Työpaikalla silmätikkuna -narsismiako!?

Omassa työympäristössäni on tämän lisäksi myös ovelampia tapoja: kysellään oppilailta, että kenen tunneilla on ... (täydennä, että mitä haluat vastaukseksi).

Silmätikkuna olo on kyllä tuttua. Tosin eri tavalla - tekemisiä ei juuri kommentoida, vaan havainnot kirjataan tarkasti ylös myöhempää käyttöä varten.

Ajattele, jos itse tekisit samoin. Kävisit muitten selkien takana kurkistelemassa, miten työt hoituvat. Kaikki havainnot tallettaisit pieneen mustaan vihkoon ja tarpeen tullen kielisit kaiken negatiivisen pomolle.

Kaikki tällainen tietysti vie tehokasta työaikaasi hukkaan. Mutta ei hätää, siihen ei kukaan kiinnitä huomiota - paitsi tarkkailun kohde itse.

Vakituisia pelottaa oman asemansa puolesta. Jos teet työsi ahkerammin tai paremmin kuin vakituinen, hän luulee päätyvänsä aikaa myöten kilometritehtaalle. Olet siis uhka.

Pomollesi asia tuskin on näin; hän ei kuitenkaan saa vakinaistaa sinua missään tapauksessa, vaikka olisit kuinka hyvä ja tunnollinen työntekijä. Minun mielestäni vakituisten käytöksestä kannattaa heti kertoa esimiehelle, ettei asia ehdi enempää kärjistyä. Ja kertominen liioittelematta ja mitään lisäämättä, todistajien läsnäollessa, laittaa asiat paremmin sujumaan. Tapauksesta kannattaa pitää hyvä muistiinpanot - pyytää muistion tekoa ja itse salaa nauhoittaa koko tapahtuma. Tällä välttää myöhempiä harmeja.

Olin pari vuotta sitten eräässä valtion suuressa viestintäyhtiössä duunissa. Esimiehenäni oli vanhempi mieshenkilö, joka kävi "moikkaamassa" tasan puolen tunnin välein. Äijällä ei ollut eläkepäiviä odotellessa oikein teksää, joten otti päiväduunikseen minun kyttäämiseni. Tykkäsi kuunnella myös puhelut...että näin

Veit sanat suustani, siis mulla on ihan samallaisiet kokemukset. Vaihdoin työpaikkaa keväällä. Teen samoja hommia kuin aikaisemmin mutta nyt minulla on kolme työkaveria. Ennen tein yksin samaa työtä ja laajemmalla tehtäväkuvalla. Jo puolentoista kuukauden sisällä olin istunut kaksi kertaa esimiehen puhuttelussa ja mukana oli työkaveri. En kuulemma ymmärrä kaikkea! Ammattitaitoani edellisestä työstä ei haluttu edes hyödyntää. Uuden talon atk- ohjelma piti oppia ja sitä opetettiin hyvin ylimielisesti minulle. No kyllä sen opin ja teen nyt onneksi itseänisesti työtä. Mutta, kaikesta mistä vain voidaan, minua huomautellaan. Jos olen jotain unohtanut tehdä kuten nämä kolme, minulle ilmoitetaan siitä kirjallisesti. Muuta asiallista ohjausta en ole enää tuon kevään jälkeen saanut. Minua ei haluta joukkoon.
Pitävät työpäivän aikana keskenään palavereja ja eivät pyydä minua mukaan. Muutoksista ilmoitetaan puhelmitse, josta yritän ottaa irti parhaalla tavalla mistä oikein oli kysymys.

Viimeksi pyysin anteeksi virhettäni ja sanoin että onneksi niitä sattuu teillekin. Seuraavaksi kysyn, että onko täällä sisäinen tarkistus ja en ole sitä vielä ymmärtänyt mutta aloitan kanssa tarkistamaan heidän töitään. Olen ymmärtänyt ettei toisille sen tason virheistä kirjallisesti huomautella.

Työtehtävät ovat menossa jakoon uudelleen keväällä 2006 ja ymmärrän että näitä vanhoja vaivaa kuka jää ja kuka joutuu uusiin tehtäviin.
Viikolla eivät tee kuin puolella teholla työtä ja tulevat sunnuntaisin tekemään ylitöitä.
Esimies ei puutu eikä seuraa mitä tapahtuu.
Uskon kanssa että minusta on paasattu pikku virheistäni esimiehelleni.

Muiden työkavereiden kanssa olen ihan hyvin tullut juttuun mutta nämä lähipiiri ei halua minua mukaan. Tällä työpaikalla on ollut vastaavia kokemuksia muillakin. Uutta ihmistä pelätään kuin ruttoa ja minä kun olen ollut alalla jo 15 vuotta.