän aika mitään merkitse silloin. Jos sensijaan hiipuu, no sillehän ei mitään voi, itse haluan olla varma ennen ratkaisua mihinkään suuntaan. Rakastavani minäkin tiedän, mutta mihin olen rakastunut, ihmiseen vai hänestä luomaani mielikuvaan...

    ...edelleen. =) >Tosin- jalat kannattaa pitää maan pinnalla. Ne kemiat ei välttämättä sittenkään kohtaa, vaikka miten rakastaisi...=( Jatketaan huomenna?

    Äänestä

  • Niin vaikeaa kirjoitti:

    Prosessi oli kuitenkin jo käynnissä? Itse olen se varattu osapuoli, ero vasta mietintäasteella enkä tiedä toteutuuko koskaan, uskallanko lopulta ja edes onko se todellakaan mitä haluan. Ja kaiken tämän keskellä menen rakastumaan toiseen, netissä tapaamaani ihmiseen... Vaikeuttaa tilannetta valtavasti, enhän sentään voi erota kenenkään tuntemattoman vuoksi ja järkikin jo sanoo että nettisuhde perustuu kuitenkin vain mielikuvaan minkä itse on toisesta luonut. Jotkut onnistuvat, takeita ei ole mistään mutta missäpä asiassa olisi. Yritän vakuutella itselleni etten anna hänen vaikuttaa ratkaisuihini, mutta toisaalta tekisi mieli heittää kaikki nykyinen, ottaa yksinjäämisen riski. Elämä on..

    Mä en oikeen ymmärrä, jos et ole enään kiinnostunut nykyisestä, niin miksi sinun pitää ensin löytää uusi mies, ennenkuin eroaisit?
    Miksi et eka eroaisi ja sen jälkeen hakisi uutta suhdetta? Vai pelkäätkö yksinjäämistä?

    Äänestä

  • minä vain kirjoitti:

    Mä en oikeen ymmärrä, jos et ole enään kiinnostunut nykyisestä, niin miksi sinun pitää ensin löytää uusi mies, ennenkuin eroaisit?
    Miksi et eka eroaisi ja sen jälkeen hakisi uutta suhdetta? Vai pelkäätkö yksinjäämistä?

    yksin jäämistä pelkään, se on selvä. Enkä ole tarkoituksella uutta suhdetta hakenut, sellainen kultakimpale vain sattui vastaan ja kaikki vaikeutui.

    Äänestä

  • Niin vaikeaa kirjoitti:

    yksin jäämistä pelkään, se on selvä. Enkä ole tarkoituksella uutta suhdetta hakenut, sellainen kultakimpale vain sattui vastaan ja kaikki vaikeutui.

    ....tosiaan. Mutta jos asiat menee alamäkeä omassa suhteessa ja olisi mahdollisuus tulla onnelliseksi jonkun muun kanssa, niin valinta helpottuu. Tai siis, minulle valinta ei ollut vaikea :)

    Äänestä

Mutta tämä kaveri asuukin ulkomailla kaukana Aasiassa

Äänestä
  • Ei sen ole väliä missä asuu, mulla vastaava juttu, ja nyt aviossa.

    Äänestä

  • syö! kirjoitti:

    Ei sen ole väliä missä asuu, mulla vastaava juttu, ja nyt aviossa.

    ...kuulla, että muutkin onnistuu! :) Onnea teille!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Juu.... kirjoitti:

Entä jos rakastuu internetin välityksellä?
Keskustelee Messengerissä ja näkee toisen webkamerasta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu