portsari

tarinani on tämä.
olin ihastunut kantapaikkani portsariin siitä sekunnista kun ensikertaa näin hänet. vei melkein vuoden ennenkuin uskalsin tehdä mitään. pikkuhiljaa aloimme juttelemaan, tutustuttiin siinä,
ajattelin että hän voisi rikkoa myytin narsistisesta kusipääportsarista.

ajattelin ylipäätään häntä ihmisenä, en portsarina, eihän ihmistä voi kokonaan määrittää vain työnsä puolesta.olihan hän paljon enemmän kuin vain töissä siellä. hän opiskeli yms.. olisin pitänyt hänestä, siitä miehestä, todella juuri sellaisena kuin hän on. en katsonut kyseistä ihmistä minkään ruusunpunaisten silmälasien läpi, sillä kun juttelimme, näin myös hänen huonoja puoliaan. olin nähnyt niitä jo ennenkuin edes puhuimme. Olinhan tarkkaillut häntä jo niin kauan, että minulla on ollut aikaa muodostaa mielipiteeni hänestä. hän on pidättyväinen, ehkä vähän ujo (tai sitten se oli penseyttä ja ylimielisyyttä, vaikea sanoa enää.) Hän on vähän työporukassaankin sellainen yksinäinen susi, tykkää mieluummin seistä hieman erillään muista.

tein aloitteen, menin juttelemaan, hän tuntui kiinnostuneelta, kyseli. myöhemmin hän alkoi juttelemaan itsekin kanssani, loi lämpimiä katseita ja mulkoili vihaisesti kauempaa miehiä, joille juttelin. hän tarkkaili minua, muisti mitä olin aiemmin jutellut, huolehti jopa koulunkäyntini sujumisesta=),
joten pikkuhiljaa aloin toivoa jotain ja sanoin hänelle lopulta tunteeni.senkin jälkeen kun olin kertonut tunteeni, hän ei sanonut mitään, mutta oli ystävällinen ja otti kontaktia.en uskaltanut kysyä että mitä hän ajattelee minusta. hän katsoi kyllä minua senkin jälkeen, hänen katseensa tuntui seuraavan minua kaikkialle minne menin. Mutta hän ei tehnyt mitään. niinpä juttelin useiden miesten kanssa, olin tuttavallinen, halailin, ehkä tahallani provosoin. halusin että hän olisi mustasukkainen. hän olikin, ainakin mulkoili aika tavalla miehiä joiden seurassa olin. sitten näin hänen pitelevän jotain tusinabilebarbia sylissään omistajan ottein, pitelevän kauan. hän katsoi minua silmiin ja piti sitä toista sylissään. se tuntui hirveältä.

päätin etten enää tuhlaa aikaani ajattelemalla tälläistä ihmistä.

ehkä näin siinä miehessä jotain sellaista hyvää mitä hänessä ei koskaan ollutkaan.


luulen, että hän ei olisi alunperinkään ollut arvoiseni.parempi unohtaa.