Läheisin sisareni, (myös ystävä ja luotettu), etäännytti välit minuun monta vuotta sitten. Nyt sain selville miksi: laitoin tuolloin miehelleen tekstiviestin, jossa kerroin tietäväni hänen (siis miehen itsensä) uskottomuudesta. Olin kuullut monelta eri tahoilta ja jopa itsekin saanut uskottomuuden toisena osapuolena olleelta ns. ystävältäni tietoa asiasta. En halunnut musertaa sisareni elämää (varsinkin kun olin tukenut häntä aiemmin raskaassa uskottomuuskriisissä, jonka mies oli aiheuttanut jo 6 v sitten). Siksi laitoin viestin miehelle itselleen. Hän oli kuitenkin (paniikissa?) näyttänyt viestin vaimolleen, ja syyllisti minut "sairaaksi". Nyt sisareni kertoi, että "miksi olin puukottanut häntä ja heitä"? Uskoo miestään. Pitää minua sairaana (koska oman avioeroni vuoksi olen ollut masennuksessa). MITÄ TEIN VÄÄRIN?
Kertoisitko ja kenelle? Teinkö väärin?
Amelie
111129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Teit ihan oikein, vaikka sisaresi suuttuikin sinulle. hän suuttui tod.näk. siksi, että vedit päivänvaloon likaisen totuuden, jota hän ei halunnut nähdä eikä uskoa ( vieläkään!). Mutta älä sure, ennenpitkää sisaresi myöntää sinun olleen oikeassa.
...menetin itselleni läheisen ihmisen. Ehkä lopullisesti. Ja minua syytetään, että kerron perättömiä asioita. Ja minä kuulin ne monelta ihmiseltä, jopa tämän miehen läheisiltä.
kerro sille, keneltä kaikilta olet asian kuullut ja kehoita itse ottamaan selvää. Todennäköisesti sanoo, ettei usko sinua eikä aio asiaa ruveta selvittelemään. Mutta todellisuudessa asia kalvaa mieltä ja hän sen itse selvittää jossain vaiheessa.
Onko se oikein, että ikäänkuin lisään ihmisiä tähän soppaan ja paljastan ne nimet, jotka mulle kertoi? Mies sanonut, että "vihaa ämmien juoruilua", mutta ainakin kaksi kertojaa olivat miehiä, joista toinen tämän miehen oma kaveri. Eli en ole koskaan kertonut KETKÄ ovat kertomusten takana. Enkä halua pettää heitä. Siitä sopasta lähtisi sellainen isoviha ja kolmas maailman sota liikkeelle. Eli: MINÄ taidan olla se, joka eniten joutuu kärsimään.
Näissä jutuissa toisten asioihin puuttumisesta ei seuraa mitään hyvää tilanteen kenellekään osapuolelle, kaikkein vähiten itselle. Hoitakaa ihmiset omat parisuhdeasianne ja antakaa muiden hoitaa omansa.
Monelta itkulta ja pahalta mieleltä ja riesalta vältyttäisiin, jos aikuiset ihmiset huolehtisivat vain omista asioistaan eivätkä toisten aikuisten tekemisistä.
Korostan vielä, etten sotkeutunut heidän avioliittoonsa, koska en lertonut sisarelleni (eli petetylle). Koska olin vuosia sitten ollut mukana heidän uskottomuuskriisissään tukemalla sisartani, olin jo tavallaan "sisällä". Siski päädyin laittamaan viestin miehelle (pettäjälle) itselleen. Ja kerroin, että tiedän eikäs isareni enää kestäisi toista romahdusta. Oli hönen päätöksensä näyttää viestini vaimolleen. Minusta olisin toiminut myös väärin ja epälojaalisti, jos olisin vain antanut asian olla. Onko laissez faire - antaa olla- mentaliteetti aina paras? Emmekö kanna huolta muista? Olin niin paljon ollut jakamassa sisareni tuskaa aiemmin. Mutta en halunnut murtaa häntä kertomalla hänelle itselleen.
Minusta teit ihan oikein. Et kertonut petetylle itselleen, vaan pyysit pettäjää miettimään tekojaan. Mies ilmeisesti säikähti, että saattaa jäädä kiinni, ja ajatteli, että hyökkäys on paras puolustus. Sinä kuitenkin teit mielestäni ihan oikein.
Juuri näin ajattelin kuin sinä sanoit. Eli halusin miehen itse miettivän tekojaan. Oli hänen ratkaisunsa näyttää se vaimolle. Paniikissa varmaan teki sen. Ja käänsi asian niin, että minä olen "sairas ja hoidon tarpeessa ja keksin ja levittelen juoruja".
tyhmä.
Miksi olen tyhmä? Tätä haluaisin kysyä. siksi alunperin laitoin viestin ja pyysin ajatuksianne. Jos olen tyhmä, olisi opettavaista kuulla näkökantasi.