Kuulostaa hyvältä

Onko oopperamusiikki sydäntänne lähellä?

Kyllä, kunhan se on ehtaa SCHUBERTIA, eikä väsyttävyyteen asti puhkisoitettua italialaista Vincenzo Bellinin Puritaanit-tyyppistä motoriikaltaan mekaanista, harmoniselta struktuuriltaan lapsellisen simppeliä, imelää ja yleisöä kosiskelevaa halpahallityyliin kirjoitettua satsia ja sellaista mainiosti edustavaa pölhöooperaa aidoimmillaan vailla tuntee syvyyttä ja korkeutta, jollaisesta musiikillisesta ilmaisuskaalasta Schubert on parhaimmillaan oiva esimerkki.

3 vakavaa aariaa, kreivin laajamittainen 1. resitatiivi, arioso ja aaria, Kroseuksen resitatiivi ja aaria sekä jymisevä Möroksen 3. aaria alkusoittoineen olivat jälleen lumoavaa kuunneltavaa, vaikkeivät Schubertin ehdottomia huippuja.

Sillä Schubet jos kuka, osaa aina lumota vastaanootavaisen kuulijansa olipa aihe tai tyyli mikä tahansa, käyskennellen mitä erilaisimpien musiikillisten muotojen puiteissa joustavasti ja luontevasti tekemättä milloinkaan vierasta tai sairaalloista vaikutelmaa, kuten esim. Weber tai Berlioz niin usein. Hänellä on tasapainoinen kauneuden taju ja aisti hallussaan sävellystyyistä-ja metodista ja tehtävän tilapäisluonteisuudesta riippumatta täyttäen rakenteensa kauniiden ajatusten loputtomalla rlkkaudella.

Ilman Schubertin ihania tai suuria aarioita elämä maistuisi pannukakkumaisen lattealta, kirkonrottamaisen köyhältä ja brut rutikuivalta saksalaisitalialaisen weber-Verdi-viinimerkiltä. Hyvin rimmaa taas; ei vyörynyt lause yli sivun.

Siispä tieto-opillisten transsenentaalisidealististen järjestelmien ja filosofisen totuuden kiitos, meillä on Schubert: ainoa vartenotettava ooppersäveltä 1800-1900-luvuilla, jota jaksaa kuunnella väsymättä.

Täytyy myöntää: olen ylpeä kyvystäni löytä jyvät akanoiden joukosta ja tuomaan sen myös estottomasti julki, sillä en ole milloinkaan, se täytyy sanoa; käsi sydmellä, kuullut lumoavampia ooppera-aarioita, vaatimattomimmillaankin, kuin Schubertin säveltämät, jotenka koittakaahan panna hihat heilumaan ja panna parastanne, että sellainen oopperoidenihmemies tietoisuteemme jostakin vielä esille pulpahtaisi mozartin ohella, joka saisi tuntemaan oloni tuskalliseksi musiikinsa kauneudellaan.

Muutoin näet käy niin ikävästi, että joutavat historiankirjat menemään uusiksi, sikäli kun ne eivöät ole jo sitä tehneet uutteran musiikkitieteellisen tutkimustyöni hedelmänä.

Ja on aina otetava huomioon lopullista arviota tehdessämme että tämä miesparka ei saanut jakaa meille kauneuttaa 31 vuoden ikää kauempaa, kuin minkä henki viivähti maan päällä.

Kuulostaa hyvältä, miltäs se muuten maistuu? Purilaiselta tietenkin.