Ammattina taskuvarkaus

Asuin ikävuodet 10-16 Madridissa, missä tutustuin pariin veijariin koulussa. Heillä tuntui aina olevan ylimääräistä rahaa ja kun sitten ystävystyin paremmin heidän kanssa syykin selvisi. He varastelivat lähinnä varomattomilta vanhuksilta kasseja ja lompakoita ruuhkabusseissa. En tarkkaan tiedä kuinka usein, mutta ilmeisesti noin kerran viikossa koittivat löytää sopivan uhrin.

Olin siinä iässä, että en ymmärtänyt kaikkia riskejä mitä tähän liittyi ja pyysin tyypeiltä neuvoa sillä silmällä että itsekin saisin pientä jännitystä elämään ja käyttörahaa... Sain muutamia vinkkejä ja pääsin mukaan itse toimintaankin enkä ikinä olisi uskonut kuinka naurettavan helppoa se on, todellakin lasten leikkiä. He hoitivat homman aina pareittain, niin että toinen hoiti varastamisen ja toinen piti huolta ettei kukaan nähnyt tilannetta.

Suurimmat summat olivat vanhoiksi markoiksi käännettynä 500 markan luokkaa ja se houkutti kyllä minuakin koittamaan. Olin silloin 14 ja sata markkaakin oli tosi suuri summa mulle silloin... Pääasiassa toimin vain kavereiden tukena ja harhauttajana tai näköesteenä saaden pienen osan "saaliista". Harjoittelin kuitenkin itsekin aika eteväksi varkaaksi kavereiden avulla ja noin 5 kertaa vuoden aikana hoidin itse henkilökohtaisesti "uhrin" taskun tyhjennyksen.

Homma tyssäs kun muutettiin takasin Suomeen ja alottelin lukion. Asustelin pienellä paikkakunnalla, eikä kyseinen harrastus oikein olisi onnistunutkaan koska ihmisiä oli vähän ja ei koskaan ryysikseksi asti.

Lukion ja armeijan jälkeen pääsin Helsinkiin opiskelemaan ja vanha taito muistutti taas olemassaolostaan. Väkisinkin iltaruuhkissa bussin penkillä istuessa katseli mitä voisi tehdä millekin ja helpohkoja kohteita osui silmiin jatkuvasti. Nyt olin ja olen kuitenkin jo aikuinen ja kiinnijääminen merkitsisi paljon enemmän kuin pikkuskidinä...

Mitään ihmeellistä rahantarvetta mulla ei edes ole, opintotuki ja asumislisä riittää sinänsä vielä kun käyn osa-aikaisena töissäkin säännöllisesti. Kiusaus kävi noin vuosi sitten kuitenkin ylivoimaiseksi ja jo pitkään hyväksi apajaksi katselemani ratikkareitti palautti minut rikollisen poluille. Suomalaiset ovat vielä paljon espanjalaisia sinisilmäisempiä ja pitävät laukkujaan huoletta lattialla lukiessaan jotain metrolehteä samalla. Taskulle ja laukulle pääsee käsiksi enemmän kuin helposti, ainoa ongelma on teon ajoittaminen niin että välittömästi näpistyksen jälkeen koittaa pysäkki ja pääsee poistumaan kulkuneuvosta.

Ensimmäisestä varkaudesta eteenpäin noin puolisen vuotta ja laskujen mukaan noin 15 varkautta ja rahaa 600 euroa. Aina ei lompakossa tietty rahaa olekaan kuin ehkä muutaman kolikon verran, paras saalis oli 120 euroa kerralla. Parhaaksi saaliiksi olisi voinut kutsua myös erään vanhemman miehen lompakkoa, jossa käsittämättömästi oli myös pankkikortin tunnusnumero. Heitin kuitenkin lompakon menemään koska pankkiautomaatit ovat niin hyvin kameroiden kattamat, enkä halua ottaa mitään riskejä.

Viimeiseen puoleen vuoteen en enää ole harrastanut varkauksia, koska jotenkin kiinnijäämisen pelko kasvoi ajan kanssa. Myös rahallinen arvo oli yleensä aika pieni, noin 100 euroa kuussa ja sillä ei loppujen lopuksi paljon juhlita.

Itse entisenä taskuvarkaana uskon bongaavani muut samoilla asioilla olevat aika hyvin. Tarkkaileva olemus ja tarkkaan valitut paikat kulkuneuvossa yleensä kertovat, että yritys on päällä. Aivan Helsingin keskustassa näkee usein ulkomaalaisia pienryhmiä, jotka kulkevat yhden tai kaksi pysäkinväliä hitaalla bussilla tai ratikalla. Sitä voi miettiä kuka oikeasti ottaisi julkisen kulkuneuvon liikkuakseen sillä muutama sataa metriä kun kävellen olisi perillä nopeammin. Olen satavarma, että nämä reilusti alle 20-vuotiaat tummat tytöt ja pojat ryhmissä ovat teidän laukkujenne ja taskujenne perässä, joten olkaa varuillanne.

Älkää turhaa pitäkö rahaa lompakossa tai kännykkää laukun pohjalla. Taskuvarkaus on yleistymässä myös täällä Härmässä...