Haluaisin nyt kysyä itsekin omalla kohdalla eroa harkitsevana teidän eronneiden kokemuksia siitä,miten lapsenne ovat asiaan suhtautuneet ja miten siitä selvinneet?Minkä ikäisiä olivat lapsenne, kun erositte?
kokemuksia
kokeneilta
4920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Omat lapset olivat eroaikaan 4-9 vuotiaita. Toki tuntui että se heitä silloin mietitytti aikansa. Sanotaan, että pienemmät lapset kestävät eron paremmin kuin vähän vanhemmat. Itse en ainakaan ole huomannut että mitään pitkäaikaisempia haittoja lapsille erosta olisi ollut. Tämä riippuu tietysti myös sitten eroavista osapuolista. On tärkeää että lapsilla silti molemmat vanhemmat erosta huolimatta. Vanhempien välisiä ristiriitoja täytyy välttää. Ainakin niin etteivät joudu lasten korviin.
Itselläni kolme lasta 11, 14 ja 17v. Erosta puhuttiin pöydän ääressä silloin koko perheellä. Ketään ei syytelty, lapset sai kysyä mieltä painavista asioista ja heille kerrottiin ettei heistä välitetä yhtään vähempää eronkaan jälkeen. Yhteishuoltajuus ja lapset voi ja saa kulkea molempien luona niin paljon kuin tahtovat. Toki varsinkin 14v. tyttö osoitti alkuun minulle (äiti) mieltään koska minä olin se joka muutti yhteisestä kodista pois. Kaksi nuorempaa jäi isänsä luo omaan kotiin asumaan ja vanhin poika muutti minun mukana. Nyt menee hyvin ja välillä asiasta puhutaan mutta järkevästi. Lapset jos huomaa että he ovat edelleen tärkeitä ja vanhemmatkin tulevat toimeen niin se riittää ja luo määrätynlaista turvallisuuden tunnetta vaikka perhe onkin jakautunut kahteen eri paikkaan.
Kiitos teille jotka kerroitte kokemuksianne.Olisin edelleen kiinnostunut kuulemaan lisää.Kyllä täällä varmasti enemmän on asian kokeneita.Ja erityisesti haluaisin kuulla heidän kokemuksiaan, joille ero ei ole ollut helppo ja on käyty jopa käräjillä yms.??
Tapauksia kenties, missä mies on ollut vastuuton ja tehnyt erosta vaikean?
Ero meneillään. Lapset 10 ja 13v. On todella vaikea kertoa lapsille erosta kun isä soutaa ja huopaa. Ammatti-ihmiset sanoivat, että lapsille tarvii rehellisesti kertoa mitä tapahtuu. No ensin minä tein niin mutta en enää. Enhän voi muutaman viikon välein ilmoittaa isä muutti takaisin, isä muutti pois ja nyt se taas palasi. Enää en valitettavasti ole kertonut mitään. Lapset ovat itsekin huomanneet, että äiti pysyy kuitenkin, teki isä mitä hyvänsä.
Huoltoriita meillä ilmeisesti on edessä. Isä ei halua lapsia mulle sovulla luovuttaa, vaikka lastenvalvojakin hänelle sanoi, että säästäisi lapsia ikävältä kokemukselta jos pääsisimme sopuun. Isä vain ilmoitti, että ei ole mitään väliä, oikeudessa tavataan.
Toivottavasti näitä isiä ei ole paljon...