tässä on kaksi vuotta seurustelua takana.olen 18-vuotias tyttö.monesti on aiottu erota aiemmin,mutta ensimmäisen yhteen palaamisen jälkeen en ole enä kertonut kenellekään jos olemme "taas päättäneet"erota.nyt ehkä sadas kerta ja tällä kertaa todella lopullinen.ei ole enää paluuta...perheessä kaikki luulevat, että asiamme ovat hyvin ja että olemme onnellisia.asumme molemmat kotona vielä.mutta olimme niin tiiviisti yhdessä, että asuimme vuorotellen minun ja pojan vanhempien luona.. nyt tuli se lopullinen ero enkä uskalla kertoa kenellekään siitä ja asia todella painaa minua.mitä sanonsyyksi jos joku kysyy? miten kerron sen? mitä jos en saa enää mitään kunnioitusta ja arvostusta mistään,kun pilasin hyvältä näyttäneen suhteen? vihaan itseäni.
miten kerron perheelle?
olen vaan niin tyhmä.
91415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sanokaa jotain.kukaan ei kuuntele täällä palstalla,eikä oikeassa elämässäni.tämä paha olo saa minut kohta tulemaan hulluksi.olen niin kyllästynyt rakastamaan.olen niin kyllästynyt tähän kaikkeen tyhjyyteen.eikä mistään voi puhua.kenellekään.olen niin kyllästynyt itseeni.
Ei siihen muu auta, kun pamauttaa asia päin naamaa. Voivat sanoa, että on se sääli tai jotain vastaavaa, mutta sen nyt ei luulisi häiritsevän. Ilmoitat vaan, ettette ole enää yhdessä ja sillä hyvä. Juuri muuta vinkkiä en voi antaa.
Vaikka näin: Olemme lopettaneet seurustelun. Se oli hyvää teinirakkautta, mutta ei olisi kestänyt vanhuuteen saakka.
Eikö sinulla ole ketään ihmistä, jonka kanssa voit puhua vaikka serkku tai mummo, vanhemmat ihmiset ovat monta kertaa avarakatseisia.
Tietenkin tuntuu nyt tyhjältä, jos olette vain kahdestaan olleet. Nyt nauttimaan elämästä, harrastuksia, opiskelua, uusia ystäviä.
ehkä ovat jo huomanneetkin jotain. Joka tapauksessa, sano asia niin kuin se on. Saattavat jotain kysyäkin, kerrot sen verran kuin haluat. Molempien kotona varmasti ymmärretään tilanne. Ei se varmaan niin kovin vaikeaa ole, kun vaan kertomisen alkuun pääset.
Halauksin ikäisesi lapsen äiti.
mulla on vähä sama homma..on oltu yhes ny kuus vuotta (oon 20v) ja näyttää siltä ettei yhteinen taival oo enää itsestäänselvyys..ja koska se olen minä, joka on lakannut rakastamasta, tunnen kamalaa syyllisyyttä..oon jo kerran poikkaissu suhteen tämän saman miehen kanssa ja vanhempani haukkuivat mut lapselliseksi idiootiksi ja annoin periksi..suhde siis jatkui..nyt on taas seinä edessä ja pahimmalta tuntuu kertoa asiasta omille vanhemmille..helpompi oli kertoa kumppanille,ettei enää tunne kuin ennen..miten voi olla mahdollista..
Neuvon sua kertomaan vanhemmillesi heti kaikki yhtään asiaa kaunistelematta. Kysehän on sun elämästä ja sun päätöksistä. Toivottavasti sun porukat on ymmärtäväisempiä kun mun ja tajuaa sun tilanteen.Tsemppiä ja jaksamista!
elämän sellaisen.. älä koskaan elä niinkuin muut haluavat, vaan elä niinkuin itse haluat!!
Ei elämässä voi elää aivan niin kuin haluaa. Toisia ihmisiä ei kuitenkaan saa satuttaa. Mutta tässä tapauksessa jokainen päättää itse kenen kanssa seurustelee.
Ei tarvitse edes kertoa kenellekään. Kyllä ne sen huomaavat ja kysyvät sitten, kun olette kerran asuneet jopa yhdessä, joka on minusta aika outoa vanhempien kotona.
mutten vieläkään ole uskaltanut kertoa... emme siis virallisesti asuneet yhdessä vanhempien luona,vaan olimme viikon pari siellä ja toiset täällä...mutta koko ajan yhdessä...
Seurustelin 3v pojan kanssa,asuimme kumpikin kotonamme,mutta näimme jatkuvasti,olimme tiiviisti yhdessä.Monesti yritimme erota, ei siitä mitäään tullut ikinä, tai minä yritin lähteä pääasiallisesti. Nyt kuitenkin suhde on ohi,lopullisesti.
No, kun tämä poikakaverini oli meillä käymässä viimistä kertaa,ennekun hän saapui meille,kerroin äidilleni,ettei tule kyseistä poikaa nytten näkemään vähään aikaan. tietysti tuli kysymyksiä,mitenniin,mihin hän menee?!aloin itkemään, sanoin että me pidetään ainakin taukoa,en tiedä onko lopullinen vai väliaikainen. seurasi lisää kysymyksiä, miksi, mitä on tapahtunut?? sanoin,ettei siitä vain tullut mitään,ei tultu toimeen.
asia oli sillä hyvä. äitini hyvästeli poikakaverini kun hän lähti meiltä viimeistä kertaa.pyysi,ettei unohtaisi meitä kokonaan. nytten hän on kysellyt lähiaikoina kovasti,joko poika pian palaa..paluuta ei kuitenkaan ole.
kerro vain rohkeasti,että etti siitä vain tullut mitään.olitte erilaisia. ei tarvitse selitellä tai kertoilla yksityskohtia!